Ohhoh, sehän kukkii!

Tadaa, kelloköynnöksessä on ihan kukan näköinen kukka! Tai itse asiassa kaksi, mutta toinen oli valokuvausmielessä vielä hankalammassa paikassa kuin tämä. Köynnös kasvaa puutarhakaaressa ja peittää oman puolensa lisäksi jo toistakin puolta.

Kaaren toisella puolella on monivuotisia köynnöksiä (alppikärhö "Helsinborg" ja Lidlistä ostettu mysteeriruusu), joilla kestää hieman pidempään tulla näyttäviksi kaarikasveiksi. Olen miettinyt, että istuttaisin toisellekin puolelle jotain monivuotista, mutta toisaalta on kiva, että myös isoksi kasvaville, yksivuotisillekin köynnöksille on joku paikka. Laatikossa kasvaa kelloköynnöksen lisäksi myös jättiverbena. Olen positiivisesti yllättynyt, että ovat pärjänneet siinä yhdessä, vaikka laatikko on niille molemmille vähän pieni. Viime vuonna siinä taisi olla hyasinttipapu jättiverbenan kaverina, hyvin niilläkin kyllä meni.

Kelloköynöksessä on nuppuja reilusti lisääkin. Näköjään nupuilla kestää melkoisen kauan saada väriä, joten hieman epäilytti, mahtavatko ne jäädäkin vihreiksi.

Kasvatan tätä varmasti jatkossakin, oli kyllä vaivan arvoista! Tai en tiedä oliko siitä nyt sen kummemmin muuta vaivaa kuin se, että kasvatus piti aloittaa melko aikaisin ja siitä johtuen piti tuskailla, että mihin isoiksi kasvavat ja joka paikkaan tarttuvat taimet mahtuvat. Tämän isoimman lisäksi minulla on kaksi pienemmäksi jäänyttä, joista niistäkin toinen on jo melkoisen rehevä. Siinä on myös pienenpieniä nuppuja, mutta saa nähdä ehtivätkö ne kukiksi asti.

Muitakin yllättäviä kukkijoita puutarhasta löytyy. Kasvatinkohan latva-artisokkaa siemenistä peräti kaksi vuotta sitten? Taisi se niin olla. Juurakko on talvehtinut kuistilla kaksi talvea. Ekana kesänä taimet eivät kasvaneet oikein mihinkään, se oli 2017 eli tosi kylmä kesä. Viime vuonna istutin (typerästi) juurakon maa-artisokkien kanssa samaan lavaan. Maa-artisokista tuli aivan valtavia ja latva-artisokkaparka jäi pieneksi. 

Nytkin se on vähän ahtaalla, kaverina kun on kesäkurpitsa, jonka piti olla köynnöstävä ja kasvaa ylöspäin, mutta eipä se mitään halunnut köynnöstää. Rehevästä naapurista ja kirvainvaasiosta huolimatta latva-artisokka on reippaasti punnertanut kaksi pientä nuppua!

Kirvoja olen suihkutellut vesiletkulla, mikä on hieman turhauttavaa hommaa, koska seuraavalla kerralla niitä on vähintäänkin sama määrä. Mutta pikkuhiljaa ne tuntuvat vähenevän ja ainakin nuput ovat säästyneet. Ensi vuonna täytyy muistaa laittaa artisokka jonnekin yksikseen.

Kanna. En erityisemmin edes pidä kannoista, mutta sain viime vuonna jonkun sipulitilauksen mukana lahjaksi kannan juurakon ja sehän oli oikeastaan aika hauska. Kukkia se ei ehtinyt, mutta lehdet olivat kauniin rehevät. Vähän kuin banaanilla. Luin sittemmin jostain puutarhalehdestä jutun kannaharrastajasta, joka aloittelee niiden kasvatuksen jo vuodenvaihteessa, että ehtivät kesällä kukkia.

Toin siis oman juurakkonikin olohuoneen nurkkaan kasvivalon alle jo joulun jälkeen. Siitä kasvoi mahdottoman iso viherkasvi, joka ei enää meinannut pysyä pystyssä siinä vaiheessa, kun olisi ollut ulosviennin aika. Katkoin siitä katkeilevat varret kokonaan, olkoon mokona! Tässä välissä olin ehtinyt poimia juurakko-ostoksilla mukaan pari pienempikokoista kannaa, jotka tyrkkäsin ruukkuihin varmaan samoihin aikoihin daalioiden kanssa, eli ehkä huhtikuussa. Niistä toinen kukkii nyt!

