tiistai 17. maaliskuuta 2020

Kuvia Islannista ja taimihommia

Ehdin käydä Islannissa ennen tilanteen eskaloitumista. Olimme pääosin Reykjavikissa konferenssissa ja yhden päivän road trippailemassa luonnon nähtävyyksiä katsomassa. (Taimijutuista kiinnostuneet voivat hypätä suoraan postauksen loppuun, muille tarjolla pieni virtuaalinen Islannin matka. 😀)

Konferenssi järjestettiin musiikkitalo Harpassa, joka on ihan Reykjavikin keskustassa ja meren rannalla, joten sieltä on aika hulppeat maisemat. Hieman hassua, että näin suomalaiselle oli melkein eksoottista nähdä lunta, mutta sitä ei tosiaan ole juurikaan tänä talvena eteläisessä Suomessa näkynyt. Melkein kaikki kysyivät, oliko Islannissa kylmä tai tuuliko siellä koko ajan. Lämpötila oli aika lailla sama kuin täälläkin, eikä tuullut koko aikaa, mutta silloin kun tuuli, silloin todella tuuli!

Mietin luonnollisesti millaista Islannissa olisi harrastaa puutarhahoitoa. Tuulen takia varmaan hieman haastavaa, mutta jos puutarhan saisi suojattua tuulella puilla, niin siellä todennäköisesti olisi meri-ilmastosta ja geotermisestä lämmöstä johtuen mahdollista kasvattaa kaikenlaista vaativampaakin. Talvisaikaan kasvillisuudesta ei tietenkään saanut oikein kuvaa, mutta kaupungintalon lähellä kiipeili muuria pitkin muratti. Kottaraiset lauloivat kaupungilla.


Kamera ei mahtunut tavaroihin mukaan, kun yritin matkustaa mahdollisimman kevyesti. Konferenssipäivinä pelkän tabletin kameran varassa oleminen ei erityisemmin harmittanut, koska kuvaamiselle ei ollut aikaakaan. Aamulla konferenssiin mennessä oli hämärää ja illalla tilaisuuden päättyessä oli taas liian vähän valoa kuvaamiseen. Nähtävyyspäivänä sen sijaan kaipasin kameraa moneen otteeseen.


Black Sand Beach

Islanninhevosia näkyi todella paljon, harmi kyllä lähinnä vain auton ikkunasta. Niitä olisi ollut kiva kuvata kunnolla, ovat paitsi kauniita, myös hyvin ilmeikkäitä.

Stokkur

Tämä on myös Stokkurin ympäristöstä ja on lempikuvani koko reissulta. Tässä vaiheessa hämärä rupesi jo pikkuhiljaa hiipimään maille ja oli vähän kiikun kaakun ehdimmekö geysirille valoisan aikaan vai emme. Onneksi ehdimme, oli nimittäin niin upea, mystisen oloinen paikka. Kunnon LOTR-tunnelmaa. Ajattelin kohtausta, jossa Frodo, Sam ja Klonkku ylittävät suota.

Inspiroiduin paikasta niin, että aloitin Stokkur-nimisen neuleenkin. Katsotaan, mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Neulon siis muutenkin paljon, mutten ole oikein kirjoneule- enkä paksulanka- yhteensopiva. Olin Islannissa ensimmäistä kertaa, toivon pääseväni toistekin. Haluaisin käydä siellä myös kesäaikaan, mieluiten ehkä vaeltamassa.

No niin, sitten taimihommiin! Kelloköynnöksen valkoiset ostosiemenet itivät reippaasti ja taimet ovat jo isoja. Omista köynnöksistä otetuista liloista siemenistä iti vain kaksi ja ne ovat huomattavasti pienempiä taimia (toki myös kylvin ne myöhemmin), mutta joka tapauksessa siis itsekerätytkin siemenet tuottivat taimia. Kuvassa ostosiementen taimia.

Chilit ja paprikat on koulittu, nekin lähtivät hyvällä prosentilla kasvuun. Lajikkeina tänä vuonna

Chilit

  • Jalapa
  • Aji Finlandia (yellow)
  • C02598
  • Pequante
  • Dalle Khursani
  • Kanon Pepper

Paprikat

  • Sweet Apple Kambe
  • Mini Bell Orange

Tomaatit kylvin eilen. Näköjään kyydistä oli jäänyt
  • The trace of a Flying Dragon
joten pitää sekin laittaa kasvamaan. Jo multiin menneet lajikkeet ovat
  • Black Dragon
  • Blue Green Zebra
  • Blue Pitts
  • Golden Konigsberg
  • Golden Currant
  • PoroPoro (omista siemenistä)
Maltillisesti laitoin kaikista vain kaksi kipaletta itämään, etten huku tomaatintaimiin. Jos itävät huonosti, ehdin vielä paikkailla. 

