Ohhoh, sehän kukkii! (osa 2)

Tästä kukkijasta olen todella hämmästynyt. Se on bataatti! Bataatti on Ipomea -sukua eli samaa, johon elämänlangat kuuluvat. Kukkaa katsoessa sukulaisuussuhde onkin hyvin selvä. Laitoin bataatit kasvusäkkiin lavakaulukseen, jonka päällä on nostettava kasvihuonekehikko, eli ovat olleet jonkinlaisessa kasvihuoneessa.

Bataatteja on kaksi. Toisen ostin taimena Helsingin puutarhamessuilta tuskattuani idätettävien bataattieni mökötykseen. Jonkun ajan päästä toinen niistä kuitenkin rupesi pukkaamaan versoja, joten yhtäkkiä bataatteja olikin suorastaan ylenmäärin. Ne kasvavat iloisena sekamelskana, joten en tiedä kumpi niistä kukkii. Toivottavasti tekevät myös bataatteja! Edellinen bataattikokeiluni ei ollut erityisen menestyksekäs. Muutaman juuren saattoi hyvällä mielikuvituksella sanoa pullistuneen, mutta mitään satoa niistä ei kyllä tullut.

Nyt kaikki kolme taimivaiheen yli selvinnyttä kelloköynnöstäni kukkivat. Alla olevissa kuvissa on niistä suurin, jossa on myös eniten kukkia. En suoraan sanoen oikein alun perin käsittänyt, miksi kyseisestä kasvista on niin kauhea hypetys. Täytyy myöntää, että onhan se nyt hieno!

Kukkiin tulee näköjään hedelmän näköisiä siemenkotia. Näistä voinee kerätä siemeniä, kun ovat kypsiä? Milloin se sitten lieneekään, ei mitään hajua miltä niiden pitäisi kypsinä näyttää.

Toinen kannakin kukkii.

Ruostekukissa näkyy olevan tasan yksi nuppu. Aika onnetonta, mutta parempi kuin ei mitään. Ruostekukat ovat ihania, mutten ole ollut erityisen onnekas niiden kanssa. Viime vuonna minulla oli yksi maassa ja yksi ruukussa. Molempien tilanne näytti toivottomalta, mutta koska kesä oli niin lämmin ja pitkä, ruukussa ollut lopulta puski kuin puskikin pari kukkaa. Nyt laitoin molemmat maahan. Tämä nuppuinen on komea ja rehevä, toinen taas jäi ihan surkean pieneksi. En oikein tiedä, miten ne saisi paremmin viihtymään vai pitäisikö suosiolla luovuttaa.

"Mysteerikasvi", jota ihmettelin aiemmin kesällä, oli todellakin kellopeippi. Ne ovat levinneet penkissä todella hyvin (penkki on perustettu viime kesänä). Alkuun ajattelin, että niitä on ihan liikaa, mutta sitten kun ne rupesivat kukkimaan, se ei haitannutkaan yhtään. Pörriäisetkin tykkäävät, mikä on aina plussaa. Viime kesänä penkissä oli komeat auringonkukat, joissa kimalaiset pyörivät, mutta tänä vuonna auringonkukat jäivät pieniksi ja suurin osa on vielä kukkimattakin. Hyvä siis, että on jotain muuta tarjolla.

Penkkiin pitäisi keksiä jotain keskikesän kukkijaa. Laukkojen kuihduttua siinä ei kukkinut oikein mikään ennen kuin myöhemmät kukkijat päääsivät vauhtiin. Ehkä täytän sen sormustinkukilla. (Kylvin niitä kesällä lievästi ilmaistuna reilulla kädellä ja kasvarissa on nyt ihan naurettava määrä taimia kasvamassa...)

Tämä kukkiva pensas on kletra, lajikenimeltään "Hummingbird". Heräteostos viime syksyn alennusmyynneistä. Aika sievä, eikö? Päiväpörriäisiäkin siinä pyörii, mutta arvelen sen olevan myös suosittu yöperhosten keskuudessa, koska se on valkoinen ja tuoksuu.

"Rocoto" -chilillä on jännät violetit kukat. Kukkakärpäsiä on niin paljon, että mitään kukkakuvia ei näköjään voi ottaa ilman niitä. 😀 Menee sarjaan "positiiviset ongelmat".

Perhosiakin on näkynyt aika mukavasti, tosin eivät ole olleet kuvaustuulella.

Sehän on keltainen!

Puutarhassa riittää aina jotain ihmeteltävää. Viime keväänä ostin PoroPoro -tomaatin (tai "poro poro", en tiedä mikä on oikea kirjoitusasu) siemeniä toiselta puutarhaharrastajalta. Poro poro on villitomaattilaji, joka tunnetaan myös nimellä kannibaalien tomaatti. Otin viime kesän tomaateista siemeniä talteen ja laitoin keväällä kasvamaan. Taimia tuli ihan älytön määrä ja jakelin niitä myös kavereille ja tutuille.