Tällä on tummat lehdet. Toinen on vihreälehtinen ja kukat ovat muistaakseni keltaiset, mutta se ei näytä edes suunnittelevan kukkimista. Molemmilla on korkeutta vain ehkä metrin verran, joten pysyvät nätisti pystyssä.

Toissakesänä minulla oli ruukuissa kärhöjä, jotka eivät oikein viihtyneet (koska kylmä kesä) ja saivat härmääkin. Istutin juurakot kuitenkin maahan syksyllä. Unohdin koko kärhöt, mutta tänä keväänä huomasin sen kaikkein huonoimpaan paikkaan istutetun pukkaavan reippaasti versoa ja sain aikaiseksi siirtää sen parempaan paikkaan. Siinä se nyt kukkii. Lajikkeesta ei ole mitään hajua, mutta tämä voisi ehkä olla "Arabella"?

Mustasilmäsusannan kukkimisessa nyt ei muuten ole mitään ihmeellistä, mutta sen siemenet itivät  huonosti ja ne muutamat taimet näyttivät ulosvietäessä niin surkeilta, etten oikein uskonut siitä tulevan mitään. Lajike on "Aurea". En ole ihan varma tykkäänkö tästä vai en. Herkän kaunis, mutta toisaalta tältä puuttuva musta silmä tuo kukkaan sitä jotain.

Tähänastiset daaliat

Daalioiden kukinta on vasta alkamassa, suurin osa on vielä nupulla. Ensimmäisenä kukkansa aukaisi "Purple Topmix". Henkilökohtaisesti hieman petyin kukkien väriin, ne kun ovat minun silmääni pink eikä purple. En ole yhtään pinkin ystävä. Olisi siis pitänyt sittenkin valita Topmix-sarjan lajikkeista oranssi versio. No, ystäväni lupasi jo adoptoida tämän syksyllä, joten se saa ensi vuodeksi uuden kodin ja voin itse hommata sen tilalle mieluisamman värisen. Minulla oli myös "White Topmix"-juurakko, mutta se ei noussut ollenkaan. Taisi olla ainoa maahan jäänyt.

Värivalitus sikseen, "Purple Topmix" on kaikilta muilta osin aivan loistava daalia! Sillä on tuki, mutta se olisi todennäköisesti pärjännyt ilmankin. Kukinta alkoi aikaisin, se on to-del-la runsas ja kimalaisetkin tykkäävät.

Keltakukkainen "Dakota" on avannut pari kukkaa. Tämän kasvutapa on hieman lamoavampi kuin Topmixin. Vastaavasti en tietenkään laittanut "Dakotalle" tukea, joten se repsottaa vähän hassusti penkin reunan yli, mutta haitanneeko tuo nyt mitään. Kukat ovat daaliaksi pienehköt, mutta kauniit. Niiden muodosta tulee minulle jostain syystä mieleen vappuna torilla myytävät, tuulessa pyörivät hyrrät.

Myös "Twyning's White Chocolate" aloittelee kukintaansa. Aivan ihana! Tämän kukat taas ovat hyvin suuret. Siitä huolimatta se näyttää ainakin toistaiseksi pysyvän nätisti pystyssä.

Pidän värikkäistä kukista, mutta myös valkoisista kukista. Valkoiset daaliat ovat minusta todella kauniita, eivätkä ne ole suurikukkaisinakaan mitenkään liikaa.

"Sneezy" on pienikukkaisempi ja simppelimpi kuin "Twyning's".

Kukintaa antavat odotella vielä ainakin "Night Butterfly", "Karma Gold", "Sunshine" ja nimetön oranssi daalia. "Mignon Mix" -pussista kaksi kolmesta kasvaneesta juurakosta ovat tietenkin pinkkejä, yksi sentään oranssi. Mahdollisuudet oli muistaakseni myös punaiseen ja keltaiseen.

Ensi vuotta varten itselle muistiin, että daalioita ei tarvitse istuttaa niin tiuhaan, kun nyt ne laitoin. Penkki on ihanan rehevä, mutta vähän vähempikin olisi riittänyt. Onneksi siihen tuli laitettua reippaasti kompostia perustusvaiheessa, että kaikille riittää ravinteita. Vettä tähän saa kantaa näillä keleillä päivittäin.

