perjantai 4. kesäkuuta 2021

Tulppaanien ajasta perennojen aikaan

Tulppaanit tuntuivat kukkivan tänä vuonna erityisen runsaasti ja kauniisti. Kukinta myös kesti ihan kohtalaisen ajan, vaikka lämmintä olikin. Tietysti yöt ovat vielä olleet viileähköjä, mikä varmaan pidensi kukintaa. Nyt tulppaanien kukinta alkaa kuitenkin olla jo loppusuoralla ja niiden on aika tehdä tilaa muille kukille.

Näitä punaraidallisia mariannekarkki-tulppaaneja tilasin jossain mielenhäiriössä. Väriyhdistelmä ei yhtään ole makuuni eikä sovi muihin puutarhassa oleviin tulppaaneihin, joten en oikein tiedä mitä mietin, kun ne ne ostoskoriin klikkasin. Tyrkkäsin ne pihan perälle, jossa ei ennestään tulppaaneja ollut. No, nyt täytyy myöntää, että ovat siellä oikein raikkaan ja kauniin näköisiä. Jos muistaisin, mikä lajikkeen nimi on, saattaisin jopa tilata näitä lisääkin.

Myös omenapuut kukkivat runsaasti. Kukissa pyöri runsaasti pörriäisiä, joten toivottavasti ne ehtivät pölyttyä, vaikka parhana kukinnan aikana olikin hieman sateista ja viileää. Omenapuidenkin kukinta on jo ohi.

Seuraavaksi odottelen etenkin pionien kukintaa. Ensimmäisenä ehti kukkimaan kaukasianpioni, jossa oli vain yksi kukka, mutta se oli sitäkin kauniimpi.

Sen jälkeen kukkaan ehtii vuokkopioni, ja seuraavasta sijasta kisaavat silkkipioni ja en-muista-tämän-nimeä -hybridi-/kiinanpioni. Veikkailin viime vuonna sen olevan "White wings", katsotaan tänä vuonna kukkien auettua olenko edelleen samaa mieltä. Silkkipionissa on huimat kuusi nuppua!

Tomaatit ja kaikki kuistin talvehtijat pääsivät viime viikonloppuna ulos. Edelleen sisällä on muutamia ulospääsyä odottelevia taimia ja pikkuämpärissä talven viettäneet vesikasvit odottelevat inventaariota, siivousta ja vesiruukun täyttämistä. Olen muutamaan otteeseen jo rauhoitellut päänsisäistä paniikkiääntä ("Apua kesä on kohta mennyt, ei tässä enää mitään ehdi!"), että nyt on vasta kesäkuun alku, hyvin ehtii istuttaa ja kylvää vaikka mitä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 18. toukokuuta 2021

Uusia juttuja

Meille tuli kolmisen viikkoa sitten uusi puutarha-apulainen, Lyyra-koira. Lyyra on rescuekoira Bosniasta, joten sille on kaikki täällä uutta. Puutarhassakin on paljon jännää tutkittavaa. Erityisen kiinnostunut Lyyra on kompostointi- ja kaivuuhommista. Kissat eivät luonnollisesti hirveästi tulokkaasta innostuneet, mutta pikkuhiljaa niidenkin kanssa tutustuminen etenee. Koiran kanssa on mennyt aika paljon aikaa, joten puutarhahommat(kin) ovat olleet hieman paitsiossa, mutta eiköhän se taas tästä lähde käyntiin.

Kevät on ollut taas hieman kummallinen. Ensin ei oikein mikään tuntunut etenevän ja yhtäkkiä kaikki lähti kasvamaan oikein rytinällä. Näiden kahden kuvan välillä on vain noin viikon ero.


Jälkimmäisessä kuvassa on myös uusi juttu, nimittäin uusi pergola. Puoliso ystävällisesti rakensi useamman vuoden palvelleen väliaikaisen katoksen tilalle ihan pysyvän rakennelman, johon on nyt mahdollista myös istuttaa monivuotisia köynnöksiä. Tämä kesä mennään nyt vielä kuitenkin kelloköynnöksillä, koska sellaiset nyt tulin kasvataneeksi.

On se hieno!


