Meille tuli kolmisen viikkoa sitten uusi puutarha-apulainen, Lyyra-koira. Lyyra on rescuekoira Bosniasta, joten sille on kaikki täällä uutta. Puutarhassakin on paljon jännää tutkittavaa. Erityisen kiinnostunut Lyyra on kompostointi- ja kaivuuhommista. Kissat eivät luonnollisesti hirveästi tulokkaasta innostuneet, mutta pikkuhiljaa niidenkin kanssa tutustuminen etenee. Koiran kanssa on mennyt aika paljon aikaa, joten puutarhahommat(kin) ovat olleet hieman paitsiossa, mutta eiköhän se taas tästä lähde käyntiin.
Kevät on ollut taas hieman kummallinen. Ensin ei oikein mikään tuntunut etenevän ja yhtäkkiä kaikki lähti kasvamaan oikein rytinällä. Näiden kahden kuvan välillä on vain noin viikon ero.
Jälkimmäisessä kuvassa on myös uusi juttu, nimittäin uusi pergola. Puoliso ystävällisesti rakensi useamman vuoden palvelleen väliaikaisen katoksen tilalle ihan pysyvän rakennelman, johon on nyt mahdollista myös istuttaa monivuotisia köynnöksiä. Tämä kesä mennään nyt vielä kuitenkin kelloköynnöksillä, koska sellaiset nyt tulin kasvataneeksi.
On se hieno!
Tulppaanit ovat olleet tänä keväänä erityisen hienoja. Nyt ei enää yhtään harmita, että puput söivät krookuksia. Eipä siitä kauaa harmia ollut ja tulppaaneihin ei onneksi ole kukaan koskenut. En laiskana koskaan merkitse mihinkään ylös mitä tulppaaneja olen mihinkin istuttanut, joten aina on hieman yllättävää mitä mistäkin nousee. Olen yrittänyt pitää istutusalueet joten kuten järjestyksessä siten, että joka penkillä on oma värimaailmansa. Yksi on keltapunainen, toinen oranssi, kolmas pastellisävyinen jne. Ei se niin tarkkaa ole, mutta noin niin kuin suurin piirtein. Jos ei ihan muista mitä väriä piti missäkin olla, voi aina lisätä valkoisia tulppaaneja. 😂
Viime keväänä istutettu rusokirsikka ei vielä tänä vuonna kukkinut, mutta onneksi pikkuruinen kurilienkirsikka hoitaa hommansa. Harmillisen vähän aikaa sen kukinta kestää, mutta toisaalta sillä on myös upea syysväri, joka melkein vastaa toista kukintaa.
Koska kevät niin sanotusti eskaltoitui yhtäkkii, olen tietenkin totaalisen jäljessä kaiken kanssa. Daaliaruukut ovat tällä hetkellä kasvihuoneessa, mikä tarkoittaa, että osa taimista on vasta kuistilla totutettelemassa lämpötilan ja valon vaihteluihin ja toinen mokoma edelleen keittiössä kasvivalojen alla. Viimeiset kylvöt tein viikonloppuna, kesäkurpitsoita ja muita. Ne olisi toki voinut kylvää aiemmin, mutta eipä taas tullut mieleen, kun kelit olivat niin viileitä. No, eiköhän ne siitä ehdi.