Mysteerikasveja ja yllätyksiä

Periaatteenani on, etten kitke mitään ennen kuin olen ihan varma siitä, mikä kasvi taimesta on tulossa. Tämän seurauksena penkeissä on nyt ainakin pari "mitähän ihmettä tästä tulee" -kasvia.

Näitä taimia ihmettelin kovasti. Näyttivät ihan tarha-alpeilta, mutta en käsittänyt mistä penkkiin olisi niitä voinut noinkin suurissa määrin tulla, kun pihassa ei kasva tarha-alpin tarha-alpia. Jossain vaiheessa välähti, että istutin penkkiin viime vuonna (jolloin penkki siis on perustettu) pari valkoalpia, joten nämä ovat tietenkin niitä. Nyt kukinnosta jo näkeekin, että siitä tulee valkoinen. Kiva ylläri!

Toisessa penkissä (myös viime vuonna perustettu) oli muutama istutettu perenna, muun muassa kellopeippejä, ja kylvettynä kehäkukkaa ja ampiaisyrttiä. Surkuttelin tähän asti, että kellopeipit eivät sitten selvinneet talvesta. Kun ampiaisyrtteinä pitämäni taimet rupesivat tekemään nuppuja, aloin epäillä, että ne eivät taidakaan olla ampiaisyrttejä, vaan niitä surkuttelemiani kellopeippejä. Kumpikin kasvi oli minulle uusi tuttavuus, joten taimesta tunnistaminen ei oikein vielä suju.

Jos nämä ovat kellopeippejä, niin ne eivät ole ainostaan selvinneet talvesta, vaan myös levinneet  reippaasti. Siis niin reippaasti, että vähempikin olisi riittänyt. Ilahduin taimien määrästä, kun luulin niiden olevan yksivuotisia ampiaisyrttejä. Monivuotiset kellopeipit ovat kuitenkin vähän eri asia, vaikka kasvista kovasti pidänkin. Täytyypä siis karsia näitä tai vähintäänkin estää siementäminen jatkossa. Tosin harmittelin myös, että penkissä on niin harvakseltaan perennoja, joten voitaneen todeta, että minulle ei mikään kelpaa! 😁

Koristeporkkana "Dara" kylväytyi myös itsekseen penkkiin. Viime vuonna penkissä taisi olla vissiin vain yksi koristeporkkana, niiden kyvöhommat kun eivät menneet ihan putkeen. En enää muista, oliko ongelma siementen itävyydessä vai taimien selviämisessä, mutta joka tapauksessa niitä oli lopulta vain yksi tai kaksi. Nyt niitä on kolme, ja ne saavat siementää rauhassa niin paljon kuin haluavat, koska ovat kivoja, eivätkä näytä kovin hurjasti leviävän. Osa kasveista on valkokukkaisia ja osa punakukkaisia. Tämä ei osannut päättää, joten päätti olla vähän kumpaakin.

Tämä ei ole mikään mysteerikasvi, vaan ihan varma kelloköynnös. Ylläri oli se, että siinähän on nuppuja! Tai siis kai tuo on nuppu?? Minulla ei ole koskaan ollut kukkivaa kelloköynnöstä. Kerran aiemmin, joskus vuosia sitten, ostin kasvin valmiina taimena, mutta ei se ehtinyt kesän aikana kukkia. Innostuin nyt keväällä kokeilemaan kelloköynnöksen siemenkasvatusta, kun siitä oli juttu Versoilevan sivustolla. En oikeastaan odottanut köynnöksen kukkivan (toki toivoin sitä), joten nuput ovat iloinen yllätys. Mutta aikovatkohan ne joskus muuttua violeteiksi vai jäädä vihreiksi..? Jännitys jatkuu. 😀

Heinäkuun hyötykasvipäivitys

Ihan käsittämätöntä, että on jo heinäkuun puoliväli! 😳 Minne aika oikein katoaa..? Toisaalta joidenkin kasvien osalta ajattelen, että on vasta heinäkuun puoliväli, joten niillä on vielä oikein mainiosti aikaa kasvaa ja/tai tuottaa satoa.

