Tänä kesänä on ollut monin paikoin paljon perhosia lennossa, ja useat lajit ovat olleet samaan aikaan lennossa. (Ilta-Sanomat: Harvinainen perhosilmiö käynnissä Suomessa – perhostutkija: ”Ei ole tapahtunut koskaan aiemmin”) Lämpimät, aurinkoiset säät suosivat aikuisia perhosia, mutta kuivuus saattaa verottaa toukkien ravintokasveja. Lisäksi vaikka helteet ovat perhosyksilöille hyödyksi, ilmastonmuutos uhkaa monia perhoslajeja. (STT:n tiedote: Perhosten on vaikea sopeutua nopeasti muuttuvaan ilmastoon)
Neitoperhonen punahatun kukalla
Omassa pihassa perhosmäärät, sekä yksilö- että lajimäärät, jäävät tyypillisesti aika pieniksi. Kaupunkiympäristö ei kokonaisuudessaan ole mikään perhosparatiisi, vaikka oma puutarha sitä olisikin. Nyt on meilläkin ollut tavallista enemmän liihottelijoita ja olen bongannut pari uuttakin lajia.
Edellä linkatusta IS:n jutusta on pakko vielä poimia yksi lainaus. Jutussa kerrotaan hyviä vinkkejä perhosten houkuttelemiseksi puutarhaan. Erityisen ilahtunut olin seuraavasta:
"Jos perhosia haluaa omaan puutarhaansa, pitää kuitenkin myös ymmärtää sen kehitysvaiheita. Aikuinen perhonen on ollut hetkeä aiemmin ravintoa keräävä toukka.
– On paradoksaalista, että usein sama ihminen ei halua toukkien syövän pihan kasveja tai hyväksy ensimmäistäkään toukan tarvitsemaa rikkaruohoa, mutta aikuisia perhosia pitäisi silti saada paljon."
Otsikon "satoa" viittaakin osin siihen, että pihassa on myös kasvanut perhosten uusia sukupolvia. Puutarha voi tuottaa monenlaista satoa.
Amiraali, toukka ja aikuinen
Nokkosperhonen, toukka ja aikuinen
Suuremmista päiväperhosista uutena lajina bongasin suruvaipan, jota on esiintynyt runsaasti. Sillä oli valitettavasti niin kiire, ettei ehtinyt jäädä kuvattavaksi. Suruvaippa ei välitä kukista, tämä yksilö oli maassa imemässä kosteutta kastellusta kukkapenkistä. Jokohan ensi kesänä saisi viimein laitettua perhosille baarin? Olen monta vuotta suunnitellut baarinpitäjän uraa, mutta on jäänyt suunnittelun tasolle. Baarille voisi saada sellaisiakin lajeja, jotka eivät kukilla juuri käy.
Suuret perhoset ovat näyttäviä, mutta pieni on kaunista. Pikkukultasiipi on kaunis kuin koru.
Ruostenopsasiipi oli nimensä mukaisesti vikkelä, mutta ehdin kuitenkin napata lajintunnistukseen riittävän kuvan. Tämä oli minulle uusi laji, tunnistuksessa auttoi iNaturalistin tekoäly. Itse asiassa luulin kuvaavani pikkukultasiipeä ja vasta kuvaa näytöllä katsoessa tajusin, että tämähän onkin joku ihan muu.
Kaaliperhosten suvun edustajia on yleensäkin pihallamme aika runsasti. Tämä kaaliperhonen oli jo aika repaleinen.
Sitruunaperhonen
Myös yöperhosia on näkynyt mielestäni enemmän kuin ennen. Riemastuin bongatessani ruotsinköynnöskuusaman kukilla ruokailevan syreenikiitäjän. (Siitä ei ole kuvaa, koska oli niin pimeää.) Kuusama on osaksi ihan sitä varten istutettu, että siinä kävisi kiitäjiä. Aiemmin en ole nähnyt yhtään. Näin myös kuusamakiitäjän ruokailemassa marhanliljoilla. Kiitäjät ovat ehdottomia lemppareitani!
Tämä yksisarvinen on lehmuskiitäjän toukka
Gammayökkösellä oli vauhti päällä
Yhden yhtäkään keisarinvittaa en ole nähnyt, vaikka niitä näyttää somen mukaan olevan pilvin pimein kaikkien muiden puutarhoissa. Ehkä niitä on pihalla käynyt, mutta en vain ole sattunut näkemään. Ihan koko ajanhan ei (valitettavasti) voi puutarhassa olla ötököitä katselemassa.
