En ole varsinaisesti mikään ruusujen ystävä, mutta puutarhastani löytyy silti muutama ruusukin. Olen muuten huomannut, että aloitan usein lauseita sanomalla, että tämä tai tuo ei ole mikään lempikasvini, ja lause päättyy tyypillisesti toteamukseen: "...mutta minulla on niitä kaksi/viisi/kymmenen". 😂
Naapureillamme on aivan valtava valamonruusupensas ja valamonruusun istutin heti omaan pihaammekin jo ensimmäisenä kesänä. Sellainen oli mummonkin puutarhassa, tuoksuun liittyy mukavia muistoja mummosta ja lapsuudesta. Tykkään nimenomaan simppeleistä, luonnonlajeja muistuttavista ruusuista, jollainen valamonruusu juurikin on. Perinteisenä puutarhakasvina se sopii loistavasti vanhan talon pihapiiriin ja pörriäisetkin tykkäävät.
Juhannusruususta en näköjään tullut ottaneeksi kuvia kukinnan aikana, mutta se on myös "must" -osastoa ruusuissa. Se on hieman varjoisessa paikassa, joten se ei kuki niin paljon kuin voisi kukkia, mutta kukkii kuitenkin. Minulla on myös punalehtiruusu, jonka olen ujuttanut orapihlaja-aidan sekaan. Toisilla naapureilla on iso neidonruusu tai vastaava, joka kasvaa orapihlajan läpi ja se näyttää aivan ihanalta! Meillä on orapihlaja-aitaa vain parin metrin pätkä (onneksi, koska sitäkään vähää ei näköjään saada leikattua...), mutta haluaisin siihenkin vähän lisäväriä ruusuilla. Ehkä valamonruusu tai juhannusruusu päätyy sinnekin.
Ranskanruusu "Merveille" tuli hankittua viime kesänä uuteen penkkiin. Päädyin ruusuun lähinnä värin perusteella, penkistä kun piti alun perin tulla väriteemaltaan lila-valkoinen. No, teema ei (tietenkään) pitänyt, juuri tällä hetkellä siinä taitaa olla eniten keltaisia kukkia. 😁 Keväällä se taisi hetken olla lilavoittoinen, kun kukassa olivat pikkusyreeni ja tulppaanit.
"Merveille" on jo hieman mukavuusalueeni rajoilla. Se on simppeli, mutta selvästi vähän "hienompi" ruusu, johtuen paitsi väristä, myös pikkaisen kipparista terälehdistä.
Puutarhakaareen on kasvamassa (toivottavasti) köynnösruusu. Se ei ole vielä kukkinut, joten en tiedä yhtään, millainen siitä tulee. Punaisensa sen ostin, Lidlistä paljasjuurisena taimena. Ensimmäisenä kesänä eli viime vuonna se ei kasvanut juuri yhtään, kasvatti varmaan juuria. Nyt se on jo jonkun verran venynyt pituutta ja ainakin toistaiseksi myös sen näköisesti, että se tosiaan on köynnöstävä lajike.
No niin, sitten mennäänkin "mitähän minä oikein ajattelin?" -osastolle. Hunajaruusu. Ruusun pitäisi olla erityisesti pölyttäjien mieleen, siksi sen hankinkin. Kaunishan tämä on, mutta aivan liian... noh, ruusuinen minun makuuni.
Pidän kuitenkin siitä, miten kukkien väri vaihtelee intensiivisen keltaisesta melkein valkoiseen kukinnan vaiheen mukaan. Pensas on matalakasvuinen ja näyttää kukkivan runsaasti. Tämä on viime vuonna istutettu. Pörriäisiä kyllä käy siinä, mutta ei niin paljon kuin vaikkapa etelänruusuruohossa, joka on niiden ehdoton suosikki tällä hetkellä.
Ja sitten tämä, muutaman viikon takainen hankinta. Mandariiniruusu "Nevada". Istutin sen omenapuun alle, ajatuksena, että se kasvaisi isompana puuta pitkin. Tämä ei ole köynnösruusu, vaan pitkäversoiseksi kasvava pensasruusu. En tiedä, onko suomeksi sille omaa termiä, englanniksi nämä ovat "rambling rose" erotuksena itsekiipeävistä "climbing rose"ista. Rennot versot pitää ohjata ja tukea haluttuun paikkaan.
Saa nyt nähdä, miten ruusu siinä viihtyy. Omenapuu luonnollisesti vie paljon vettä ja ravinteita, joten pitää yrittää muistaa ruokkia ja kastella ruusua kunnolla.
Kuvittelin ruusun olevan ikään kuin hieman näyttävämpi versio "Pohjantähdestä", mutta koin lievän järkytyksen, kun nuput alkoivat aueta. Kukat ovat aivan valtavia! 😮 Ensimmäisenä auennut kukka on valehtelematta kämmeneni kokoinen (no okei, minulla on tosi pienet kädet, mutta silti), seuraavat ovat vasta aukeamassa, mutta näyttävät hieman maltillisemmilta. En ole ihan varma, mitä mieltä tästä olen, visioni kun oli alun perin hieman toinen. Katsotaan, miten se lähtee kasvamaan vai lähteekö ja mietitään asiaa sitten uudestaan. "Ruusulla on liian hienot kukat" kuulunee joka tapauksessa sarjaan "positiiviset ongelmat"! 😁