Kuistin pelargonit ovat edelleen tilassa "pitäisi leikata". Mullanvaihdolle ei oikein ole kuistilla tilaa, joten aion vain antaa niille lannoitetta ja vaihtaa mullat myöhemmin. Ulos menevät pitää joka tapauksessa istuttaa uusiin astioihin.

Viimevuotisista ritarinkukista tämä yksi intoutui tuottamaan ihan kunnon kukkavanan. En ole aiemmin saanut niitä kukkimaan uudestaan.

Pihalla pitäisi silputa talventörröttäjiä kukkapenkeistä, mutta odottelen vähempituulisia päiviä sitä varten. Tarkoitus oli myös levittää kompostia penkkeihin ennein kuin sipulikukat alkavat kasvaa, mutta koska ne alkoivat nousta jo helmikuussa, niin eihän siitä mitään tullut. Sipulikukkien lisäksi näköjään myös puupioni on jo noussut.

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Vuodenkierto: helmikuu

Kuvan voisi väittää olevan #fakenews, tältä pihalla näytti nimittäin vain muutaman päivän ajan. Mutta todistettavasti täälläkin on siis ollut lunta edes jonkun verran, edes hetken. Niin kuin talvella kuuluisikin olla. Nyt maisema on taas tyystin eri näköinen. Kukkaa pukkaa penkeistä.

Talventähtien ja aikaisimpien krookusten tarkoitus on nousta samoihin aikoihin kun pörriäiset heräilevät horroksesta. Tähän aikaan kukkiessaan niistä ei ole mitään iloa pörriäisille, mutta toivottavasti jotain muuta kukkii siihen aikaan, kun ne ilmaantuvat maisemiin. Tivottavasti hyönteiset malttavat sentään odottaa rauhassa ilmojen lämpemistä! Ja katsokaa nyt, miten isoja tulppaaninalkuja! Helmikuussa.

Alppikärhössä on isot silmut ja kiurunkaunnus kasvaa iloisen vihreänä.
 

Aika hämmentävää kyllä. Yleensä kuljen innostuneena katsomassa, mitä puutarhassa on noussut maanpinnalle edellisen kierroksen jälkeen. Nyt näistä ei oikein osaa innostua, lähinnä huolettaa, että mitä kimalaiset syövät herättyään ja mitä "normaalin" kevään aikaan kukkii vai kukkiiko mitään. Kovista pakkasista ei ilmeisesti enää tarvitse olla huolissaan, niitä tuskin tulee ollenkaan.

Voitaneen sanoa, että syyssyrikkä on selvinnyt "talvesta". Siinä on ollut vihreitä lehtiä syksystä asti.

Sisätiloissa sen sijaan voi hyvillä mielin iloita kasvunmerkeistä. Kelloköynnöksen ostosiemenistä iti neljä (en muista montako laitoin, ehkä kuusi). Laitoin myös puutarhasta keräämiäni siemeniä multiin. Ne eivät ole ainakaan vielä itäneet, mutta en ole vielä luovuttanut niiden suhteen.

Chilit ja paprikat ovat myös hyvällä alulla. Muuten ei vielä olekaan kasvamassa muuta kuin pikkuruisia orvokintaimia. Jos kevät etenee tällaista vauhtia, pitänee pistää esikasvatuksetkin pian oikein kunnolla käyntiin.

Kuistilla pari kesän ulkona viettänyt ritarinkukkaa päätti ruveta työntämään nuppua. En muistanut niitä viedä pimeään ollenkaan, mutta eipä se näköjään haitannut. En ole aiemmin saanut ritarinkukkia kukkimaan uudestaan, joten tämä oli kiva yllätys!

Pelargonitkin alkavat heräillä. Ne pitäisi leikelläkin, mieluummin ennen kuin ne ovat täynnä nuppuja, koska sitten en ainakaan sitä raaski tehdä. En oikein muutenkaan meinaa hennoa niitä saksia.