Tulppaanit ovat olleet tänä keväänä erityisen hienoja. Nyt ei enää yhtään harmita, että puput söivät krookuksia. Eipä siitä kauaa harmia ollut ja tulppaaneihin ei onneksi ole kukaan koskenut. En laiskana koskaan merkitse mihinkään ylös mitä tulppaaneja olen mihinkin istuttanut, joten aina on hieman yllättävää mitä mistäkin nousee. Olen yrittänyt pitää istutusalueet joten kuten järjestyksessä siten, että joka penkillä on oma värimaailmansa. Yksi on keltapunainen, toinen oranssi, kolmas pastellisävyinen jne. Ei se niin tarkkaa ole, mutta noin niin kuin suurin piirtein. Jos ei ihan muista mitä väriä piti missäkin olla, voi aina lisätä valkoisia tulppaaneja. 😂

Viime keväänä istutettu rusokirsikka ei vielä tänä vuonna kukkinut, mutta onneksi pikkuruinen kurilienkirsikka hoitaa hommansa. Harmillisen vähän aikaa sen kukinta kestää, mutta toisaalta sillä on myös upea syysväri, joka melkein vastaa toista kukintaa.

Koska kevät niin sanotusti eskaltoitui yhtäkkii, olen tietenkin totaalisen jäljessä kaiken kanssa. Daaliaruukut ovat tällä hetkellä kasvihuoneessa, mikä tarkoittaa, että osa taimista on vasta kuistilla totutettelemassa lämpötilan ja valon vaihteluihin ja toinen mokoma edelleen keittiössä kasvivalojen alla. Viimeiset kylvöt tein viikonloppuna, kesäkurpitsoita ja muita. Ne olisi toki voinut kylvää aiemmin, mutta eipä taas tullut mieleen, kun kelit olivat niin viileitä. No, eiköhän ne siitä ehdi.

Mukavaa viikkoa kaikille!

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Pupuilta säästyneitä krookuksia

Viime päivinä on hieman ollut eläinrakkaus koetuksella, kun rusakot ovat parturoineet ison osan krookuksista maata myöten. Erityisesti keltaiset tuntuvat maistuneen. Oman silmänilon lisäksi aikaiset kukkijat ovat tärkeitä herääville pölyttäjille, joiden ruokavarastot huolettavat omaa iloa enemmän. Onneksi ihan kaikki krookuksetkaan eivät ole pupujen suihin menneet ja kohtahan sieltä myös nousee sinililjoja, kiurunkannuksia ja pikkutulppaaneja pörriäisten ravinnoksi.


Krookuksia on pitkin pihaa, joten niiden suojaaminen aitaamalla ei oikein onnistu. Virittelin vasta nousevien krookusten päälle perennatukina käyttämiäni raudoitusverkkolieriöitä ja ripottelin kahvinporoja penkkeihin. Ainakaan kahvinporoilla ei näytä merkittävää vaikutusta olevan, saa nähdä auttavatko verkkoesteet. Pitänee vastaisuudessa harkita pupukarkotteita, jos ongelma näyttää jatkuvan. Aiempina vuosina ei ole vastaavassa laajuudessa krookustuhoa ilmennyt.

Crocus sieberi ei ole rusakoille maistunut, mutta pörriäisille kyllä.

Nämä menivät jo parempiin suihin. Onneksi kerkesin kuvata!

 Nämä kasvavat melkein seinän vieressä, joten ilmeisesti siksi ovat suojassa.

Näiden penkki on kissatarhan vieressä, ehkäpä suurten kissapetojen haju on suojannut nämä.

tiistai 30. maaliskuuta 2021

Ensimmäiset kevätkukkijat

Joka kevät sitä näköjään edelleen hämmästyy samalla tavalla siitä vauhdista, jolla kevätkukat nousevat maasta. Aivan mahtavaa! Noin viikko sitten näkyi ensimmäinen talventähden nuppu ja nyt sekä niitä että krookuksia on jo isoina rypääinä kukassa.

Itselle muistiin syksyä varten, että talventähtiä saa istuttaa runsaasti lisää varsinkin ensimmäisenä sulaviin kohtiin.

Lumikelloja oli jo aiemmin kukassa, joskin nitä on vaikeampi huomata lumen keskeltä. Toisekseen en saanut niistä yhtään kelvollista kuvaa. Kevätaurinko on niin kirkas, että valkoinen ylivalottuu kuvissa rumasti. Samaa ongelmaa oli toki muidenkin kukkien kanssa, mutta ei niin pahana. 

