Loppuviikolle luvattiin tänne eteläiseen Suomeenkin yöhalloja. Mahtavaa. Tarkoittaa siis sitä, että talvehtimaan siirrettäviä kasveja pitäisi roudata suojaan, mitä ennen osa niistä pitäisi vaihtaa pienempiin ruukkuihin ja tietysti olisi hyvä raivata niille jotain tilaakin. En halua, en ainakaan vielä!
En ole tehnyt sitten niin yhtään mitään asian eteen. Paitsi nyt valitan täällä. 😂 Jotenkin syyshommiin tarttuminen tuntuu ihan älyttömän vastenmieliseltä. Ehkä siksi, etten haluaisi päästää kesästä irti. Puutarhassa on vielä moni asia "kesken", on kypsymättömiä tomaatteja ja chilejä, kukkien nuppuja aukeamatta ja niin poispäin. Jos ne kaikki ehtisivät tulla valmiiksi, olisinko yhtään sen innokkaampi luopumaan kesästä? Tuskin, mutta ei se ainakaan asiaa helpota.
Daaliat, ruostekukka ja buddleja kukkivat vielä täysillä.
Isoin ja samalla vastenmielisin homma on päättää, mitä kasveja yritän talvettaa ja saada ne sitten jotenkin mahdutettua kuistille. Osa ruukuista on niin isoja ja painavia, että teen sen vain kerran, edestakaisin en rupea niitä raahaamaan. Siksikin yritän viivytellä siihen asti, että on ihan pakko. Tyhjentyneet piharuukut pitäisi putsata ja nekin pitäisi mahduttaa johonkin talvivarastointia varten.
Yksi ongelmakasveista: todella isossa ja painavassa ruukussa kasvava vuorikärhö. Vie älyttömästi tilaa ja mahtaakohan edes talvehtia, ts onkohan vaivan arvoinen?
Australianvillipelargoni sen sijaan on helppo tapaus: taatusti haluan säästää ja sen voi vain nostaa sisälle roikkumaan sellaisenaan.
Sormustinkukkia tuli kylvettyä "melko reippaasti" kesällä, taimet olisi ehkä hyvä laittaa maahankin? Oli tarkoitus odottaa, että kukkasipulitilaus saapuu ja istuttaa taimet samaan syssyyn, etten sitten vahingoita niitä sipuleita istuttaessani, mutta ihan hirveän pitkään nämä eivät voi odotella.
Vaikka syksyyn liittyy monenlaisia haasteita, pidän kuitenkin syksystä. Erityisesti ruskan väreistä, sienestyksestä ja siitä, että voi taas ruveta käyttämään villavaatteita. (Tärkeä asia innokkaalle neulojalle!) Ehkä yritän vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta syyspuuhiin puutarhassakin. Viikonloppuna sain jo sentään muutaman ruukuissa odottelevan perennan kaivettua maahan. Rotkokielot olivat odottaneet niin pitkään, että niillä oli jo tukevasti juuret kasvaneet maahan... Ohohups! Taisin saada ne kesä- vai heinäkuussa ja tarkoitus oli istuttaa ne "ihan hetikohta". 🙈
Pallesorvarinpensas ei tainnut pitää kuivasta kesästä, mutta kehitti silti kauniin syysvärin.