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Talventörröttäjiä

Täällä on ollut pari päivää pakkasta, hämmentävää. Ihan kuin olisi oikeasti talvi tai jotain... Säätiedotuksessa väläyteltiin lumipeitteen mahdollisuuttakin, joten odottelen, josko saisin lumisen vuodenkierto-kuvan edes yhdelle kuukaudelle. Lumen puuttumista lukuunottamatta on kyllä ollut hienoja päiviä, pikkupakkasta ja aurinkoa.

Kuvasin pihassa muutamia talventörröttäjiä.

Väriminttu

Punalatva

Marhanlilja

Akileija

Ennen pakkasjaksoa jouluruusut kukkivat kauniisti. Pakkanen lyö ne hetkellisesti maahan, mutta ne nousevat sieltä kyllä entistä ehompina ilman taas lämmetessä. Löysin myös ensimmäisen lumikellon ja kokonaisen leegion päätään nostavia talventähtiä. Peittelin ne lehdillä, josko malttaisivat vielä hetken odotella.

Murattikin on viihtynyt ulkona erinomaisesti.

Akileijan siemenet ovat jääkaapissa kylmäkäsittelyssä, valkoisen kelloköynnöksen ja orvokin siemenet keittiön pöydällä itämässä ja chilien ja paprikoiden siemenet itävät jo. Muistin nähtyäni instassa kuvan kelloköynnöksen siemenkodista, että minähän otin myös niitä talteen syksyllä. En oikein uskonut niiden olevan silloin vielä kypsiä, mutta toki niitä piti varmuudeksi kerätä. Ihan uteliaisuudesta, jos ei muuten. Ihan siemenen näköisiä siemeniä niissä näyttää olevan, joten pitänee laittaa multiin ja katsoa, lähtevätkö ne itämään vai ei.

perjantai 24. tammikuuta 2020

Kevättä kohti

Vieläkään ei erityisemmin kylvösormia syyhytä, mutta se on kuulkaas niin, että huvitti tai ei, niin kovin pitkään ei voi ainakaan chilien kanssa vitkutella. Laitoinkin äsken kylvönapit turpoamaan (kissat totta kai avustivat), jotta saan chilit kylvettyä. En tiedä miten nopeita tai hitaita tämänvuotiset lajikkeet ovat itämään. Viime vuonna joku mattimyöhänen taisi antaa ainakin kuukauden verran odotuttaa itseään.

Annoin myös periksi jääkaapissa asuvien "pääsiäiskukkien" kasvuvoimalle ja nostin ne kuistille valoon. Kuistilla leijuukin nyt ihana hyasintin tuoksu. Pääsiäiseksi joudun toki hankkimaan uusia kukkia, mutta eipä se mitään haittaa.

Sipulikukkia kuvatessa huomasin kuistilla yllätyksen: viikunassa on pari viikunanalkua!
Viikuna oli toissavuotinen heräteostos, lähti mukaan puutarhaliikkeestä noin kymmensenttisenä taimena, "kun halvalla sai". Italiainen ystäväni nauroi kippurassa, kun esittelin hänelle silloin "viikunapuuni". No joo, varmaan ovat Italiassa hieman isompia... Mutta maasta se pienikin ponnistaa. Luulin koko viikunan jo kuolleen, kunnes se keväällä rupesikin pukkaamaan uutta lehteä. Viime kesän se vietti ulkona, missä se ilmeisesti viihtyikin hyvin. Nyt se on jo ainakin puolimetrinen. (Älkää vain kysykö mihin se ensi talveksi mahtuu, jos jatkaa kasvamista samaan tahtiin...)

No niin, chilit! Kuistilla ovat edelleen satoa tuottamassa toissavuotiset "Eroticat", joka on C. baccatum -lajin lajike. Baccatumeja suositellaan aloittelijoille ja niiden pitäisi talvehtia helpoiten. Niinpä päätin panostaa baccatumeihin, etenkin koska "Eroticat" ovat niin hyvin pärjänneet. Tokikaan en tiedä mihin ihmeeseen muka aion mahduttaa lisää chilejä talvehtimaan, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Kylvöön menossa tänä vuonna:
  • C. baccatumit "Aji Finlandia" (pitkä keltainen), "Pequante" (pyöreähkö punainen) ja "C02598" (pitkähkö punainen)
  • C. chinense "Dalle Krursani" (ryppyinen punainen, näyttää aika kiukkuiselta!)
  • C. annuumit "Kanon Pepper F2" (pitkähkö sateenkaarichili) ja "Jalapa" (punainen, noh pötkylä)

Paprikoita on kaksi lajiketta, "Mini Bell Orange" ja "Sweet Apple Kambe". Tomaatit tilasin samaan syssyyn, mutta niitä en ole todellakaan vielä laittamassa. Viime vuonna kylvin tomaatit vissiin maaliskuussa, mikä oli turhan aikaisin. Yritän tänä vuonna malttaa huhtikuulle, mutta riippuu tietysti säästäkin, mikä on aikaisin ja mikä myöhään.