Omani alkoivat nyt kypsyttää hedelmiä, ja hämmästys oli melkoinen: nehän ovat keltaisia! Punaisia olivat viime vuonna.

Miehen ehdotus oli, että olen sekoittanut lajikkeet. Mikä törkeä vihjaus! No, olen kieltämättä melkoinen huithapeli, mutta ihan varmuudella tiedän, että tomaattilajikkeita en sekoittanut keskenään. PoroPorolla on niin omanlainen habituksensakin, ettei siitä voi oikein erehtyä, eikä minulla sitä paitsi ollut yhtään keltaista lajiketta viljelyssä, ei tänä eikä viime vuonna.

Tomaatit kasvoivat viime vuonnakin ulkona, joten väri voi olla ristipölytyksen tulos, mutta vähän ihmetyttää sekin. Kukaan naapureistani ei näytä kasvattavan tomaatteja, ja vaikka etenkin kimalaiset voivat matkata useita kilometrejäkin ravinnonhaussa, niin aika epätodennäköiseltä se silti tuntuu. Koska se on villilaji, eikä jalostettu lajike, niin on kai mahdollista, että sen perimässä on vaihtelua, joka mahdollistaa myös keltaiset tomaatit.

Kasveja on kolme ja vain tässä yhdessä on toistaiseksi kypsiä tomaatteja. Jännityksellä odotan, minkävärisiä niistä muista tulee.

Samaan syssyyn voikin päivitellä muiden hyötykasvien kuulumiset. Muista tomaateista satoa on tullut vasta pensastomaatti "Maskotka"sta. "Joku urpo" ei saanut aikaiseksi tukea sitä kunnolla ajoissa, joten se on hieman epäesteettisen näköinen rötköttäessään miten sattuu, mutta tuottaa kivannäköisesti tomaatteja siitä huolimatta. "Outdoor girl"it jäivät onnettoman pieniksi (ehkä siksi, että joutuivat odottelemaan isompaan astiaan pääsyä, viime vuonna kasvoivat isoiksi), mutta tekevät kuitenkin hyvänkokoisia tomaatteja. Ne alkavat pikkuhiljaa kypsyä, samoin kuin "Pink bumblebee"t. 

"Indigo rose"t taas kasvoivat vissiin "Outdoor girl"ienkin edestä. Onneksi laitoin ne tikapuiden viereen, joten ne pääsivät tukeutumaan tikkaisiin. (Koska se sama "joku urpo" ei saanut aikaiseksi tukea näitäkään...)

Kesäkurpitsoista "Black forest" on alkanut päästä vauhtiin ja siinä on niin monta alkua tuloillaan, että kesäkurpitsakiintiö tullee niillä täyteen ja ylikin. Yksi iso on jo syöty. Valmiina taimena ostamani keltainenkin jotain yrittelee, itsekasvattamani keltainen "Pic'n'pic" on näistä kaikista eniten jäljessä. Ehkä siitäkin jotain tulee, pieniä alkuja on siinäkin. Myskikurpitsat kasvoivat tosi hitaasti ja nyt kukkimaan ruvettuaaan pukkaavat pelkkiä hedekukkia. Että se siitä sitten... Munakoisot kukkivat paremmin kuin koskaan, mutta niissä ei ole ainuttakaan alkua.

Kasvihuoneen chilit ja paprikat näyttävät alun kirvaongelmista huolimatta hyviltä, mitään ei ole vielä kypsynyt, mutta raakileita on paljon. Yhdessä chilissä on kauniin violetit kukat. Kunhan muistan, katson mikä lajike se on. 

Papuja tulee naurettavan paljon. Tykkään lajikkeesta ("Blauhilde"), palot ovat kauniin näköisiä ja kukatkin olivat nättejä (liloja). Paloissa ei harmittavasti pysy väri kypsentäessä.

Latva-artisokan nupuista vain toinen on kasvanut. En raaski sitä syödä, joten se saa kukkia, jos vain ehtii. 😃

Valkosipulit tuottivat hyvin satoa, sipulitkin kohtalaisesti. Talvivalkosipuleita laitan taatusti tänäkin syksynä kasvamaan. Sipulit pitää muistaa ensi vuonna laittaa vähän aiemmin, että ehtivät kasvaa kunnolla. Istukassipuleita olisi voinut myös laittaa reilusti tiuhempaan. Jospa tämänkin muistaisi ensi vuonna.

Syksy on varmaan monelle puutarhaharrastajalle vähän ankeaa aikaa, kun kasvukausi alkaa olla lopullaan. Mutta toisaalta katsetta voi jo pikkuhiljaa alkaa kääntää seuraavan kesän suunnitelmiin, ja mikäs sen hauskempaa!😊

Lisää daalioita ja pelargoneja kukassa

Huomasin kuvia läpikäydessäni, että niitä on ensinnäkin tosi paljon ja toisekseen niille on vaikea keksiä mitään yhtenäistä teemaa. Joten palastellaanpa ne osiin. En vielä tiedä, mitä ne muut osiot tulevat tarkalleen ottaen olemaan, mutta katsotaan sitten fiiliksen mukaan. 😃

Pari uutta daaliaa on saanut kukkiaan auki. Niistä ihana "Night Butterfly" näyttää tulleen hieman napostelluksikin jonkun ötökän toimesta, mutta ei anneta sen häiritä.

