Olin jo suunnitellut tekeväni hyöytykasvipostauksen, kunnes huomasin, että apua, koko heinäkuu on kohta hujahtanut ohi ja tämän kuun vuodenkierto-postaus on vielä tekemättä! No mutta ei hätää, yhdistetäänpä nämä kaksi asiaa.
Härkäpavun kukka on todella kaunis.
Vielä kesäkuussa tuntui vähän siltä, että mikään ei oikein kasva niin hyvin kuin voisi ja ötököitäkin on vähemmän kuin viime kesänä. Heinäkuussa molemmat asiat ovat korjautuneet. Jostain luinkin, että esimerkiksi kimalaisten vähyydestä ei kannata olla alkukesästä huolissaan, niillä on silloin muita kiireitä pesällä. Jos heinäkuun lopulla ei näy kimalaisia, niin sitten saa huolestua. Nyt on puutarhassa hyvä pörinä ja kasvukin reipasta! Paljon on vielä kukkia tulossakin, ainakin punahatut, syrikät ja kellopeipit. Pyrin siihen, että puutarhassa kukkisi jotain koko ajan, mutta puutarhani on kuitenkin aika vahvasti loppukesän puutarha.
Kuvan puutarhakaaren takana on nyt toinen kaari terassin kulmalla johdattamassa polulla eteenpäin. (Se näkyy kuvassa, jos kilkkaat kuvan isommaksi.) Istutin siihen kärhöjä, alppikärhö "White swanin" ja tuoksukärhö "Sweet summer loven". Toivottavasti lähtevät hyvin kasvuun, melkoiset juuret niillä ainakin oli! Polun varteen ajattelin tehdä parille kukkimattomalle pionille uuden kasvupaikan, mutta se saa odotella elokuulle. Toinen uusi kaari tuli vastakkaiseen suuntaan eli suunnilleen sille paikalle, josta olen kuvan ottanut. Siinä kasvaa toisella puolella humala, toinen puoli on vielä mietinnässä.
No niin, sitten satoasioihin! Jotenkin olen erityisen tyytyväinen lavoihini tänä kesänä, vaikka kaikki ei (tietenkään) mennyt ihan putkeen. Suurin sekoilu taisi olla kesäkurpitsojen kanssa. Kylvin 2-3 eri kesäkurpitsaa ja kahta talvikurpitsaa. Kaikki itivät joko surkeasti tai ei ollenkaan ja tuloksena oli pari onnetonta, jurottavaa taimea. Koska ilmeisesti kaikki muutkin olivat päättäneet viljellä tolkuttomasti kesäkurpitsoja tänä vuonna, oli taimien löytäminen vähän haastavaa. Ensimmäisestä paikasta löytyi vain keltaisen kesäkurpitsan taimia, joten otin yhden sellaisen sekä yhden talvikurpitsan taimen ja siirryin seuraavaan paikkaan metsästämään vihreitä kesäkurpitsoja. Niitä oli vain muutama jäljellä, joten otin niitä kaksi.
Tässä välissä olin ehtinyt tehdä uusintakylvön kesäkurpitsoille ja tadaa, nepä itivätkin oikein reippaasti. Koska edelleen oli vähän epävarmaa tuleeko kesäkurpitsan kasvatuksesta mitään, en raaskinut poistaa samaan pottiin kylvämistäni taimista ylimääräisiä ja tungin kaikki kolme samaan ruukkuun kasvamaan. Kun valmiina ostamiini taimiin alkoi tulla kurpitsoja, kävi ilmi, että se "talvikurpitsa" onkin vihreä kesäkurpitsa. Kokonaissaldona siis yhteensä seitsemän satoa tuottavaa kesäkurpitsan tainta + pari siemenestä kasvanutta surkiotainta, joiden suoraan sanoen tässä kohtaa toivon jäävänkin satoa tuottamattomiksi. Onneksi meillä menee aika paljon kesäkurpitsaa ja ainahan sitä voi vaikka pakastaa...
Paksoita kasvatin ensimmäistä kertaa. Muutoin oikein positiivinen kokemus, paitsi että kirpat löysivät ne parhaimman kasvun vaiheessa. Yritin ensin litistellä mokomat otukset kuoliaaksi, mutta se oli aika toivoton operaatio, joten lopulta annoin olla. Paksoit kasvavat samassa lavassa korkeiden härkäpapujen ja vielä korkeampien herneiden kanssa, joten harsotus olisi ollut aika hankala toteuttaa niiden kasvettua ja varmaan olisi ollut siinä vaiheessa myöhäistäkin. Kirpat syövät paksoin lehtiä, mutta jättävät kovat ruodit syömättä, joten on niistä jäänyt meillekin syömistä. Suunnittelen vielä uuden satsin kylvämistä, josko se ehtisi kasvaa ja kirpatkin olisivat jo syöneet kyllikseen.
Herneitä tulee paljon.
Lavatarhaa kesäkuun lopussa.
Sama näkymä toisesta suunnasta heinäkuussa.
Lavatarhallakin on kaikenlaista uutta projektia meneillään. Sain vision uudesta paikasta raparperille, minkä mies sitten toteutti. Tähän asti raparperia on kasvanut varjoisassa penkissä toisella puolella pihaa, jossa sillä kestää keväällä tosi kauan lähteä kasvuun, eikä se oikein viihdy siinä muutenkaan. Jätin sen kuitenkin paikoilleen siinä toivossa, että se siitä reipastuu kasvaessaa. Lavatarhan viereen tuli toinen raparperi aurinkoisemmalle paikalle.
Toinen projekti liittyy maa-artisokkaa, jonka sijoittaminen on ollut vähän ongelmallista. Ensimmäisenä vuonna se oli yhdessä lavassa, jossa se viihtyikin oikein hyvin, mutta mikään muu ei sitten lavassa kasvanutkaan. Seuraavana vuonna laitoin sen ruukkuun, jossa se ei vienyt kasvuvoimaa muilta kasveilta, mutta ei kyllä juuri tehnyt satoakaan. Talveksi kaivoin maa-artisokat lavaan, josta siirsin ne sinne varjoisaan penkkiin, jossa ensimmäinen raparperikin kasvaa. Epäilen, ettei niitä tule kummoinen sato nytkään, kun ovat niin varjossa. Ensi vuodeksi niille on nyt sitten uusi paikka. Mies teki niille matalan sivulavan yhden lavan kylkeen. Tällä hetkellä sivulavassa kasvaa ei-niin-suunnittellusti perunoita, koska puutarhaliikkeessä sattui olemaan hyllyllinen siemenperunoita varustettuna "Ota tästä, ole hyvä!" -lapulla.
Kissaan ei uusi sivulava tee erityistä vaikutusta.
Chileissä on raakileita, samoin tomaateissa. Chilien kypsyminen ei huoleta, ne ovat kasvihuoneessa eli pärjäävät hieman pitempään ulkonakin ja ilmojen kylmettyä liikaa ne voi kantaa kuistille. Tomaatit ovat taivasalla ja niiden siirto sisätiloihin on lähinnä teoreettinen mahdollisuus, joten hieman jännittää ehtivätkö ne kypsyä. Toivonkin pitkää ja lämmintä syksyä, että tomaatitkin ehtisivät saada kunnolla väriä
Tomaatit "Blue pitts" ja "PoroPoro".
