Vaaleanpunainen lipsahdus ja muita tulppaaneja

Viime postauksessa narisin, miten vaaleankeltaisina ostamani tulppaanit osoittautuivatkin vaaleanpunaisiksi, ja mistä minä niin mieleni pahoitin. Noh tuota, koska samasta penkistä nousi hieman myöhemmin myös niitä vaaleankeltaisia tulppaaneja, niin tässäpä on tainnut käydä niin, että olen ihan tarkoituksella istuttanut vaaleanpunaisia tulppaaneja. Liekö syksyn alelaareilla tapahtunut joku hetkellinen sekoaminen tai ehkä en ole ihan tajunnut miten vaaleanpunaisia ne ovat. Ne ovat nimittäin todella hempeitä ja kaiken kukkuraksi aivan valtavan kokoisia! Hieman vastentahtoisesti joudun myöntämään, että kaikessa hattaramaisuudessaan ovat aika kauniita.

Vaaleankeltainen on nimeltään "Budlight".

Tulppaaneja on tänä keväänä tosi paljon. Toki laitoinkin sipuleita maahan paljon, mutta tuntuvat myös epämääräisestä talvesta huolimatta nousseen hyvin. En tiedä kaikkien lajikenimiä enkä suoraan sanottuna muista puoliakaan näistä istuttaneeni, mutta haitanneeko tuo mitään. Raidallisten (jotka kuuluvat en-muista-näitä-istuttaneeni -joukkoon) takana näkyvät rimpsureunaiset punalilat ovat yksiä suosikkejani. Ne ovat toissavuoden istutuserästä, kivasti siis nousseet uudestaankin. Täytyy yrittää selvittää niiden lajikenimi.

Nämä monihaaraiset ovat hauskoja! Niidenkään nimiä en muista, mutta muistan, että niissä on kahta eri lajiketta sekaisin ja että ostin ne syksyllä jostain paikallisesta puutarhamyymälästä alevaiheessa. Ne kasvavat daaliapenkissä, johon ei alun perin ollut tarkoitus laittaa mitään muuta kuin niitä daalioita. No, syksyllä ajattelin, että olisihan se kiva, kun siinä keväälläkin jotain kukkisi ja tulppaanithan voi kätevästi nostaa sitten daalioiden tieltä ylös. Hyvä suunnitelma, mutta käytännössä tulppaanit vasta aloittelivat kukintaansa kun daaliat piti jo saada maahan, joten kaivoin daaliat hankalasti niiden sekaan. Menihän se niinkin.

Vaikka sotken aika iloisesti värejä keskenään, olen tuppaanien suhteen yrittänyt pitää jonkinlaista värijakoa penkeittäin.

Sekopenkki: punaista, keltaista ja oranssia. Punaiset ovat alkuperäisasukkaita, itse en ole punaisten tulppaanien ystävä, mutten halunnut niitä poistaakaan. Hyvinhän ne tuolla seassa menevät.

Oranssi penkki

Lilahtava penkki, mukana myös  oranssia. Alun raidalliset ja rimpsureunat asuvat tässä samassa penkissä. Allaoleva lila lienee "Purple Prince".

Kissatarhan puolellakin on muutama oranssi tulppaani. Nämäkin ovat varmaan alkuperäisasukkaita, koska en muista tarhaan mitään istuttaneeni.

Kaivon viereen laitoin myös aika räikeitä tulppaaneja, kivasti piristävät valkoisten narssissien kanssa hieman varjoisaa paikkaa. Kissaan ne eivät ilmeestä päätellen tee kovin kummoista vaikutusta. 😂

Vuodenkierto: toukokuu

Nappasin vuodenkierto -kuvan jo viikko sitten, joten tuli kiire laittaa se esille. Maisema on jo viikossa muuttunut vihreämmäksi ja jos ensi viikolla oikeasti lämpenee kuten on luvattu, näkymä todennäköisesti räjähtää kasvuun ja ihan toisennäköiseksi.

Viileästä ilmasta huolimatta tulppaanit ovat ryhtyneet reippaasti kukkimaan. Viileydestä on tietysti se ilo, että sipulikukkien kukinta kestää pidempään.