Minulla oli samanlainen jo viime vuonnakin, eri yksilö tosin. Sen juurakko ehti syksyllä kastua sen verran pahasti ennen kuin muistin kaivaa sen ylös, joten se meni siinä sitten. Lajike on näyttävän näköinen, joten piti saada uusi. Viimevuotinen kasvoi niin korkeaksi, 1,5-metriseksi, että sen tukeminen oli hieman haastavaa ja se kärsikin tuulivaurioita syksyllä. Tämä taas on alle puolimetrinen, mikä on hieman yllättävää. Kasvupaikka on tosin eri, mutta äkkiseltään luulisi tämänvuotisen paikan olevan parempi. Ehkä se johtuu naapuridaalioista tai ehkä tämä vain on nuorempi tai muuten vaan matalakasvuisempi yksilö.

Tämän vuoden suosikkini taitaa kuitenkin olla "Smarty". Juurakko lähti heräteostoksena mukaan Plantagenin alelaarista. Kaverini mielestä kukista "saa migreenin" 😅, mutta minusta tämä on kertakaikkisen valloittava! Hieman hullu kieltämättä, mutta hyvällä tavalla. "Smartylla" on kahdenvärisiä terälehtiä, valkoisia ja purppuraisia, ja joka kukassa on erilainen jakauma niitä. Tykkään myös terälehtien hauskasta tötterömäisyydestä sekä kauniista keskustasta. Kukat eivät aukea tämän enempää.

Daaliakuvia ei näköjään pysty ottamaan ilman kimalaisia tai kukkakärpäsiä.

Olen miettinyt daaliapenkille laajennusta. Daalioitakin oli penkkiin hieman turhan paljon ja toisekseen myös syyssyrikät tarvitsisivat jonkun paikan. Minulla on tällä hetkellä neljä buddlejaa, kolme ruukuissa ja yksi kukkapenkissä. Penkissä ollut oli siinä myös talven yli ja paitsi selvisi talvesta, kukkii nyt komeasti, eli aiemmin ja paremmin kuin ruukkusyrikät. Maksoin siitä muistaakseni kolme euroa tai jotain muuta vastaavaa yhtä älytöntä, joten päätin kokeilla sen talvettamista ulkona. Eipähän olisi ollut suuri menetys, jos se olisi paleltunut. Kaikkia en uskalla maahan talveksi jättää, mutta ne varmasti hyöytyisivät siitä, että pääsisivät kesäksi kasvattamaan juuria vapaasti. Pitää miettiä asiaa.

Ulkona olevat pelargonit ovat viihtyneet hyvin. Jopa vähän turhankin hyvin, voi nimittäin tulla hieman ongelmia saada ne kaikki mahtumaan talveksi kuistille, mutta se on sen ajan murhe.

Ennen pelargoneja näytän muistaessani kuistilla talvettamani verenpisaran. Se oli talven jäljiltä ihan kamala kuiva käppyrä, mutta on nyt oikein rehevä. En ole yleensä oikein verenpisara-ihmisiä, mutta pystykukkainen 'Walz Jubelteen' on mielestäni hauska. Se ei näytä pahemmin pahastuvan vesisateesta ja pysyy nättinä nyppimättäkin.

Sivuraiteen jälkeen niihin pelargoneihin... Alkukeväästä kylvämäni "Black Velvet Rose" on venähtänyt turhan pitkäksi, mutta kukkii kauniisti. En uskonut sen vielä tänä vuonna kukkivan, joten se oli kiva yllätys. Lajikkeen lehdet ovat tummat.

Kuistilla on ollut välillä suorastaan trooppisen kuuma, mutta pelargoneja sekään ei näytä haittaavan. Ulos vien lähinnä ns "tavalliset" pelargonit, siis nimettömät markettikukat ja muut vastaavat, joiden perään ei tule itku, jos ne sattuvat saamaan liikaa sadetta tai unohtuvat hallayöksi ulos. Erikoisemmat viettävät kesänkin kuistilla. Paremmin nekin varmasti viihtyisivät ulkona, mutta ovat tosiaan kuistilla turvassa sateelta ja kylmältä, ja kuistikin kaipaa jotain väriä. Kun viimeksi oli esittelyssä kirkkaanpunaisia pelakuita, niin annetaan tällä kertaa vuoro hempeämmän värisille kukille.

"Ruotsin mummo".

"Einan pelakuu"

Tämä on siemenestä kasvatettu yksilö, jonka piti olla keltaista lajiketta. No, keltainen se ei tosiaankaan ole, mutta kaunis silti. Sillä on myös kirkkaanpunainen sisar. Mikä lie sekoitus ei-keltaisia siis siemenpussissa ollutkaan.