Tomaatit

Tomaateilla oli vähän hankala alku, kun rassukat joutuivat odottelemaan liian pienissä purkeissa ulospääsyä. "Outdoor girlit" ovat edelleen vähän kitukasvuisen näköisiä, mutta muut ovat lähteneet reippaaseen kasvuun kunnon astioihin päästyään. Runsaskasvuisin on "Indigo rose", mutta siinä ei ole vielä häävisti kukkiakaan, raakileista nyt puhumattakaan. Eniten raakileita on "Maskotka" -pensastomaatissa, joka saattaakin olla tämän kesän suosikkilajikkeeni.

Tässä viidakossa on vasemmassa reunassa kuistilla talvehtineet chilit ("Erotica") ja nurkassa tomaateista "Maskotka". (Kuvan saa klikkaamalla isommaksi). Oikealla keltaisessa ristikossa on "Pink bumblebee" -tomaatit.

"Outdoor girl" ja "Indigo rose" -tomaatit asuvat kissatarhan puolella. Oikeassa reunassa ruukussa aitoviikuna.

"Indigo rose" on löytänyt oma-aloitteisesti tukea tikapuista.

"PoroPoro" -villitomaatti kasvaa tänäkin vuonna reippaasti. Nämä on viimevuotisista, itsekerätyistä siemenistä kasvatettu. Kasvihuoneessa alakerroksessa tämän vuoden chilejä, keskellä paprikoita ja ylhäällä muutamia taimijuttuja.

Muut hyöytykasvit

Chilit ottivat vähän takapakkia kirvojen takia, joten niissä on nyt vasta ihan pienenpieniä alkuja. Lupaavalta kuitenkin näyttää!

Köynnöstävä kesäkurpitsa ei kyllä mitään köynnöstä, mutta on kasvanut kovasti ja kukkiikin. Latva-artisokassa (kuvassa vasemmalla) on kamalasti kirvoja, joten se tuskin pääsee kovin isoksi kasvamaan. Toisekseen se jää kesäkurpitsan varjoon, mistä se ei varmaankaan pidä. Kesäkurpitsan piti siis tosiaan kasvaa ylöspäin eikä lötköttää valtaamassa koko lavaa, mutta se ei ole tainnut lukea siemenpussin kylkeä. Jos vaikka ensi vuonna muistaisi laittaa artisokan kasvamaan ihan keskenään jonnekin. Viime vuonna se joutui lavassaan maa-artisokkien jyräämäksi. (Maa-artisokat kasvavat tänä vuonna ruukussa ihan toisella puolella pihaa.)

"Blauhilde" -papuja laitoin kasvimaalle kasvamaan ristikkoon, joka viime vuonna oli ihana, vihreä ruusupapuseinämä. Ilmeisesti olisi pitänyt pysytellä ruusupavuissa, koska "Blauhildet" eivät ole kasvaneet siellä juuri yhtään. Ehkä siellä on niille liian varjoisaa tai jotain. Ylläolevassa lavassa ja terassin laatikossa (kuva alla) on molemmissa nimitäin myös "Blauhildet" ja ne ovat oikein komean kokoisia ja kukkivatkin nätisti.

Herneet ovat kasvaneet tosi hyvin, paljon palkoja tulossa! Nyt en muista, mikä lajike tämä on, mutta sillä on myös kauniinväriset kukat. (Edit. Lajike löytyi, se on "Gigante svizzero")

Mitähän muuta? Härkäpavut ovat kasvaneet paremmin kuin koskaan, todennäköisesti siksi, että laitoin ne aurinkoisempaan paikkaan kuin edellisinä kesinä. Talvivalkosipulit ja sipulit täyttävät yhden lavan kokonaan, sipulinvarsia on napsittu ahkerasti ruokiin. Eka perunasatsi, jonka taisin laittaa jo maaliskuun puolella ruukkuihin, on nyt syöty. Äsken meni viimeiset. 😃 En edes erityisemmin pidä perunoista, mutta tykkään niiden kasvattamisesta. Toinen erä on vielä astioissa. Ehtisi varmaan vielä kolmannenkin laittaa, jos vain jostain löytää siemenperunoita.

