Puutarhan ruusut

En ole varsinaisesti mikään ruusujen ystävä, mutta puutarhastani löytyy silti muutama ruusukin. Olen muuten huomannut, että aloitan usein lauseita sanomalla, että tämä tai tuo ei ole mikään lempikasvini, ja lause päättyy tyypillisesti toteamukseen: "...mutta minulla on niitä kaksi/viisi/kymmenen". 😂

Naapureillamme on aivan valtava valamonruusupensas ja valamonruusun istutin heti omaan pihaammekin jo ensimmäisenä kesänä. Sellainen oli mummonkin puutarhassa, tuoksuun liittyy mukavia muistoja mummosta ja lapsuudesta. Tykkään nimenomaan simppeleistä, luonnonlajeja muistuttavista ruusuista, jollainen valamonruusu juurikin on. Perinteisenä puutarhakasvina se sopii loistavasti vanhan talon pihapiiriin ja pörriäisetkin tykkäävät.

Juhannusruususta en näköjään tullut ottaneeksi kuvia kukinnan aikana, mutta se on myös "must" -osastoa ruusuissa. Se on hieman varjoisessa paikassa, joten se ei kuki niin paljon kuin voisi kukkia, mutta kukkii kuitenkin. Minulla on myös punalehtiruusu, jonka olen ujuttanut orapihlaja-aidan sekaan. Toisilla naapureilla on iso neidonruusu tai vastaava, joka kasvaa orapihlajan läpi ja se näyttää aivan ihanalta! Meillä on orapihlaja-aitaa vain parin metrin pätkä (onneksi, koska sitäkään vähää ei näköjään saada leikattua...), mutta haluaisin siihenkin vähän lisäväriä ruusuilla. Ehkä valamonruusu tai juhannusruusu päätyy sinnekin.

Ranskanruusu "Merveille" tuli hankittua viime kesänä uuteen penkkiin. Päädyin ruusuun lähinnä värin perusteella, penkistä kun piti alun perin tulla väriteemaltaan lila-valkoinen. No, teema ei (tietenkään) pitänyt, juuri tällä hetkellä siinä taitaa olla eniten keltaisia kukkia. 😁 Keväällä se taisi hetken olla lilavoittoinen, kun kukassa olivat pikkusyreeni ja tulppaanit.

"Merveille" on jo hieman mukavuusalueeni rajoilla. Se on simppeli, mutta selvästi vähän "hienompi" ruusu, johtuen paitsi väristä, myös pikkaisen kipparista terälehdistä.

Puutarhakaareen on kasvamassa (toivottavasti) köynnösruusu. Se ei ole vielä kukkinut, joten en tiedä yhtään, millainen siitä tulee. Punaisensa sen ostin, Lidlistä paljasjuurisena taimena. Ensimmäisenä kesänä eli viime vuonna se ei kasvanut juuri yhtään, kasvatti varmaan juuria. Nyt se on jo jonkun verran venynyt pituutta ja ainakin toistaiseksi myös sen näköisesti, että se tosiaan on köynnöstävä lajike.

No niin, sitten mennäänkin "mitähän minä oikein ajattelin?" -osastolle. Hunajaruusu. Ruusun pitäisi olla erityisesti pölyttäjien mieleen, siksi sen hankinkin. Kaunishan tämä on, mutta aivan liian... noh, ruusuinen minun makuuni.

Pidän kuitenkin siitä, miten kukkien väri vaihtelee intensiivisen keltaisesta melkein valkoiseen kukinnan vaiheen mukaan. Pensas on matalakasvuinen ja näyttää kukkivan runsaasti. Tämä on viime vuonna istutettu. Pörriäisiä kyllä käy siinä, mutta ei niin paljon kuin vaikkapa etelänruusuruohossa, joka on niiden ehdoton suosikki tällä hetkellä.

Ja sitten tämä, muutaman viikon takainen hankinta. Mandariiniruusu "Nevada". Istutin sen omenapuun alle, ajatuksena, että se kasvaisi isompana puuta pitkin. Tämä ei ole köynnösruusu, vaan pitkäversoiseksi kasvava pensasruusu. En tiedä, onko suomeksi sille omaa termiä, englanniksi nämä ovat "rambling rose" erotuksena itsekiipeävistä "climbing rose"ista. Rennot versot pitää ohjata ja tukea haluttuun paikkaan.

