Vuodenkierto: helmikuu

Kuvan voisi väittää olevan #fakenews, tältä pihalla näytti nimittäin vain muutaman päivän ajan. Mutta todistettavasti täälläkin on siis ollut lunta edes jonkun verran, edes hetken. Niin kuin talvella kuuluisikin olla. Nyt maisema on taas tyystin eri näköinen. Kukkaa pukkaa penkeistä.

Talventähtien ja aikaisimpien krookusten tarkoitus on nousta samoihin aikoihin kun pörriäiset heräilevät horroksesta. Tähän aikaan kukkiessaan niistä ei ole mitään iloa pörriäisille, mutta toivottavasti jotain muuta kukkii siihen aikaan, kun ne ilmaantuvat maisemiin. Tivottavasti hyönteiset malttavat sentään odottaa rauhassa ilmojen lämpemistä! Ja katsokaa nyt, miten isoja tulppaaninalkuja! Helmikuussa.

Alppikärhössä on isot silmut ja kiurunkaunnus kasvaa iloisen vihreänä.

 

Aika hämmentävää kyllä. Yleensä kuljen innostuneena katsomassa, mitä puutarhassa on noussut maanpinnalle edellisen kierroksen jälkeen. Nyt näistä ei oikein osaa innostua, lähinnä huolettaa, että mitä kimalaiset syövät herättyään ja mitä "normaalin" kevään aikaan kukkii vai kukkiiko mitään. Kovista pakkasista ei ilmeisesti enää tarvitse olla huolissaan, niitä tuskin tulee ollenkaan.

Voitaneen sanoa, että syyssyrikkä on selvinnyt "talvesta". Siinä on ollut vihreitä lehtiä syksystä asti.

Sisätiloissa sen sijaan voi hyvillä mielin iloita kasvunmerkeistä. Kelloköynnöksen ostosiemenistä iti neljä (en muista montako laitoin, ehkä kuusi). Laitoin myös puutarhasta keräämiäni siemeniä multiin. Ne eivät ole ainakaan vielä itäneet, mutta en ole vielä luovuttanut niiden suhteen.

Chilit ja paprikat ovat myös hyvällä alulla. Muuten ei vielä olekaan kasvamassa muuta kuin pikkuruisia orvokintaimia. Jos kevät etenee tällaista vauhtia, pitänee pistää esikasvatuksetkin pian oikein kunnolla käyntiin.

Kuistilla pari kesän ulkona viettänyt ritarinkukkaa päätti ruveta työntämään nuppua. En muistanut niitä viedä pimeään ollenkaan, mutta eipä se näköjään haitannut. En ole aiemmin saanut ritarinkukkia kukkimaan uudestaan, joten tämä oli kiva yllätys!

Pelargonitkin alkavat heräillä. Ne pitäisi leikelläkin, mieluummin ennen kuin ne ovat täynnä nuppuja, koska sitten en ainakaan sitä raaski tehdä. En oikein muutenkaan meinaa hennoa niitä saksia.

Talventörröttäjiä

Täällä on ollut pari päivää pakkasta, hämmentävää. Ihan kuin olisi oikeasti talvi tai jotain... Säätiedotuksessa väläyteltiin lumipeitteen mahdollisuuttakin, joten odottelen, josko saisin lumisen vuodenkierto-kuvan edes yhdelle kuukaudelle. Lumen puuttumista lukuunottamatta on kyllä ollut hienoja päiviä, pikkupakkasta ja aurinkoa.

Kuvasin pihassa muutamia talventörröttäjiä.

Väriminttu

Punalatva

Marhanlilja

Akileija

Ennen pakkasjaksoa jouluruusut kukkivat kauniisti. Pakkanen lyö ne hetkellisesti maahan, mutta ne nousevat sieltä kyllä entistä ehompina ilman taas lämmetessä. Löysin myös ensimmäisen lumikellon ja kokonaisen leegion päätään nostavia talventähtiä. Peittelin ne lehdillä, josko malttaisivat vielä hetken odotella.

Murattikin on viihtynyt ulkona erinomaisesti.

Akileijan siemenet ovat jääkaapissa kylmäkäsittelyssä, valkoisen kelloköynnöksen ja orvokin siemenet keittiön pöydällä itämässä ja chilien ja paprikoiden siemenet itävät jo. Muistin nähtyäni instassa kuvan kelloköynnöksen siemenkodista, että minähän otin myös niitä talteen syksyllä. En oikein uskonut niiden olevan silloin vielä kypsiä, mutta toki niitä piti varmuudeksi kerätä. Ihan uteliaisuudesta, jos ei muuten. Ihan siemenen näköisiä siemeniä niissä näyttää olevan, joten pitänee laittaa multiin ja katsoa, lähtevätkö ne itämään vai ei.