No niin. Tympeät syyshommat ovat pikkuhiljaa edenneet. Kaikki sipulit, mukaan lukien talvivalkosipulien kynnet, ovat maassa. Se tilaamani 800+ kukkasipulia ei tietenkään riittänyt mihinkään, ostin puutarhaliikkeiden syysalesta lisää. 😁 Lopetin laskemisen, mutta kokonaismäärä meni taatusti yli tuhannen. Kuulostaa varmaan kamalan paljolta, mutta pihassa ei kasvanut alun perin juuri mitään sipulikukkia, uusia istutusalueita on tehty monta ja esimerkiksi krookusten sipulien istutussuositus on 100 sipulia neliömetrille, joten etenkin pieniä sipuleita saa ihan reippaasti laittaakin komeaa kukintaa varten.
Ostin lisää erityisesti jalostettujen tulppaanien sipuleita. Jostain syystä olin tilannut niitä todella vähän. Varmaan ajatuksena oli ollut panostaa enemmän varmasti vuodesta toiseen kukkiviin sipuleihin, kuten kasvitieteellisiin pikkutulppaaneihin. Sinänsä järkevää, mutta vähän tylsää. Oikeastaan mistään muusta ei saa sellaista väriloistoa niin aikaisin keväällä kuin jalostetuista tulppaaneista. Joten onhan niitä oltava, vaikka olisivatkin vain sen yhden kevään ilo. Jotenkin on vaikea ymmärtää perennojen ja muun kasvuston keskelle epätoivoisesti sipuleille kuoppia kaivaessa, että keväällä samassa kohdassa ei kasva maan päällä yhtään mitään.
Tein loppukesästä uusintakylvöt (salaattia sun muuta) yhteen lavaan. Kerroinkin silloin, että koko kylvö meni ihan harakoille, ehkä jopa kirjaimellisesti, sillä linnut olivat myllänneet lavan ja mahdollisesti syöneet siemeniä. Ainakaan sieltä ei mitään noussut, vuonankaalia lukuunottamatta. Vuonankaalit keräsin talteen salaattia varten, nostelin lavaan vähän kompostia ja lannoitetta, ja istutin sinne talvivalkosipulit. Lajikkeita on nyt kolme, "Messidorme", "Flavor" ja "Sabadrome". Mies valitsi lajikkeet (!!). Yleensä sitä ei pahemmin kiinnosta moisiin puuhiin osallistuminen, mutta ilmeisesti tämän kesän valkosipulisato innosti.
En käännellyt maata sen kummemmin., hieman pintaa rikoin ja päälle kasasin kerroksen lehtiä. Alan kallistua "no dig" -puutarhafilosofian kannalle. Sopii minulle, koska olen laiska 😂, ja koska ajattelen myös, että maa pärjää paremmin, kun antaa matojen ja muiden otusten hoitaa homman rauhassa. En ole vielä päättänyt, mitä teen muille lavoille. Ehkä yritän kuitenkin reippaasti lisätä niihinkin kompostin jo nyt syksyllä, niin ovat keväällä valmiina.
Katsura pääsi myös maahan. Lisäksi laitoin uudelle istutusalueelle pari pionin juurakkoa, marskinliljat, sammalruusun ("Vaarala") ja kesäkukkaruukuista keijunkukat ja kuukausimansikat, sekä keväällä ostamani vartetut pikkupajut. Ei mitään hajua selviävätkö pajut talvesta, mutta kokeillaan. Pionit ovat silkkipioni ja kaukasianpioni, molemmat luonnonlajeja ja toivelistallani pitkään olleita. Varsinkin silkkipioni on melkoisen kallis laji taimena ostettuna, mutta kun juurakko oli Pionien Kodin syysalessa siedettävään hintaan tarjolla, päätin ottaa tilaisuudesta vaarin pionin. Toivottavasti pionit lähtevät kasvuun. Pitää kesällä ihmetellä, mitä muuta tähän laittaisi.
Sain laitettua daaliatkin säilöön. Mies on kalastusreissulla ja kysyi jo ennen sinne lähtöään, että ajattelinko kenties tehdä juurakoille jotain. (Olivat kuivumassa pitkin varastoa, mikä häiritsi miehen puuhommia, varsinkin kuin sanoin, että niihin ei saa yhtään koskea, etteivät mene sekaisin...) Pakko oli tsempata ne pois lattialta ennen miehen paluuta. 😁 Pihalla olisi vielä muutama kesäkukkaruukku tyhjennystä vailla, sekä jokunen juurakko nostettavana. Latva-artisokka lähtee talteen, mutta se on vielä ihan vihreä, joten olen odottanut, että se paleltuisi/kuihtuisi. Samoin jättiverbenat ovat vielä iloisen vehreitä, eli nekin saavat odotella. Verbenoita on useampi, niiden suhteen pitää vielä päättää otanko ne kaikki talteen vai vain osan.
Keräsin omenatkin maasta. "Meillä on liikaa omenoita" on typeränkuuloinen ongelma, varsinkin sellaisten ihmisten mielestä, joilla ei ole omenapuita. Mutta se on ihan todellinen ongelma. Jos olisin itse valinnut lajikkeet, en olisi istuttanut talviomenaa (todennäköisesti lajike on "Antonovka"), enkä varsinkaan olisi antanut sen kasvaa noin suureksi. Se tekee aivan mahdottoman paljon valtavia omenoita, jotka ovat liian happamia sellaisenaan syötävksi. Hyvää piirakkaa niistä tulee, mutta ihminen ei voi määräänsä enempää piirakkaa leipoa, eikä varsinkaan syödä. En juo mehua enkä syö hilloa, joten säilömisideat ovat vähän vähissä. Meillä on kuistin alla pieni kellari, jossa omenat säilyvät suht hyvinä koviin pakkasiin asti. Olen jemmannut niitä sinne, jos niistä jonkun piirakan vielä myöhemminkin saisi tehtyä. Huonoksi menneitä hyödynnän mustarastaiden talviruokinnassa.
Puiden lehdet pitäisi silputa ruohonleikkurilla, mutta ajattelin odotella rauhassa, että ainakin suurin osa niistä on tippunut maahan. Muuten homman saa tehdä kohta uudestaan. Tänään varmaan tulee melkoinen lehdisade, siihen malliin tuulee jo nyt.
Kerkesin jo moitiskella hubeinpihlajaani vihreänä pysymisestä, mutta siihenkin tuli lopulta ihan nätti syysväri. Hieman ehkä kuitenkin kaduttaa, että valitsin tämän rusokirsikan sijaan. Pääsyynä valitaan oli se, että pihjala tekee marjoja lintujen syötäväksi. Tässä ei ole vielä marjan marjaa, joten juuri nyt se rusokirsikka olisi ollut parempi valinta, mutta ehkä mieli muuttuu, kunhan pihlaja rupeaa marjomaan. Tilhiä siihen havittelen.
Paprikat ja chilit kypsyvät kuistilla. Puutarhassa sadonkorjuuta odottaa vielä yksi ruukku perunoita (toisen nostin eilen, ei häävi sato, mutta jotain kuitenkin) ja maa-artisokkaruukku. Jotain vielä kukkiikin, vaikka ruskaa lukuunottamatta muut värit ovat jo käyneet vähiin.
