Joka kevät sitä näköjään edelleen hämmästyy samalla tavalla siitä vauhdista, jolla kevätkukat nousevat maasta. Aivan mahtavaa! Noin viikko sitten näkyi ensimmäinen talventähden nuppu ja nyt sekä niitä että krookuksia on jo isoina rypääinä kukassa.
Itselle muistiin syksyä varten, että talventähtiä saa istuttaa runsaasti lisää varsinkin ensimmäisenä sulaviin kohtiin.
Lumikelloja oli jo aiemmin kukassa, joskin nitä on vaikeampi huomata lumen keskeltä. Toisekseen en saanut niistä yhtään kelvollista kuvaa. Kevätaurinko on niin kirkas, että valkoinen ylivalottuu kuvissa rumasti. Samaa ongelmaa oli toki muidenkin kukkien kanssa, mutta ei niin pahana.
Vaikka lumikellojen kuvausoperaatio oli pettymys, lumikellot ilahduttivat kyllä kovasti muuten. Marjapensaiden alla oli jo pari ihan kunnon ryhmää, joten kai ne siellä pikkuhiljaa leviävät. Kateellisena olen katsellut joiden vanhojen pihojen lumikelloryppäitä ja pohtinut, että montakohan vuotta tai vuosikymmentä niiden saamiseen menee. Miehen vaihtoehtoinen hypoteesi oli, että niitä on alun perinkin istutettu suuri määrä. Tarkempi kuvaus oli, että niissä taloissa asuu "sipulifanaatikkoja", jotka "tilaavat Hollannista valtavia määriä sipuleita ja istuttavat pihan niitä täyteen". Kuulostaa tosi erikoiselta, en oikein usko sellaisia ihmisiä olevan. (Heh heh)
Niin kuin kuvista näkyy, kukkapenkkini eivät ole varsinkaan tähän vuodenaikaan erityisen "siistejä". Jätän syksyllä kaikki perennanvarret niille sijoilleen ja kasaan lehtiä penkkeihin. Kuivat varret kerään pois kevään aikana, mutta lehdet saavat jäädäkin penkkeihin. Aiemmin pilkoin varret suoraan penkkeihin paikan päällä, nykyään olen ulkoistanut homman puolisolle ja silppurille. Kuivat varret ja lehdet tarjoavat ötököille talvehtimispaikkoja ja perennojen siemenet myös linnuille ruokaa. Lopulta ne päätyvät maaperäeliöiden ruokalistalle ja kasveille ravinteiksi.
Ensimmäiset kärpäsetkin ilahduttavat, mutta kevään yksi huippuhetkistä on ensimmäisen kimalaisen näkeminen. Yhden kuningattaren olen bongannut, toivottavasti niitä kömpii esille lisääkin kunhan kokevat hetken sopivaksi.
Odotan innolla pitkää viikonloppua, jotta ehtisin myös puuhailla puutarhassa kunnolla. Ainakin perennanvarret pitäisi saada kerättyä, kohta nimittäin penkeissä alkaa olla niin paljon jos jonkilaisia piippoja, ettei sinne uskalla enää astua. Lavojen tilanne pitää myös tarkastaa. Muutama talvivalkosipuli siellä näytti jo kurkistelevan.