Saa nyt nähdä, miten ruusu siinä viihtyy. Omenapuu luonnollisesti vie paljon vettä ja ravinteita, joten pitää yrittää muistaa ruokkia ja kastella ruusua kunnolla.

Kuvittelin ruusun olevan ikään kuin hieman näyttävämpi versio "Pohjantähdestä", mutta koin lievän järkytyksen, kun nuput alkoivat aueta. Kukat ovat aivan valtavia! 😮 Ensimmäisenä auennut kukka on valehtelematta kämmeneni kokoinen (no okei, minulla on tosi pienet kädet, mutta silti), seuraavat ovat vasta aukeamassa, mutta näyttävät hieman maltillisemmilta. En ole ihan varma, mitä mieltä tästä  olen, visioni kun oli alun perin hieman toinen. Katsotaan, miten se lähtee kasvamaan vai lähteekö ja mietitään asiaa sitten uudestaan. "Ruusulla on liian hienot kukat" kuulunee joka tapauksessa sarjaan "positiiviset ongelmat"! 😁

Pioneja, pioneja...

Omat pionini ovat vielä niin nuoria, ettei niiden kukinnassa juuri esittelemistä ole. Vuori- tai vuokkopioni teki jo viime vuonna yhden kukan (ainakin minun aikanani ihkaensimmäinen pioninkukka tässä pihassa!), tänä vuonna niitä tuli kaksi. Tai ehkä yksi ja puoli, toinen kukka kun oli hyvin pieni ja kaikenlisäksi nupun auettua sen sisältä paljastui iso vihreä toukka, joka oli mutustellut nuppua! En ole ihan varma, mikä pioni on, koska ostin sen nimettömänä Pionien kodin ylläripöydästä.

Muista pioneista ainoastaan hybridipioni "Buckeye Belle" teki yhden kukan. Belle on hyvin tummanpunainen ja kukkii melko aikaisin. "Krinkled white" teki pari pientä, lupaavannäköistä nuppua, mutta ne kuivuivat pois. No, ehkä ensi vuonna sitten..? Näiden lisäksi minulla on "Jan van Leeuwen", "Elsa Sass" ja muistaakseni "Nippon Beauty".

Koska omissa pioneissa ei ole vielä ihmeempää katsomista, kävimme Pionien kodissa ihailemassa kukintaa. Aikaiset lajikkeet olivat jo kukkineet ja jotkut myöhäisemmät olivat vielä nupulla, mutta pääosa kukinnasta taitaa olla juurikin käsillä. Näytin miehelle "Claire de Lune" -pionia innostuneena, että tämä on se, jonka haluan. Lajike oli jo kukkinut, joten mies oli vähän hämmentyneenä ihmetteli, että eipä kovin kummoiselta näytä. 😁

Pioni-istutusten lisäksi Pionien kodissa on tietenkin myynnissä pionien taimia, ja lisäksi ruusuja, jonkun verran perennoja ja iso kasvihuoneellinen kesäkukkia, yrttejä ja vihanneksia.

Valitettavasti unohdin napsia nimilapuista kuvia, joten kaikkien lajikkeiden nimiä en muista. Pionien kodin sivuilta löytyy verkkokaupan puolelta kuvia eri lajikkeista, joten sieltä voi bongailla halutessaan nimiä.

"Green Halo"

"Candy Stripe" oli vasta aloittelemassa kukintaansa

"Eskimo Pie" -aika överi!

"Jan van Leeuwen"

"Scarlett o"Hara"

Sitten alkaakin mennä arvailun puolelle. Tämä saattaisi olla "Angel Cheeks"

Ja tämä on ehkä "Auguste Dessert"

Loppuja en edes yritä arvailla, mutta nauttikaa väriloistosta!

Mukaan lähti se "Claire de Lune" ja ylläripöydästä tällä kertaa hieman vähemmän ylläripioni, siinä nimittäin oli jo kukka. Parempi olisi valita taimi, joka ei ole törsännyt voimiaan kukintaan liian pienenä, mutta koska kukattomista taimista ei voi tietää yhtään mitä ne ovat, otin mieluummin kukallisen. Kukka on yksinkertainen ja tummanpunainen, lajiketta en osaa arvailla. Ostin myös kesäkukkia, hieman yllättäen verenpisaroita, joista en normaalisti niin välitä. Mutta oli niin hienoja pystykasvuisia tarjolla.

