Pääsiäisen pihakierros

Tähän aikaan vuodesta tulee kierreltyä pihassa monta kertaa päivässä ihmettelemässä, mitä nuppuja on auennut ja onko maasta noussut jotain uutta jännää. Tiedätte varmaan tunteen!

Kolmas kerta toden sanoo? Minulla on kolmas punalehtinen japaninvaahtera kokeilussa ja nyt näyttää vahvasti siltä, että se on elossa. Lajike on nimeltään "Black lace" ja sillä on hyvin tummat, liuskaiset lehdet. Istutin sen aika myöhään syksyllä, joten odotukset eivät olleet siksikään kovin korkealla. Kesän se asui ruukussa ja tarkoitus oli myös talvettaa se ruukkukasvina, mutta ihan viime metreillä päätinkin kokeilla onneani ja istuttaa sen maahan. Päätökseen saattoi vaikuttaa sisään tulevien ruukkujen määrän ymmärtäminen...

Tässä on kuvattu kissaa eikä vaahteraa, mutta varmaan se nyt kuitenkin taustalta näkyy tarpeeksi. Parhaillaan se näyttää lähinnä säälittävältä risulta.

Ostin syksyllä myös taimistolta alennusmyynnistä toisen japaninvaahteran ("Orange Dream"), jonka selviämiseen en uskonut senkään vertaa, mutta se näyttää itse asiassa vielä elävämmältä kuin "Black lace". Sitä en olekaan lehdellisenä vielä nähnyt, oli ostohetkellä jo lepotilassa.

Riipparaidasta taas en ollut yhtään huolissani ja se onkin kohta jo kukassa! Pikkupuu on hankittu lähinnä pörriäisiä varten, mutta pidän siitä kyllä kovasti itsekin.

Erakkomehiläiset ovat tutkailleet uuden hyönteishotellin (mallia pilvenpiirtäjä) huoneita.

Hotellin baarissakin on käyty.

Löysin laukkoja ja tulppaaneja nousemasta hieman erikoisesta paikasta. Viime kesänä poistimme (no okei, mies poisti ja minä valvoin työtä 😁) uusien kukkapenkkien tieltä aika paljon nurmikkoa. Ruohotuppaat kasattiin maatumaan lehtikompostien viereen, ja sieltä nyt siis pukkaa kukkaa.

Tunnustan auliisti, etten muista minne kaikkialle sipuleita istutin syksyllä, mutta tuskin tuohon kuitenkaan... Epäilen asialla olleen pihasuunnittelutoimisto Orava & Orava:n, joka toteuttaa aika erikoisiakin ideoita pyytämättä ja yllätyksenä. Viime kesän trendi oli siellä täällä nurmikolla kasvavat auringonkukat, kun taas tämän vuoden hitti tuntuu olevan tammien sijoittelu pitkin pihaa. Heittelin terhoja pois jopa lavatarhasta.

Pihasuunnittelija kieltäytyi kommentoimasta keskeneräistä työtä.

Kaikenlaista kukkaa nousee maasta ilahduttavissa määrin, mutta lisää saa kyllä taas syksyllä laittaa. Nurmikon ns. scillaniitty esimerkiksi tarvitsee aika paljon täydennystä. Toistaiseksi muutama onneton sinililja nousee sieltä sun täältä. Pystykiurunkannuksia pihassa oli jo valmiina, niitä olen yrittänyt vaalia ja saada leviämään. Viime kesänä ilokseni pihan perältä löytyi myös jalokiurunkannusta! Olin vähän kateellisena katsellut, että sitä näyttää monella naapurilla olevan, mutta meillä ei. Nyt niitä kuitenkin on. Olisivatkohan edelliset asukkaat kitkeneet ne pois tai jotain?

Pystykiurunkannuksetkin saisivat levitä niityksi. Ehkä leviäisivät paremmin, jos talloisin niitä vähemmän...