Vaikka lumikellojen kuvausoperaatio oli pettymys, lumikellot ilahduttivat kyllä kovasti muuten. Marjapensaiden alla oli jo pari ihan kunnon ryhmää, joten kai ne siellä pikkuhiljaa leviävät. Kateellisena olen katsellut joiden vanhojen pihojen lumikelloryppäitä ja pohtinut, että montakohan vuotta tai vuosikymmentä niiden saamiseen menee. Miehen vaihtoehtoinen hypoteesi oli, että niitä on alun perinkin istutettu suuri määrä. Tarkempi kuvaus oli, että niissä taloissa asuu "sipulifanaatikkoja", jotka "tilaavat Hollannista valtavia määriä sipuleita ja istuttavat pihan niitä täyteen". Kuulostaa tosi erikoiselta, en oikein usko sellaisia ihmisiä olevan. (Heh heh)

Niin kuin kuvista näkyy, kukkapenkkini eivät ole varsinkaan tähän vuodenaikaan erityisen "siistejä". Jätän syksyllä kaikki perennanvarret niille sijoilleen ja kasaan lehtiä penkkeihin. Kuivat varret kerään pois kevään aikana, mutta lehdet saavat jäädäkin penkkeihin. Aiemmin pilkoin varret suoraan penkkeihin paikan päällä, nykyään olen ulkoistanut homman puolisolle ja silppurille. Kuivat varret ja lehdet tarjoavat ötököille talvehtimispaikkoja ja perennojen siemenet myös linnuille ruokaa. Lopulta ne päätyvät maaperäeliöiden ruokalistalle ja kasveille ravinteiksi.

Ensimmäiset kärpäsetkin ilahduttavat, mutta kevään yksi huippuhetkistä on ensimmäisen kimalaisen näkeminen. Yhden kuningattaren olen bongannut, toivottavasti niitä kömpii esille lisääkin kunhan kokevat hetken sopivaksi.

Odotan innolla pitkää viikonloppua, jotta ehtisin myös puuhailla puutarhassa kunnolla. Ainakin perennanvarret pitäisi saada kerättyä, kohta nimittäin penkeissä alkaa olla niin paljon jos jonkilaisia piippoja, ettei sinne uskalla enää astua. Lavojen tilanne pitää myös tarkastaa. Muutama talvivalkosipuli siellä näytti jo kurkistelevan.

perjantai 19. maaliskuuta 2021

No onkos tullut joulu..?

Kuten aikaisempinakin vuosina myös viime vuonna jäi ritarinkukkien ja hyasinttien sipuleiden hankinta pikkasen viime tippaan. Ritarinkukan sipulin taisin laittaa multaan lokakuussa. Arvelin, että pikkasen tiukille voi kukinnan kanssa mennä, mutta kyllä sen nyt suunnilleen jouluksi pitäisi kukkaan ehtiä.

No, ei se ihan ehtinyt, on nimittäin parhaillaan kukassa. Liekö hämäläinen sipuli tai ehkäpä se kuuluu siihen heimoon, jolla on joulu ainainen?

Koska en tullut laittaneeksi mitään kevätsipuleita ruukkuihin, niin kiva vaan, että on edes jotain kukkivaa tähän aikaan! Myös kuistilla talvehtivista, kesän ulkona olleista vanhoista ritarinkukan sipuleista ainakin yksi on intoutunut kukkimaan. Niille tämä onkin luontainen kukkimisaika.

Mahtaisikohan jo nyt viikonloppuna päästä kuvailemaan ensimmäisiä kevätkukkijoita puutarhaan? Muutama lumikello siellä ainakin on noussut ja yhden talventähden nupunkin huomasin.

Taimiosastolla kelloköynnökset alkavat olla niin isoja, etten kohta tiedä mihin ne mahtuvat. Täytyy kaivella niille tukikepit ennen kuin ovat toisissaan kiinni. Viime viikonloppuna kylvin mm. tomaatit ("Evakko", "Savitaipale" ja "Gardener's delight"), samettikukkia ("Orange flame" ja "Silvia") ja tithoniat. Näistä sammarit ovat ensimmäisinä reippaasti taimella, hyvin motivoivia kasvatettavia ovat he!

Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille!

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Pienin askelin kevätfiilistä kohti

Olen edelleen niin innoissani kunnon talvesta, jollaista ei täällä Turun suunnilla ole moneen vuoteen ollut, että kevätfiiliksetkin ovat vielä hieman jäässä.

Kattokaa nyt tätäkin, kuva Halistenkoskelta. Sormet meinasivat kuvatessa jäätyä, mutta olipa hienoa!

Pienenpieniä askelia on kuitenkin jo kevättä kohtikin otettu. Siemeniä tietenkin tilasin, useammastakin paikasta, vaikka alun perin meinasin pärjätä ilman. Hah hah! Tilausmäärät pysyivät kuitenkin melko hyvin lapasessa, jotain kai sekin.

Eniten innoissani ole maatiaistomaateista ("Savitaipale" ja "Evakko"). Multiin on toistaiseksi päässeet paprikat ("Novosibirsk") ja muutaman chilin laitoin viimevuotisista siemenistä varmuuden vuoksi. Chilejä on kuistilla talvehtimassa, mutta mikään ei takaa, että ne pysyisivät hengissä kesään saakka. Hyvä olla joku varasuunnitelma.