Hyvää juhannusta!

Piti jo eilen laitella juhannustoivotuksia tänne, mutta oli liian "kiire" istuskella puutarhassa katselemassa kukkia ja niissä pyöriviä ötököitä. Sen kummempia juhannussuunnitelmia ei oikeastaan olekaan. Tänään olisi tarkoitus katsoa, saako ruukkuperunoista jo satoa. Aika jännät suunnitelmat, vai mitä? 😆 Huomenna on sen sijaan oikeasti jännää ohjelmaa tiedossa, nimittäin retki Pionien kotiin.

Viimeinkin minulla on varjoliljoja! Marhanliljat (Claude Shride) lähtivät reippaasti kasvuun jo ensimmäisenä vuonna. Nekin ovat kauniita, mutta näillä vanhanajan varjoliljoilla on erityinen paikka sydämessäni. Pidän etenkin valkoisista, mutta purppurainenkin on kaunis. Niitäkin nousi muutama. Taidan esitellä ne ja toisen suuren rakkauteni, allaolevassa kuvassakin näkyvän sormustinkukan omassa postauksessaan.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy hieman kaivonkantta. Meillä on siis kaivo! Sitä tosin ei ole ennen tätä vuotta mihinkään käytetty. Nyt mies osti siihen pumpun, joten kaivosta saisi kasteluvettä. Tai saisi, JOS vettä olisi. Nyt on ollut niin kuivaa, että pohjavesi on sen verran matalalla, ettei kaivoon häävisti ole vettä tullut. Pumppu ei ole mikään romanttinen, kaunis käsipumppu, vaan hiivatin ruma, hieman modernia pölynimuria muistuttava sininen hirvitys. Onneksi se on jo aika lailla peittynyt kasvien alle, mutta täytynee keksiä sille joku naamiointi.

En ole mikään ruusuihminen, mutta niitäkin puutarhasta löytyy. Kuvan valamonruusu on yksi suosikeistani, sarjaa "näitä kasvoi mummonkin puutarhassa".

Kukka ja ötökkäkuvien myötä toivottelen

oikein hyvää juhannusta kaikille! 😊

Hyönteishotellien ja tomaattien kuulumisia

Aiemmassa postauksessa esittelin erilaisia hyönteishotelleja, joita kokeilin tänä vuonna. Kaupallisten hotellien lisäksi valikoimaan tuli myös omenapuun oksasta tehty "pilvenpiirtäjä", josta kuvia ainakin tässä postauksessa.

Perinteinen malli veti selvästi pisimmän korren, kaikki huoneet ovat varattuja!

Myös omenapuun oksassa on käynyt melkoinen kuhina ja koloja on täytetty. Keltaisesta talomallista poiketen oksassa on erikokoisia reikiä (kolmea eri kokoa, joita en muista varmuudella, mutta ehkä 6, 8 ja 10 mm), joten siinä asunee erilaisia lajeja. Kaikenkokoisia koloja on käytetty, mutta keskikokoiset taisivat olla suosituimpia.

Betonisessa Bee blockissa ei sen sijaan ole yhtään asukasta! En tiedä onko se väärää materiaalia täkäläisten erakkomehiläisten mielestä, tai ehkä se on vain väärässä paikassa. Täytyy miettiä ensi keväänä miten sen saisi sijoitettua jonnekin korkeammalle.

Tomaatit

Tomaattiparat joutuivat odottelemaan kasvihuoneessa liian pienissä purkeissa ilmojen lämpenemistä. Kasvihuoneessa ei ole tomaattien kasvatukseen tilaa (sinne muuttivat chilit ja paprikat), joten tomaatit piti laittaa taivasalle, enkä uskaltanut niitä sinne laittaa ennen kuin yölämpötilatkin nousivat tarpeeksi. Koska tomaatit olivat kuitenkin menossa lähitulevaisuudessa ulos, en viitsinyt vaihtaa niitä enää isompiin purkkeihin (eikä kasvariin olisi mahtunutkaan!), joten lopputulemana ne kasvoivat honteloiksi olmeiksi liian pienissä purkeissa.