Tilasin myös muita siemeniä. Olin alun perin ajatellut, että koska minulla on ennestään (köh) aika paljon (köhköh) siemeniä, niin tilaan tänä vuonna vain ihan välttämättömimmät. No, omasta mielestäni näin teinkin, mutta näköjään niitä ihan välttämättömiäkin oli aika paljon. 😂

Hyöytykasveja:
En oikeastaan edes syö porkkanoita, mutta ajattelin, että niitä voisi olla kiva kasvattaa jonkun muun viljeltävän rivien välissä (vaikka sipulien?). Eiköhän niille käyttöä löydy.

Kukkia:

Ensimmäisinä multiin menossa:
Kelloköynnöstä kokeilen siis tänä vuonna valkoisena, katsotaan miten sen kanssa sujuu.

torstai 2. tammikuuta 2020

Vuodenkierto: tammikuu

Kukkapenkin jouluruusu nuupahti muutaman pakkaspäivän ajaksi, mutta nyt ilman taas lämmettyä se palasi kuin taikaiskusta ennalleen. Sitkeä kasvi. Toisessakin penkissä jouluruusu aukoo nuppujaan. Toivottavasti jokunen säästyy kevääseenkin, paljon mieluummin katselisin niitä silloin kuin nyt, vaikka kauniita toki ovatkin.

Tämä jouluruusu kasvaa kaverinsa ja muutaman iloisen vihreän muratin kanssa isossa rautapadassa.

Blogin päivitysinto on ollut hieman kateissa, joten nappasin Rikkaruohoelämää- blogista idean kuvata samaa kohtaa puutarhassa kerran kuussa vuoden ajan. Siitä tulee joka kuukaudelle ainakin joku päivitysidea. Kasvukaudellahan ideoita ja kuvia pursuaa vaikka kuinka, mutta nämä ankeusjaksot kaipaavat jotain buustia. Olen aiemminkin kuvaillut keväästä syksyyn tiettyä kohtaa, mikä olikin hyvä idea. Välillä kun tuntuu, ettei puutarhassa mikään kasva ja kaikki on niin hidasta, mutta valokuvia vertailemalla näkee asian ihan toisella tavalla. Nyt siis olisi tarkoitus kuvata samaa näkymää koko vuoden ajan. Vaihdoin paikkaa vaihtelun vuoksi.

Tässäpä siis tämänhetkinen näkymä. Ankeaa on juu. Ihan kuin Jenni Vartiaisen biisissä: "Tammikuu. Synkkä ja hipaton."

Muutama blogituttu oli jo aloittanut kylvöhommatkin. Itsellänikin on chilin siemeniä valmiina odottelemassa inspiraatiota, mutta ihan vielä ei oikein kylvöpuuhat huvita. Osittain siksi, että kuistilla talvehtivat Erotica- chilit tuottavat satoa nyt. Jotain uutta elämää on kuitenkin tuloillaan. Jääkaapin hyasintit ja krookukset alkavat olla niin isoja, että ne pitää kohta nostaa valoon. Niiden oli kyllä tarkoitus olla pääsiäiskukkia, mutta ilmeisesti en muistanut kertoa niille aikataulusta.

Viikuna puskee kuistilla uutta lehteä.

maanantai 23. joulukuuta 2019

Hyvää joulua!

"No onkos tullut kesä nyt talven keskelle..." Siltä hieman vaikuttaa, jouluruusu nimittäin kukkii ulkona kukkapenkissä oikein kauniisti.


Muuta valkoista ei ulkoa sitten löydykään. Joulun tunnelma pitää siis löytää jostain muualta kuin lumisista maisemista. Itse en ole erityisen jouluihminen, joten jouluvaloja ja -kukkia lukuunottamatta en koristele tai muutenkaan juuri laita joulua. Itselle parasta joulussa onkin kiireettömyys.

