Ensimmäiset kylvömokat

Ensimmäisten kylvöjen myötä olen ehtinyt tehdä jo myös ensimmäiset kylvömokat. Tekevälle sattuu, eikö? Ei mitään erityisen vakavaa, pientä säätöä vaan...

Moka 1:
Pelastin jostain kaupan alekorista chilin kylvöpakkauksen, jossa oli kahta lajiketta. Koska lajikkeet oli merkitty pakkaukseen, en tietenkään merkinnyt niitä muuten. Virhe, virhe... Postin jossain välissä astian aluosan saadakseni pakkauksen mahtumaan minikasvihuoneeseen huomaamatta, että nimet lukivat nimenomaan siinä. Nyt en enää tiedä, kummalla puolella oli kumpaa. No, lajikkeet (Golden cayenne ja Furajido) tekevät erivärisiä hedelmiä, joten jos siihen vaiheeseen päästään, ne on helppo erottaa toisistaan.

Koulin isoimmat, jo hieman honteloiksi ehtineet taimet ja jätin loput odottelemaan. Järkevintä olisi vamaan heittää huonoimmat menemään, mutta en millään raaskisi. Kasvamassa on kuitenkin neljää muutakin lajiketta (joo, se on ihan liikaa ja ei, en todellakaan tiedä mihin ne mahtuvat...), joten karsinta olisi paikallaan. Muut lajikkeet ovat Black'n'red, Piriz, Rocoto ja Amashito wild. Kaksi viimeksi mainittua olivat odotetusti todella hitaita itämään ja vasta nyt kurkistelevat mullasta. Taisin laittaa kaikki jo ennen vuodenvaihdetta maahan.

Moka 2 (ei oma):

Nuorin kissamme (jonka nimi on btw Silmu, sama kissa kurkistelee chilejä aiemmassa kuvassa) tiputti orvokkiastian hyllyltä maahan. En ollut kotona, mies oli parhaansa mukaan kaapinut lattialta mullat takaisin purkkiin. Epäilin osan siemenistä hukkuneen prosessissa ja loppujen joutuneet astian pohjalle liian syvälle ja koko orvokkiviljelmän menneen näin ollen hukkaan. Kylvöt asuvat katonrajassa nimenomaan siksi, etteivät kissat tiputtelisi purkkeja, mutta tämän apinan oli sitten ollut pakko kokeilla sinne hyppäämistä. Ei ole (kop kop) kokeillut toiste, ei tainnut arvostaa multasuihkun saamista päälleen... 😆

Lajikkeen nimi on Cats orange, nimi lienee ollut enne. Kaikista epäilyksistä huolimatta pikkuruiset orvokit puskevat maasta reippaasti.

Moka 3:
Muutama jättiverbenan siemen ehti itää ennen kuin kerkesin tuikata astian kylmään. Siirsin pienenpienet taimet toiseen astiaan ja loppuhöskän tungin jääkaappiin. Tiedä itääkö sieltä enää lisää taimia, mutta kokeilu ei maksa vaivaa.

Moka 4:

Klassinen virhe. "Pistänpä koko pussin siemenet ruukkuun, kun ei nämä kuitenkaan kaikki idä." Itiväthän ne, kysessä on pelargoni Black velvet. Onneksi pussissa ei ollut tämän enempää siemeniä... Nämäkin pitää kohta koulia, ts. tilaa loppuu kohta kesken ennen aikojaan. Hillitsee ainakin himoja tehdä lisäkyvöjä? Tai sitten ei...

Valokuvista huomaa muutoksen

Suuri puutarhaidolini Monty Don kehottaa ottamaan puutarhasta paljon kuvia: ne auttavat suunnittelussa muistamaan, mitä missäkin kasvoi ja huomaamaan, mihin ehkä tarvitsee jotain täydennystä. Tiedän, että monilla (kaikilla muilla??) puutarhaihmisillä on istutussuunnitelmat ja -kartat vimpan päälle. Minulla ei. Olen juuri se tyyppi, joka osuu perennalle kuoppaa kaivaessaan johonkin sipuliin ja ihmettelee, että mikähän se tämä muka on. Toki yritän jonkun verran miettiä, mitä mihinkin istutan, mutta aika paljon menee fiilispohjalta.

Suunnittelu ei ehkä ole juttuni, mutta valokuvaus sen sijaan on. Yleensä otan lähinnä lähikuvia kukista (ja kimalaisista, niille tarvitsee ehkä varata ihan oma postauksensa...) ja kaikenlaisia kivoja tunnelmakuvia, mutta viime kesänä yritin tsempata ja ottaa "tylsiä" yleiskuviakin. Ne eivät itse asiassa olekaan yhtään tylsiä. Ensinnäkin näin talvella niitä on ihana katsella ("Siis oliko tuokin penkki noin rehevä, enpä muistanutkaan!") ja toisekseen niistä näkee, että joskus asiat oikeasti edistyvätkin.