Toukokuun lopussa (vai kesäkuun alussa, en enää muista) sain ne viimeinkin laitettua ulos. Viime vuonna minulla oli tomaatteja yhdessä paikassa, nyt piti löytää neljä uutta paikkaa, koska lajikkeita oli viisi.

"Pink Bumblebeet" pääsivät viimevuotiseen tomaattilaatikkoon, toki uuteen kasvualustaan. Laitoin kaikki tomaatit kasvatussäkkeihin.

"Maskotka" -pensastomaatin taimet muutivat tämän laatikon ja rappusten väliin. Siinä on pieni terassintapainen alue, jossa pidän ruukkuja. Laitoin "Maskotkat" kasvatussäkkiin kastelualtaan kera. "Maskotkissa" on jo pieniä raakileitakin! Muutkin kukkivat ja alkavat muutenkin näyttää jo varsin reippailta.

"PoroPoro" -villitomaateille mies teki laatikon kasvihuoneen toiselle reunalle, ulkopuolelle siis. Se on ehkä kaikkein huonoin näistä tomaattipaikoista (muut ovat talon seinän vieressä), mutta arvelin "PoroPoron" pärjäävän siinä jalostettuja lajikkeita paremmin. Kasvari ehkä kuitenkin vähän kerää lämpöä (vaikkakaan ei niin hyvin kuin seinä) ja antaa tuulensuojaa, vaikka tuuli enimmäkseen käykin muista suunnista.

"Outdoor Girlille" ja "Indigo Roselle" löytyi paikat kissatarhan puolelta. Niissä tosin näyttää olevan jonkinlaisia tihulaisia... 😁

Pennut eivät vielä saa olla tarhassa muuten kuin valvottuina, joten tomaatit ovat niiltä turvassa. Aikuisia kissoja eivät moiset haisevat rehut luonnollisestikaan kiinnosta. Myös viikuna muutti kissatarhaan tomaattien viereen, uudessa isommassa ruukussa.

Tukitoimia

Puutarhassa alkoivat olla tukitoimet tarpeen köynnösten ja perennojen venyttyä tukea tarvitseviksi.

Siemenestä kasvatetuista kelloköynnöksistä suurin pääsi kaareen kiipeilemään. Se onkin jo melkoisen suuri. Toivoisin sen myös kukkivan, mutta ainakaan toistaiseksi nuppuja ei näy. Pitänee lisätä lannoitusta. Kaksi pienempää tainta tulivat paviljonkiin. Toinen niistä on melko pieni, mutta kasvaa kuitenkin, toinen taas näytti sen verran surkealta, että istutin sen viereen myös pavun siltä varalta, että kupsahtaa koko kelloköynnös.

Patiokärhö "So many white flowers" oli viime kesänä ruukkukasvina. Istutin sen syksyllä maahan aika varmana, ettei se sieltä mihinkään nouse. Yllätyksekseni sieltä kohosi oikein reipas verso, jossa on jo nuppujakin.

Mantsuriankärhö oli tarkoitus kiipeillä penkin vieressä olevan rajakiven päällä, niin kuin se teki viime vuonnakin, kun sen siihen istutin. Kärhö näyttää kuitenkin kasvavan tänä vuonna reilusti korkeammaksi, joten sillekin piti laittaa tuki. Hieman hankalaa oli saada melkein parimetriset versot tuen sisälle, mutta onnistuihan se lopulta.

Koska tuet rupesivat loppumaan ennen aikojaan, pyysin miestä tekemään raudoitusverkoista uusia. Paksummasta verkosta tuli kiipeilyteline herneille. Herneet ovat vielä niin pikkuisia, etteivät tukea tarvitse, mutta kasvavat todennäköisesti äkkiä pitkiksi.