Mutta hei, päivät ovat jo alkaneet pidentyä, mikä tarkoittaa, että kevättä kohti ollaan menossa! Hitaasti ja pienin askelin, mutta varmasti.

Sitä ennen kuitenkin toivotan kaikille oikein hyvää joulua!


Toivottavasti kaikki saisivat viettää joulua juuri niin kuin haluavat, oli se sitten hyvin suuri- tai pienieleisesti. 😀

torstai 12. joulukuuta 2019

Valoa ja väriä pimeyteen

Täällä oli hetken aikaa lunta maassa ja sen aikaa kaikki näytti uskomattoman kauniilta. Mikä huima ero maisemaan tuleekaan vaivaisella puolen sentin lumikerroksella.

Musta, niljaisten lehtien kaupunki
Tuli valkeaksi ja sai
Meidätkin hetkeksi sädehtimään
(Ultra Bra) 

No, sitä iloa ei kauaa valitettavasti kestänyt ja nyt ollaan palattu takaisin mustiin, niljaisiin lehtiin. Onneksi maisemaa saa itsekin piristettyä esimerkiksi laittamalla valoja sekä ulos että sisälle.

Kuistin pelargoneilla ja muilla siellä talvehtivilla on päivisin kasvivalot, mutta illalla tunnelmavalaistus.

Keittiön ikkunalla kasvava avokado on kasvanut niin isoksi, että valotähti ei meinannut mahtua ikkunaan ollenkaan.

Naapurustossa tosi monella on aivan täydellisen näköinen tuija tai kartiovalkokuusi, johon laittaa valot. Itselläni on kasvamassa sekä kääpiökuusi että kääpiöpihta, mutta ne ovat toistaiseksi noin 30 sentin korkuisia, joten niihin ei oikein kannata valoja laittaa. Tähän ns havuryhmään kuuluu myös pilarimarjakuusi. Ystäväni totesi lohduttavasti, että ryhmä näyttää "varmasti hienolta" 20 vuoden päästä. Sitä odotellessa. 😂 Koska en jaksa odotella niin kauaa, hommasin täksi talveksi portin pieleen kartiovalkokuusen ruukussa.

Joulukukkien suhteen ajoituksen onnistuminen ei tainnut oikein taaskaan mennä ihan nappiin. Minulla on kasvamassa sekä tasetin, hyasintin että ritarinkukan sipuleita. Tasetit taitavat kukkia ennen joulua ja ritarinkukka taas tuskin ehtii jouluksi, mutta haitanneeko tuo nyt mitään. Hyasintti ei ole lähtenyt kasvuun ollenkaan, lieneekö ollut liian kuiva alun perinkin. Ai niin, lisäksi on tietenkin kesän ulkona olleet, viime vuoden ritarinkukat, jotka ovat edelleen vaiheessa "koskahan tämän lehdet kuivuvat, että voisin viedä sen pimeään?" Onneksi näitä voi paikkailla hakemalla kaupasta yksilöitä, joiden kukinta on paremmin ennustettavissa.

Valkoinen ritarinkukka olikin yllättäen kerrottu.

Ostin syksyn sipulialesta muutamia syyskukkijoita ja istutin ne ruukkuun, jotta voin nostella ne tarpeen vaatiessa kuistille turvaan kylmältä ilmalta. Tällä säällä ne pärjäisivät hyvin ulkonakin, itse asiassa kukkapenkissä näkyy paitsi jouluruusun nuppuja, myös kevätkrookusten piippoja. Not good. Syyskukkijaruukku on nyt kuitenkin kuistilla, kun pakkasten aikana ehdin sen sinne nostaa. Jouluruusu ja syyssahrami siinä kauniisti kukkivat.

Kevättäkin jo pikkuisen odotellaan. Tilasin ensimmäiset siemenet (!!), chilejä lähinnä. Niitä kun saa ruveta jo tammikuussa kasvattelemaan. Ihan vielä ei taimihommat kiinnosta, mutta ehkäpä vuoden vaihteen jälkeen nekin taas alkavat innostaa.

Mitähän "Olet mitä syöt" -ohjelman ravitsemusasiantuntija sanoisi katsoessaan minun jääkaappiini? Vihanneslaatikossa nimittäin kevättä odottelevat keltaiset hyasintit ja krookukset. (On siellä vihanneksille omakin laatikkonsa.) Näyttävät kyllä jo siltä, etteivät jaksa kovin pitkään odotella.