 

Oikein mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä kaikille näiden kevätkuvien myötä! 😃

Palloesikko on mahdottoman söpö!

Muutama kevätkurjenmiekkakin nousi.

 Talvivalkosipulit kasvavat lavassa.

Kuivasta oksasta tuli pöytäliinapainojen avulla päärynäpuu!

Pelargonitaivaassa

Aiemmin Rinkin Puutarha -nimellä ihania pelargoneja kasvattanut Tiina Niittynen jatkaa uudella Pelargonitaivas -nimellä. Tämä oli minulle erittäin hyvä uutinen, sillä puutarha muutti samalla huomattavasti lähemmäksi! Pelargonitaivas avautuu virallisesti toukokuun alussa, mutta viime lauantaina paikalle pääsi kurkistelemaan Päivä Pelargonitaivaassa -tapahtumassa. (<- Linkissä on kuvia tapahtumasta, käykää katsomassa, niin saatte paremman käsityksen sekä pelargonien että puutarhalla olleiden ihmisten määrästä.)

Kuvassa on pätkä hyvin pitkästä pöydästä, jolla oli mahtavan näköisiä emokasveja. Nämä eivät tietenkään olleet myynnissä. Etualan vasemmalla oleva pinkkikukkainen saattaa olla Kaisa Kallio.

Paikalla olivat ainakin myös pelargoneihin erikoistunut Peltosen Puutarha ja Liedon Kukka ja Puutarha, jolta lähti mukaani karhunlaukkaa! Lisäksi ostin sammakonputkia, ovat niin söpöjä.

Pääosassa olivat tietenkin pelargonit. Kerroinkin aiemmin, että menetin jo alkusyksystä yhden suosikeistani, keltaisen "First Yellow"n. Harmitti kovasti, varsinkin kun tiesin, etten ihan helpolla uutta löydä. Peltosen puutarhalla onneksi oli niitä mukana! Satuin huomaamaan ihan vahingossa lattialla paperikassin, jossa oli kovasti "First Yellow"n näköisiä kasveja. Kerrankin sain suuni oikeaan aikaan auki ja kysyin, onko siinä jonkun ostokset jemmassa. Puutarhalla oli aika sekava meno, kun ihmiset kulkivat ees taas pelargoneja sylissään ja taimikasseja lojui vähän siellä sun täällä. Itsekin piti välillä pysähtyä miettimään, että kenenköhän myyntipisteeltä minä tämän otinkaan ja jokohan maksoin sen. Kaikki tuli kyllä maksettua ja ihan oikeisiin paikkoihinkin!

Ei ollut jemma, joten nappasin itselleni yhden ja koko kassi taisi tyhjentyä saman tien muiden vikkelien pelargonistien toimesta! 😂

Tämähän ei vielä näytä yhtään miltään, mutta trust me, se on kaunis!

Toinen mukaan lähtenyt "taatutsti ostan jos löydän" -lajike oli "Brocade Salmon Night", joka on yhdessä sisarlajikkeensa "Brocade Cherry Night"in kanssa vuoden 2019 Årets pelargon. Cherry Night olisi ollut kukiltaan minulle mieluisamman värinen, mutta ei pidä olla liian nirso. Samanlaiset hienot, tummat lehdet on kuitenkin molemmilla.

Muuten menikin aika fiilispohjalta loput ostokset.

"Ruotsin mummo" lähti ihan nimen perusteella mukaan. Ei niin mitään hajua, millainen kukka siinä on. Taimessa on nuppu, joten eipä tarvitse sitä kauaa jännittää.

Samoin "Meadowside Orange", joka siis varmaankin on oranssi!

"White Boar" taas oli niin herkän kaunis, etten voinut vastustaa sitä.

Vanhojen suomalaisten kotipelargonien ohella olen kallellaan luonnonlajeihin. Mitä oudompi, sen parempi! Pelargonium panduriforme onkin melkoisen outo, hyvin kookas ja lehdet ovat pelargonille hieman epätyypilliset. Mieheni sanoikin siitä, että ai ostit sitten tomaatintaimen. Laji on kotoisin Etelä-Afrikasta.