Monty sanoo myös, että jos puutarhan tekemisen aloittaa alusta, ensimmäiseen kolmeen vuoteen kukaan ei huomaa sinun tehneen yhtään mitään. (Käytän "Monty sanoo" -alkuisia lauseita niin paljon, että mieheni alkaa olla totaalisen kypsä Montyn sanomisiin...) Viime kesä oli toinen kesämme tässä puutarhassa. Ihan alusta sitä nyt ei sentään tarvinnut aloittaa, mutta kuvista kuitenkin näkee hyvin, että jotain siellä on sentään tapahtunut.

Huhtikuu, aika tyhjältä näyttää, muutamia krookuksia lukuunottamatta. Etualan penkissä kasvoi alun perin vuorenkilpeä ja kuunliljaa. (Ja heinää...) Siirsin molemmat muualle. Kuunliljat ovat ihania, mutta viihtyvät varjommassakin. Tähän ns. paraatipenkkiin halusin jotain kukkamielessä näyttävämpää.

Toukokuu. Uusi penkki valmistunut edellisen viereen (välissä ruohoinen "huoltokäytävä"), edellisenä vuonna istutettuja tulppaaneja on noussut ihan kiitettävästi.

Kesäkuu. Uuteen penkkiin istutettu perennoja ja kylvetty kesäkukkia. Jokunen ruukku ilmestynyt portaille ja tomaatit ovat keltaisessa laatikossa hyvässä kasvussa.

Heinäkuun alku. Kukkaa pukkaa, tomaatti rehottaa. Tomaatteja oli kahta lajiketta, Outdoor girl ja villitomaatti Poro poro. Varsinkin jälkimmäinen oli to-del-la voimakaskasvuinen. Vuohenkello on monen inhokki, itse tykkään siitä tosi paljon, vaikka se leviääkin joka paikkaan (vai juuri siksi?). Sitä oli täällä ennestään.

Heinäkuun loppu. Ihanan rehevältä näyttää! Ekan penkin edellisenä vuonna istutetut punahatut ja syysleimut nousivat ja kukkivat hyvin. Pionit olivat vielä liian nuoria kukkimaan. Ehkä jo tänä vuonna?

Elokuu. Rappusilla kukkivat syyssyrikät ja uudessa penkissä siemenestä kasvatettu tupakka. Taimet näyttivät tosi surkeilta keväällä, mutta todistivat epäluuloni vääriksi. Niin ihana tuoksukin!

Taimikasvatusta

Monella on varmaan sama ongelma kuin minullakin: mihin laittaa varhaisten kylvöjen taimet kasvamaan, että ne saisivat tarpeeksi valoa ja eivät toisaalta valloittaisi vaikkapa keittiönpöytää kokonaan?

Ikkunalaudoistani oikeastaan vain keittiön lauta soveltuu taimille, mutta siinä on niin paljon vakituisia asukkaita (huonekasveja), ettei siinä juurikaan ole tilaa taimille. Olohuoneen ikkunalaudat taas ovat kissojen käytössä lintujen tarkkailupaikkoina. Sitä paitsi vanhan talon ikkunoiden lähistöllä on usein melkoisen viileää.

Varsinainen kasvatuspaikkani on kuisti, mutta koska se on vain puolilämmin, ei taimilla ole sinne tässä vaiheessa vuotta vielä mitään asiaa. Plus se on tietenkin täynnä siellä talvehtivia, arkoja puutarhakasveja. Kun kuisti alkaa olla ympäri vuorokauden tarpeeksi lämmin taimille, ainakin kestävimmät talvehtijat voivat jo (toivottavasti...) muuttaa ulos tai ainakin pikkuruiseen kasvihuoneeseeni.

Varhaiset kylvöni kasvavat keittiön pöydän yllä riippuhyllykössä. Ei ehkä kaikkein kaunein ratkaisu, mutta toimiva! Hyllykön joka välissä on valo, joista alin valaisee pöydällä olevia taimia. Kyllä, väistämättä jossain vaiheessa pöytä kaikesta huolimatta täyttyy taimista...

Tällä hetkellä kasvaa...

Toistaiseksi vasta hyllykön yli hylly on käytössä. Chilit ovat jo taimella ja pelargonin siemenetkin itävät lupaavan näköisesti. Kylvin myös orvokkeja, joita en ole ennen kasvattanut itse.

On ihan ok muuttaa mieltänsä, osa: daaliat

Olen perennaihminen. Kun perennat on kerran istuttanut, ne nousevat ja kukkivat vuodesta toiseen ilman sen kummempia temppuja. Kaikenlainen ylimääräinen vaivannäkö, kuten juurakoiden nostelu maasta talvisuojaan ei ole ollenkaan minun juttuni. Daaliatkaan eivät siis olleet minun juttuni.