Lavassa kasvaa muuten aivan älytön määrä korianteria, joka on kylväytynyt sinne ihan itsekseen viime vuoden kasveista. Mies oli asiasta innoissaan, meillä nimittäin käytetään paljon korianteria. Tai siis mies käyttää, koska vastaa pääasiassa ruuanlaitosta. Itseä pikkaisen nyppii korianterin huima aluevaltaus. Yritin kerrankin kylvää lavaan siemenet siisteihin rveihin ja niillä on oikein nimilaputkin. Hieman huvittavaa, kun lapuissa lukee retiisi, papu, salaatti ja herne, ja suurin osa vihreästä on korianteria. 😁

Ohuemmasta verkosta mies taivutteli perennatukia. Toistaiseksi tuen saivat pari daaliaa ja ritarinkannus. Vähän vaikea arvioida tässä vaiheessa mitkä kasvit tulevat tukea tarvitsemaan, kun kasvukausi on kuitenkin vielä aika alussa ja sateitakaan ei ole tullut. Varmaan daaliat taitavat olla eniten tukea tarvitsevia kasveja. Pionini ovat vielä niin pieniä, etteivät tukea tarvitse.

Köynnöstävä kesäkurpitsa "Black forest" on vielä aika onnettoman näköinen, mutta laitoin sillekin jo tuen valmiiksi, ettei tarvitse taiteilla pitkien versojen kanssa myöhemmin.

Minilammikko

Yksi puutarhahaaveistani, ehkä jopa suurimpia niistä, on saada puutarhaan lampi. Vesi on tärkeää monille eläimille eli se lisää pihan monimuotoisuutta, lampi on kaunis elementti puutarhassa ja mahdollistaa tietenkin myös ihan uudenlaisten kasvien kasvattamisen. 

Koska puutarhassa on paljon muutakin puuhaa, enkä oikein tiedä mihin lammen laittaisin (plus hirvittää osaisinko sellaista edes tehdä), saavat haaveet lammesta toistaiseksi jäädäkin haaveosastolle. Oikean lammen korvikkeeksi päätin tehdä isoon ruukkuun minilammikon.

Vinkki: kun menet taimistolle vesikasviostoksille, ota ämpäri mukaan! Eipä tullut moinen mieleen, mutta onneksi autossa sattui olemaan ämpäri. Tosin täynnä miehen työkaluja, mutta äkkiäkös ne kippaa takakontin pohjalle.

Lammikkoon muutti asumaan kääpiölumme Helvola, vesileinikki ja keltakurjenmiekka. Kivet ja tiilet ovat pitämässä kasveja paikoillaan sekä tarjoamassa suojapaikkoja mahdollisille lammikkoon muuttaville vesiöttiäisille. Kasvien mukana tuli jonkinlainen vesikotilo ja siira. Puunoksa on lammikkoon tippuvia maaöttiäisiä varten, pääsevät sitä pitkin vedestä pois.

Hienoa tietenkin olisi, jos lumme kukkisi, mutta jää nähtäväksi miten se uudessa kodissaan viihtyy. Vesiallas on joka tapauksessa kiva katseltava ilman kukkiakin, siitä heijastuu kauniisti taivas ja puun oksat.

Raision alppiruusupuisto

Raisiossa on vuonna 1999 perustettu alppiruusupuisto. En itse oikein ole alppiruusuista kasveina erityisen innostunut, mutta ovathan ne vaikuttavan näköisiä etenkin suurina ryhminä. Suomalaisen mäntymetsän keskeltä nousevat hattarapilvet ovat hieman surrealistinen näky. Puisto on ihan normaali ulkoilualue, joten siellä voi käydä vapaasti milloin vain. Alppiruusut toki kukkivat vain lyhen aikaa keväällä.

Lajikkeista löytyy lista netistä ja ainakin uudemmissa istutuksissa myös luki nimiä. Itse en ole lajikkeista niin kiinnostunut, joten en edes yrittänyt selvittää nimiä, mutta veikkaan, että niitä voisi olla hieman haastavaa selvittää.

Alppiruusujen lisäksi alueelle on istutettu erilaisia havukasveja, kuten hemlokkeja, ja köynnöksiä, kuten kärhöjä ja köynnöshortensioita.

Luontainen kasvillisuus vaihtelee kuivasta mäntykankaaasta kosteikkoihin. Suopursujen keskellä kasvava valkoinen alppiruusu oli mielestäni aika villi näky, ihan kuin aivan valtava suopursu.

Pölyttäjätkin näyttivät pitävän alppiruusuista.