Lehdissä on myös melkoisen vahva tuoksu, jota en oikein osaa kuvailla.

Pörriäisiä ja messuilla pörräilyä

Kahtena viime viikonloppuna olen ollut puutarhamessuilemassa, ensin Turussa ja nyt Helsingissä. Laiskana en jaksanut kumpaankaan ottaa kameraa mukaan, mikä sitten kyllä messuilla harmitti, koska olisihan niissä ollut paljon kuvattavaa. Turussa otin tabletilla muutaman kuvan, mutta sillä tulee niin huonolaatuisia kuvia, ettei niitä tee mieli esitellä. (Instaan laitoin kuitenkin pari.) Messuostokset olivat aika maltillisia, enemmän tuli nautittua yleisestä kevätfiiliksestä. 😃 

Turusta lähti mukaan valkoisen varjoliljan sipuleita (kohtuuhintaiset varjoliljat = takuuvarma sortuminen) ja valkoinen tarhakylmänkukka. Siinä on pari isoa nuppua, jotka kohta aukeavat. Helsingistä nappasin ensimmäisenä mukaani kuolemattomuuden yrtin (jiaogulan). Se on pienenpieni, mutta toivon mukaan kasvaa täyttämään ruosteisen rautapalloamppelin. Yrtti löytyi Puutarhanikkareiden osastolta, joka taisi olla kaikkein "vaarallisin" osasto. Ostin sieltä myös bataatintaimen (yrityksistä huolimatta en saanut bataatteja tänä vuonna versomaan) ja isokokoisen basilikan. Peltosen puutarhan osastolla oli houkuttelevia pelargoneja, mutta hillitsin (melkein...) itseni ja ostin vain pari riippuvaa amppeleihin. Pelargonitaivas muutti aika lähelle, joten kunhan se aukeaa, epäilen että sieltä löytyy kaikenlaista pelargonia enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Eilinen lämmin päivä houkutteli kaikenlaista ötökkää esille, aivan mahtavaa! Kimalaisia pörräsi krookuksissa ja nokkosperhonenkin liihotteli kukissa. Keräsin ruukut yhteen pörriäisille "noutopöydäksi", ja siinä kävikin paljon asiakkaita. Kuvassa mummokissa Riina tarkkailee perhosta. Riina on saanut ulkoilla ilman valjaita mukanani pihalla, mutta tämä erityisoikeus loppui ainakin toistaiseksi eilen, kun rouva keksi livistää naapurin pihalle.

Erakkomehiläisetkin ovat heränneet. Niille on nyt tarjolla vähän kaikenlaista hotellia, perinteisempien lisäksi betonikuutio (josta kuva aiemmassa postauksessa) ja iso omenapuunoksa, jonka mies laittoi puutarhaportin viereen pystyyn ja porasi siihen reikiä. Saa nähdä, mikä hotelli vetää eniten asukkaita kesän mittaan.

Kävin messuilla myös kuuntelemassa luentoja, Turussa vanhoista pelargoneista ja Helsingissä puutarhan tarpeellisista ja turhista töistä (ihan minun juttuni, jätän hyvillä mielin nurmikon haravoimatta!), tomaatin kasvatuksesta ja puutarhan hyvää tekevästä vaikutuksesta.

Pidättäydyin messujen daalialaareillakin kiitettävästi, mikä olikin hyvä juttu. Ruukutin nimittäin eilen tähänastiset juurakkoni ja kesken meinasi loppua paitsi tila, myös tarpeeksi isot ruukut. Tilasimme kaverin kanssa kimpassa Hollannista daalioita, jotka ovat vielä tulematta, voi voi... Auliisti myönnän, että daalioiden kanssa taisi mennä pikkasen överiksi.