Ensimmäisenä kesänä tässä pihassa ostin alennusmyynnistä kukkasipulilajitelman, jossa oli mukana muutama daalia. Tyrkkäsin ne penkkiin muiden ohella ja kauniistihan ne kukkivat. Värit eivät tosin menneet ihan putkeen: daalioiden piti olla punaisia ja valkoisia. Yksi oli punainen, yksi pinkki ja kolmas oranssi. En oikeastaan pidä kirkkaanpunaisesta, joten en tiedä miksi alunperinkään ostin punaisen lajitelman, mutta varmaan siihen joku syy oli. Pinkistä pidän vielä vähemmän, oranssi taas on lemppareitani. Oranssissa oli yksinkertaiset kukat, muut olivat kerrottuja. En ole myöskään kerrottujen kukkien ystävä, joten daaliakokeilu ei sinänsä ollut kovin onnistunut. Mutta vaikutun siitä, miten hienosti ja pitkään ne kukkivat.

Syksyn tullen olin aikonut jättää daaliat penkkiin paleltumaan, mutta koska oranssi yksinkertaiskukkainen daalia oli kaunis ja näytti olevan myös pölyttäjien mieleen, päätin nostaa sen ylös ja kokeilla talvetusta. Samalla vaivalla nostin kerrotutkin. Hyvä niin, sillä niille löytyi arvostava koti kaverin luota.

Kirkkaanpunainen, kerrottu daalia ei ehkä muuten ollut makuuni, mutta jestas että se näytti upealta kuuraisena!

Juurakot talvehtivat  puolilämpimällä kuistilla, mitään sopivaa kellaritilaa minulla ei ole. En ollut oikein vakuuttunut paikan soveltuvuudesta daalian juurakoille, mutta lieväksi yllätyksekseni oranssi daalia lähti reippaasti kasvuun. Tässä välissä oli mieli jo ehtinyt sen varran muuttua, että se sai kesäksi useita uusia kavereita. Myönnän olleeni täysin väärässä, daaliat ovat ehdottomasti vaivan arvoisia! Pihan kimalaiset lienevät samaa mieltä.

Tällä hetkellä kasvaa...

Kanna. Sekään ei ole koskaan kuulunut suosikkikasveihini, mutta sain viime vuonna juurakon jonkun tilauksen (varmaan daaliatilauksen...) kaupanpäällisenä. Laitoin juurakon tietenkin ruukkuun, koska, no, se oli siinä. Kasvuunlähtö oli sen verran myöhäinen, ettei kanna ehtinyt pitkästä, lämpimästä kesästä huolimatta kukkia, mutta lehdet olivat komeat. Nostin sen kuisitlta olohuoneeseen jo joulun jälkeen, saa nähdä mitä siitä tulee. Uusia alkuja ainakin reippaasti kurkistelee mullan alta. Muistaakseni se on väriltään (tietenkin) kirkkaanpunainen, joten ei sinänsä harmita, vaikkei se kukkisikaan. Saatan hankkia jonkun kivemman värisenkin...

Jostain pitää aloittaa

Puutarhablogin aloittaminen keskellä pimeintä talvea voi kuulostaa äkkiseltään hieman masentavalta ajatukselta, mutta toisaalta juuri nythän on hyvää aikaa muistella viime kesää ja suunnitella jo seuraavaa. Sitä paitsi postiluukusta kolahti jo ensimmäinen siemenluettelokin, mikä lienee virallinen kevään ensimerkki.

Tällä hetkellä kasvaa...

Puolilämpimällä kuistilla talvehtii pelargoneja ja arkoja ulkokasveja, kuten syyssyriköitä. Täksi talveksi kuistille laitettiin valot lähinnä chilien kypsymisen turvaamiseksi, mutta muutkin kasvit (etenkin pelargoniat) ovat selvästi hyötyneet niistä.

Latva-artisokan juurakot rupesivat puskemaan kuistilla säilytyslaatikossa versoa viileydestä ja pimeydestä huolimatta. Mitään viileämpää, pakkaselta suojaisaa säilytyspaikkaa niille ei oikein ole tarjolla, joten laitoin ne ruukkuun. Saa nähdä, jaksavatko ne kesään asti. Juurakot ovat viime kevään siemenkylvöistä. Artisokat eivät kasvaneet kovin kummoisesti lämpimästä kesästä huolimatta, luultavasti siksi, että laitoin ne samaan laatikkoon maa-artisokkien kanssa. Maa-artisokkien kasvuvoima pääsi hieman yllättämään. Ensi kesänä pitää keksiä molemmille omat paikat.

Chilit (lajike "Erotica") ovat myös viime kevään kylvöjä.Hedelmät ovat mukavasti kypsyneet kuistilla.

Jouluruusu ei pienestä säikähdä. Lumeen hautautuneet nuput näyttävät siltä, että ne voivat sään lämmettyä ruveta kukkimaan - ja niin ne tekevätkin. Sisällä asuvat kukkivat täydellä teholla.