Osa kasveista (sekä hyöty- että koriste-) ovat kasvaneet tänä vuonna paremmin kuin "koskaan" eli paremmin kuin kahtena edellisenä kesänä. Syy ei ehkä ole kesässä, vaikka tämä onkin kaikista kolmesta keskimääräisin (ei liian kylmä eikä liian kuuma), vaan pikkuhiljaa purevassa maanparannuksessa. Kompostia ollaan laitettu penkkeihin sitä mukaa, kun sitä on tullut.

Toisaalta taas jotkut kasvit ovat kasvaneet to-del-la huonosti, varmaan kuivuudesta johtuen. Isoimmassa perennapenkissä oli viime vuonna kehäkukkia, joiden oli tarkoitus siementää siihen. Siemensivät kyllä, penkki oli keväällä täynnä pieniä, söpöjä taimia. Valitettavasti ne näyttävät edelleen aika lailla samoilta kuin kesän alussa, joten se siitä kehäkukkapenkistä sitten. Samassa penkissä samalla tavalla itsekylväytynyt ampiaisyrtti sen sijaan on metrin korkuista ja täynnä nuppuja. Hieman outo kesä tämä, siis.

Porin Pelargonipäivä ja omien pelakuiden kuulumisia

Viime lauantaina suuntasin perinteisesti Porin Pelargonipäivään. Olen ollut seillä kaverin kanssa melkein joka vuosi, viime kesä tosin jäi muiden menojen takia väliin. Menin bussilla, joten en jaksanut ottaa kameraa mukaan. Tabletilla oli tarkoitus jotain yleiskuvia ottaa, mutta jäipä nekin ottamatta. Taisin olla niin innoissani pelargoneista, että unohtui koko homma! 😀 Suomen Pelargoniyhdistyksen Facebook-sivuilta löytyy kuvia. Rakennuskulttuuritalo Toivon pihapiiri ja rakennukset ovat todella kauniita ja kuvauksellisia.

Olin paikalla "vasta" puoli kahdentoista jälkeen. Onneksi en ollut mitään tiettyä lajiketta vailla, olisi nimittäin saattanut olla pelkkää ei-oota tarjolla siinä vaiheessa. Olen jotenkin erityisen heikkona valkokukkaisiin, perinteisiin lajikkeisiin, joten kotiin Hillevin ja muiden samanoloisten kaveriksi lähti Hermione.

Eikö olekin ihana?

Sanoin, etten ollut mitään tiettyjä lajikkeita vailla. Enkä oikeastaan ollutkaan, KUNNES näin zonartic-pistokkaan ja muistin, että niitähän olenkin himoinnut. Zonartic pelargoneista löytyy taustatietoa vaikka täältä. Toisesta pöydästä löytyi toinenkin zonartic ja nyt minulla on Unicorn Zonartic Hot Pepper ja Lara Envoy. Varsinkin Hot Pepper on vielä aivan pikkuruinen, eikä näytä siis vielä mitenkään erityiseltä, mutta toivon mukaan pääsen myöhemmin esittelemään kukkiviakin zonarticeja.

Etualalla Lara Envoy, takana vasemmalla pienenpieni Hot Pepper.

Pelargonipäivän lisäksi kävimme myös Paratiisin Taimitarhalla. Kasvien lisäksi siellä oli oikein poikkeuksellisen paljon ihania ruukkuja, köynnöstukia ja muuta vastaavaa. Tarhalla pitäisi käydä uudestaan paremmalla ajalla, nyt oli vähän jo veto poissa pelargonihässäkän takia.

Omista pelargoneista ei tällä hetkellä kovin moni kuki, paitsi "Rafaella Orange", jonka olen tainnut esitellä jo useampaan kertaankin. Se on siemenestä kasvatettu, joten olen siitä tietenkin siksi(kin) erityisen ylpeä. 😊 Vaihtelun vuoksi kuviin pääsi kuitenkin pari punakukkaista lajiketta.

Kamera ei halunnut oikein tarkentaa "Mr Wren"in kukintoon, mutta saanee siitä silti kuitenkin käsityksen. Kaunis peruspunainen. Korjaus: ei ole todellakaan "Mr Wren", jolla on kirjavat kukat, vaan siemenestä kasvattamani pelargoni, jonka piti olla keltainen (...).

"Kaarina" on nimen perusteella hankittu, asuimme nimittäin aiemmin Kaarinassa. Muistin itse asiassa tämän olevan "Alastaron Helena", kun kukinto on hyvin samanoloinen, mutta nimilapun mukaan on siis "Kaarina".