Daalioiden ruukutuksessa pukkasi paitsi tuskanhikeä, myös ihan todellista hikeä. Eilen oli niin lämmin päivä, että kuistilla oli suorastaan trooppinen tunnelma. Olisin voinut ruukuttaa ne toki ulkona, mutta en jaksanut raahata isoa multasäkkiä ulos ja typerästi ajattelin, että "eihän siinä kauaa kestä". Eipä! Daalioiden lisäksi ruukkuihin meni ainakin tuoksumiekkaliljoja, ruostekukkia ja kruunuvuokkoja.

Kylvöjäkin on tekemättä vaikka kuinka, niille(kään) ei oikein ole tilaa. Kuistille laitoin kosmoskukkia, tithonioita, samettikukkia ja punahattuja ainakin. Siellä on öisin vielä aika viileää, joten itäminen on hitaampaa kuin sisällä, mutta ei nyt auta, kun keittiöön ei mahdu mitään uutta. Keittiössä asuvista varhaiskylvöistä pari jurovaa kelloköynnöstä lähti viimeinkin kasvuun, ensimmäinen chili kukkii jo ja tomaatit ovat pääsääntöisesti päässeet isompiin ruukkuihin, Poroporoja lukuunottamatta. Jospa nekin saisi ensi viikolla koulittua.

"Outdoor girlit" pääsivät kauramaitotölkkeihin.

Kevätseurantaa

Ilahdun kevään ensimmäisten merkkien näkemisestä tietysti jo ihan sinänsä, mutta lisäarvoa tuo havaintojen ilmoittaminen Luonto-Liiton Kevätseurantaan. Kevätseurannassa seurataan kevään edistymistä havainnoimalla tiettyjä, keväisiä eläin- ja kasvilajeja sekä vuosittain vaihtuvia ilmiöitä. Muistaakseni esimerkiksi viime vuonna yksi seurattavista ilmiöistä oli ihmiset piknikillä. Erityisinä Kevätseuranta -viikonloppuina havainnoidaan myös teemalajien runsautta.

Omien havaintojen ilmoittamisen lisäksi palvelussa voi seurata kevään etenemistä tarkastelemalla lajihavaintojen ilmestymistä kartalle. Havaintojen ilmoittaminen on paitsi hauskaa, myös hyödyksi tutkimukselle. Kevätseurantahavaintoja on kerätty jo vuosikymmenten ajan ja niistä havaita esimerkiksi muuttolintujen saapumisen aikaistumista ilmaston lämpenemisen seurauksena.

Tänään oli erityisen hyvä kevätseurantapäivä, bongasin nimittäin pihaltani sekä ensimmäisen nokkosperhosen että kimalaisen! Innostuin kimalaisista viime kesänä ja yritin opetella (melkoisen surkealla menestyksellä) tunnistamaan lajeja, joita Suomesta löytyy reilut 30! Varmuudella tunnistan tasan yhden, kartanokimalaisen, joka pihallani tänään lennellyt kimalainen ei ollut. Kevätseurannassa riittää onneksi pelkkä "kimalainen".

Mehiläisyhdyskunnista poiketen kimalaisista talvehtivat vain uudet, kesällä paritelleet kuningattaret, joista jokainen perustaa uuden yhdyskunnan. Kaikki keväällä liikkuvat kimalaiset ovat siis kuningattaria ja niiden selviytymisestä riippuu kokonaisen pesän ja yhdyskunnan tulevaisuus. Toivottavasti tämä ja kaikki muutkin kuningattaret löytävät tarpeeksi ruokaa. Krookukset näyttivät olevan sen mieleen.

Kimalaishavaintoja oli Kevätseurantaan ilmoitettu vasta seitsemän. Turun piste on minun havaintoni, eli tuo yläpuolen kuvan kimalainen. 😊

Nokkosperhosia oli ilmoitettu jo vähän reilummin, muttei niitäkään vielä montaa. Turussa on lisäkseni joku muukin ilmoittanut nokkosperhoshavainnon.