Terassin edessä kukki pieni kurilienkirsikka. Kuvanottohetkellä siinä oli vielä muutama kukka, mutta eipä se oikein kuvassa näy. Sens sijaan sen takana, terassin oikealla puolella punertavat katsuran pienet lehdet.

On kyllä niin kaunis pikkupuu! Tämä tuli meille viime syksynä, joten pääsen ensimmäistä kertaa nauttimaan kevätasuisesta katsurasta. 😀

Narsissit ovat tänä keväänä noussee paremmin kuin koskaan ennen. En tiedä oliko talvi niille parempi vai istutinko niitä vain normaalia enemmän (tai parempiin paikkoihin?).

Pienet "Jetfiret" ovat kukkineet jo vaikka kuinka kauan! Niiden keskellä japaninvaahtera "Orange dream" availee lehtiään.

Virvanarssit ovat suosikkejani.

Tulppaaneista en taas kaikista muista, mitä lajiketta mihinkin laitoin. Terassin viereen sen sijaan laitoin ihan varmalla vaaleankeltaisia tulppaaneja ("Budlight"), koska poikkeuksellisesti olen laittanut nimilapun penkkiin. No, aika vaaleanpunaisilta ne näyttävät. Harvemmin jaksan ärsyyntyä siitä, että joku kukka onkin eri värinen kuin piti, mutta tämä nyt pikkuisen nyppii. Vaaleanpunainen ei todellakaan ole suosikkivärini.

Nämä sen sijaan ovat ihan sitä väriä mitä pitikin. Muistelin oranssin olevan "Princess Irene", mutta saattaa olla, että tämä olikin samannäköinen lajike ja ne oikeat prinsessat ovat vasta nousemassa ihan toisessa penkissä.

Kerrotut tulppaanit eivät ole suosikkejani, mutta onhan tämä nyt aika näyttävä.

Koiranhampaat ovat kukkineen kauniisti aidan vieressä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun saan ne kukkimaan. Toivottavasti säilyvät jatkossakin.

Niiden vieressä kasvavalle "mysteerikasvillekin" löytyi identiteetti, sehän on tietenkin kevätlinnunherne! Muistin sittemmin moisia istuttaneeni. Kuvan yksilö kasvaa eri paikassa ja rupesi kukkimaan aiemmin. Siitä muistin, että ai niin, toinen taitaakin kasvaa juuri siinä mysteerikasvin kohdalla.

Viime vuonna ruukkukasvina ilahduttanut esikko kukkii nyt penkissä.

Seuraavaksi odottelen ennen kaikkea aikaisempien pionien (luonnonlajien) kukintaa alkavaksi. Sekä silkki- että kaukasinpionissa on nuppuja! Laukkojen (kuvassa alla) kukintaa ei tarvitse kauaa odotella, samoin kirsikka- ja omenapuut ovat pian valmiina kukkimaan. Tänään huomasin suureksi ilokseni, että kultasateessa on nuppuja! Se on melkein ensimmäisiä tähän pihaan istutettuja kasveja. Sitä ostettaessa myyjä varoitteli, että ensimmäiseen kukintaan saattaa hyvinkin mennä kymmenen vuotta, joten ei kannata hermostua. Ei mennyt kuin neljä!

Aurinkoista ja toivon mukaan myös lämpenevää viikkoa kaikille! En tiedä teistä, mutta minä ainakin odottelen ihan malttamattomana, että pääsisin viemään ulos kaiken kylmänaran. Kuisti alkaa olla sellainen viidakko, että ärsyttää, taimia ei mahdu mihinkään ja kirvojakin alkaa olla niin paljon, että joutaisivat hyvin leppäkerttujen ja lintujen ruuaksi ulos!

Pionipäivitys

Puutarhassa nousee nyt kaikenlaista maasta. Osa herättää myös ihmetystä ("mikähän tämä on??"), mutta suurin osa kuitenkin pelkkää ihastusta. Suurena pionifanina tarkkailen erityisesti pionien nousua siinä toivossa, että versoissa näkyisi nuppuja. Pionini ovat vielä niin nuoria, että vain pari on tähän mennessä kukkinut.