Paprikoissa näkyy vasta pientä elonmerkkiä itämisestä. Viikkoa myöhemmin kylvetyt pelargonit ("Appleblossom") sen sijaan ovat jo reippaita pikkutaimia. Pelargonien kavereina etualalla on kelloköynnöksiä. Liloja tällä kertaa, viime vuonna oli valkoisia.

Hankin myös pihan eläimille uusia asumuksia, kartanokimalaisille ja mustarastaalle pesäpöntöt. Pikkulinnuille pönttöjä aika monta onkin, ja talitiaiset ovat niitä jo käyneet katsastamassa.

Sadan lintulajin haastekin edistyi hieman viikonloppuna, kun listalle tuli hömötiainen, viherpeippo, korppi ja kanahaukka! Nyt on kasassa 22 lajia.

tiistai 19. tammikuuta 2021

No nyt on lunta!

Ymmärrettävästi ihan kaikkia ei "lumi-inferno" ole miellyttänyt, mutta itse olen ollut viime päivät aivan onnessani! Viikonloppuna kahlasin metsässä kameran kanssa kauniita näkymiä taivastellen. Suoraan sanottuna olin jo melkein unohtanut, miten ihanalta luminen talvi näyttää.

Lunta ehti sopivasti tulla kunnolla juuri ennen pakkasen kiristymistä, joten puutarhan kasvit olivat lumipeitteen suojassa. Saa silti keväällä jännätä, lähtevätkö kaikki herkimmät kasvuun vai eivät. Viime talvi oli niin leuto, ettei sen puolesta tarvinnut huolehtia. Tosin leutona talvena taas talvimärkyys muodostuu ongelmaksi.

Jouluruusuista en ole yhtään huolissani, ne ovat sitkeitä sissejä!

Jäljistä päätelle puutarhassa on pomppinut paljon pupuja. Pensasmustikat ja japaninvaahterat, joiden ainakin tiedän pupuille maistuvan, ovat verkon suojissa. Saa nähdä onko joku uusi herkku jäänyt suojaamatta. Aina ei voi oikein tietää, mikä kaikki rusakoille ja muille maistuu ja mikä ei.

Pikkuruisella kurilienkirsikalla on runkosuoja. Lunta on tosin tullut niin paljon, että kohta se jää matalaksi.

Ihanan valkoista!

Kasvihuoneen seiniin on muodostunut jäätaidetta.

Kissat eivät ole sen kummemmin lumesta kuin pakkasestakaan erityisen riemuissaan. Välillä on pitänyt kuitenkin päästä ulos tarkistamaan, että olisiko kesä mahdollisesti jo sillä aikaa tullut.

Mustarastaita on kerääntynyt puutarhaan viime päivinä paljon. Parhaimmillaan koiraita saattaa olla viisi tai kuusikin. Päätin tänä vuonna osallistua BirdLife Suomen 100 lintulajia -haasteeseen. Mustarastas oli ihan ensimmäisiä lajeja sini- ja talitiaisen jälkeen. Tänään listalle tuli laji numero 18, urpiainen. En tiedä mahdanko päästä sataan lajiin asti, mutta hauska joka tapauksessa osallistua! Ihan eri tavalla tulee metsäreissullakin kuunneltua lintujen ääniä. Aivan vuoden alussa kuulin lehtopöllön huhuilua! Muita jonkinlaisia ylpeydenaiheita listallani ovat varpushaukka ja puukiipijä. Eivät toki mitään harvinaisuuksia ole, mutta eivät myöskään ihan jokapäiväisiä havaintoja.


Pikkuhiljaa kai pitäisi innostua kylvöhommistakin, mutta koska ulkona nyt kerrankin on oikean talven näköistä, ei oikein ole mieli vielä kevättunnelmissa. Ensimmäisen siementilauksen kuitenkin pistin jo menemään. Nettituttu vinkkasi Siementarha-kaupasta, ja sieltä löytyikin mm. hauskoja tomaattilajikkeita (Evakko ja Savitaipale). Chilejä en taida tänä vuonna laittaa ollenkaan (no, en tässä vaiheessa mene mitään vannomaan...), koska viime kesän kasveja on kuisti pullollaan. Tuskin ne kaikki kesään selviävät, mutta varmasti muutama kuitenkin. Kasvihuoneen voisi ehkä käyttää tänä kesänä johonkin järkevämpään kuin chiliviidakkoon...

Pihakoivu on kaunis mihin tahansa vuodenaikaan.