Hybridipioni "Buckeye Belle" kurkistelee tulppaanien keskeltä

Erityisesti pidän luonnonlajeista. Ennestään minulla oli vuokkopioni (P. humilis 'Anemoniflora'), joka on pionien joukossa yksi aikaisimmista kukkijoista. Viime vuonna siinä oli 1 ja puoli 😁 kukkaa. Puolikas siksi, että nupun auettua sen sisältä paljastui toukka, joka oli iloisesti pistänyt poskeensa puolet nupusta. Nyt odotuksissa on kaksi (tai ehkä jopa kolme?) ihan kokonaista kukkaa, mutta katsotaan miten käy! Valkkasin aikanaan vuokkopionin mukaani Pionien Kodin yllätyspöydästä tietämättä yhtään mikä se on.

Syksyllä sekosin hieman Pionien Kodin syysalessa ja tilasin pari uutta luonnonlajia juurakkoina. Oletin niiden kasvuun lähtemisessä kestävän aikansa, mutta silkkipioni (P. wittmanniana) yllätti täysin työntämällä maasta useamman reippaannäköisen nuppuverson!

Kaukasianpionin (P. mlokosewitchii) luulin jo jäävän maahan, mutta sieltä sekin ponnistaa. En yhtään muistanut mihin kohtaan juurakot laitoin, enkä sitäkään, että kumpi tuli kumpaankin päähän uutta istutusaluetta. Mutta näin päin näiden nyt täytyy olla, silkki on niin omannäköisensä.

Jalostetuista pioneista jo kuvissa ollut "Buckeye Belle" tuskin kukkii, vähän aikaista vielä sanoa. Kiinanpioni "Jan van Leeuwen" on vielä pienempi, en usko senkään kukkivan. Toisessa penkissä on muistaakseni "Nippon Beauty" ja öh, joku valkoinen, joista molemmista näkyy vasta hiipat, mutta niiden suhteen ei ole senkään vertaa kukkaodotuksia. Ovat nuorempia kuin Belle ja Jan.

"Elsa Sass" on samaa istutusvuosikertaa Bellen ja Janin kanssa (eli pihan vanhinta), mutta siinäkään ei ainakaan vielä näy nuppualkuja. Pirteän näköinen kyllä muuten, hyvin tomerasti nousee! Elsa on ainoa kerrottu lajike, joka minulla on. Tykkään simppelikukkaisista pioneista kerrottuja enemmän. Avoimet kukat ovat parempia pölyttäjillekin ja kasvit vaativat harvemmin tukea, koska kukat eivät ole niin raskaat. Elsa on poikkeus sääntöön, se on minusta kaunis vaikka onkin kerrottu. Lisäksi se on vanha perinnelajike, jalostettu jo 1930 -luvulla ja se tuoksuu.

 

Sen sijaan tässä pionissa, joka on ihan uusimpia istutuksia, on jo melko kookkaat nuput. En tietenkään ole kirjannut lajikkeita ja paikkoja ylös, joten osan kohdalla pitää odottaa kukintaa lajikkeen tunnistamiseksi. Saattaa olla hybridipioni "Claire de Lune". Muistan pähkäilleeni kahden hyvin samantapaisen lajikkeen välillä, enkä muista, kumpaan lopulta päädyin.

Puupioni aikoo edelleen kukkia. Siinä on ollut nuppu näkyvissä jo pitkän aikaa, ainakin maalis-, ellei jo helmikuulta. Ihmeesti on pärjännyt kylmien jaksojen ylikin. Luntahan täällä ei ole ollut juuri koko talvena, enkä ole sitä mitenkään suojannutkaan. Puupioni on Lidlistä alesta pelastettu heräteostos. Sen pitäisi etiketin mukaan olla lilahtava, mutta väri voi toki olla ihan mitä tahansa muutakin. Ihan sama, saa olla minkä värinen tahansa, jos vain suvaitsee kukkia!