Eläimille ruokaa ja suojaa puutarhassa, osa: keinopesät

Jos et ole vielä törmännyt Miljoona ötökkätekoa -haasteeseen, kannattaa tutustua! Jyrkänpesän hunaja haastoi Facebook-sivullaan ihmisiä osallistumaan #miljoonaotokkatekoa -tempaukseen. Tarkoituksena on levittää tietoa hyönteisten olemassaolon tärkeydestä ja jaksaa vinkkejä siitä, miten hyönteisten elinmahdollisuuksia esimerkiksi omassa pihassa voi parantaa pienillä teoilla. 

Aiheesta kiinnostuneet omavaraisbloggaajat tekivät haasteesta yhteispostauksen, jossa mukana oli useita bloggaajia. Esimerkiksi Sarin puutarhat -blogin postauksen lopusta löytyy linkit kaikkien mukanaolleiden bloggaajien postauksiin. Haasteen heittämisen jälkeen puutarhablogeissa on näkynyt ilahduttavan paljon ötökkäpostauksia, joita olen innolla lukenut. 

Tartun itsekin haasteeseen kunnolla myöhemmin, mutta tässä aluksi höpinää hyönteishotelleista ja linnunpöntöistä.

Luonnonmukaiset pesä- ja suojapaikat ovat lähes poikkeuksetta eläimille parempia kuin keinotekoiset. Esimerkiksi puunkolossa olevalla linnunpesällä on paremmat kosteus- ja lämpöolot kuin laudasta valmistetusta pöntössä sijaitsevalla pesällä. Kaupunkiolosuhteissa luontaisten pesäpaikkojen tarjoaminen etenkin kolopesijälinnuille on kuitenkin hieman haastavaa, joten keinopesät ovat seuraavaksi paras vaihtoehto. Kätevä nikkaroi pöntöt itse, vähemmän kätevä (kuten minä) voi joko ulkoistaa homman kätevämmälle tutulle tai ostaa pöntöt valmiina.

Linnunpöntöt kannattaa ripustaa tarjolle jo syksyllä, sillä täällä talvehtivat linnut, kuten tali- ja sinitiaiset, käyttävät niitä talvella yöpymispaikkoinaan. Jos pönttöjä ei tullut laittaneeksi esille syksyllä, kannattaa ne laittaa nyt, koska tiaiset ja pikkuvarpuset aloittavat pönttöjen tarkistuksen ja reviirien varaamisen hyvissä ajoin. Muuttolinnuille, kuten kirjosiepoille voi halutessaan laittaa omia pönttöjä niiden saapuessa, tai varata niille jonkun tiaispöntön tukkimalla aukon toistaiseksi. Itse en ole raaskinut pönttöjä tukkia.

Omissa pöntöissämme on pesinyt sini- ja talitiaisten lisäksi toistaiseksi vain pikkuvarpusia, vaikka pönttöjä olisi tarjolla myös kottaraisille ja leppälinnuille. Kottaraiselle tarkoitetussa pöntössä on kyllä pesinyt tiaisia. Esimerkiksi västäräkille tai harmaasiepolle sopii alaolevan tyyppinen pönttö. Pöntön ei tietenkään tarvitse olla näin koristeellinen, mutta onhan se söpö. Nähtäväksi jää, onko se lintujen mielestä käyttökelpoinen.

 

Ensi kesänä haluan saada jonnekin myös lepakkopöntön, näin nimittäin viime kesänä ensimmäistä kertaa täällä lepakon. Lepakot eivät pesi pöntöissä, vaan käyttävät niitä päivällä nukkumiseen. Niitä ei tästä syystä tarvitse linnunpöntöistä poiketen mitenkään putsailla.

Hyönteishotelleja voi myös askarrella itse tai hankkia vaikkapa puutarhaliikkeestä valmiina. Tavallisimpia ovat erilaisia koloja tai putkia sisältävä hotellit, jotka on tarkoitettu erakkomehiläisille. Erakkomehiläiset ovat pieniä villimehiläisiä, jotka tarhamehiläisistä ja kimalaisista poiketen pesivät yksikseen tai pienissä yhteiskunnissa joko maassa tai erilaisissa koloissa. Erakkomehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä.

Vanha puutalomme on itsessään iso hyönteishotelli. Keväällä oven vieressä käy kova kuhina, kun erakkomehiläiset valtaavat laudankoloja. Joku kylään tulija on joskus säikähtänyt oven ympärillä pyöriviä "ampiaisia", mutta se on turhaa. Erakkomehiläiset eivät ole aggressiivisia eivätkä pistä. Laudankoloista huolimatta laitan esille myös hotelleja, että kaikille varmasti riittää pesäpaikkoja. Toisekseen hotellit ovat mielestäni hauskannäköisiä ja niiden avulla on helppo seurailla ötököiden elämää.

Tukitut huoneet ovat varattuja.

Monissa kaupallisissa hotelleissa on täkäkäisten lajien tarpeisiin nähden liian isot kolot. Onkin hyvä laittaa tarjolle monenkokoista "huonetta" ja tarkkailla millaiset ovat eniten käytössä. Joskus mehiläisillä on vähän yllättäväkin maku. Viime kesänä koiranputken kuivista varsinipuista itse tekemäni hotellit olivat aivan tyhjillään, mutta kaupallisissa hotelleissa isoinen huoneineen väkeä piisasi. Liekö sijainti ollut parempi.

Ensi kesänä kokeiluun pääsee "Englannista saakka tilattu reikäinen tiiliskivi" (sanoi mies), eli Green&Blue:n Bee block (kuva alla). Harkossa on erikokoisia koloja, mukana myös hyvin pieniä, joten pikkuruisillekin erakkomehiläisille pitäisi olla siinä sopivia paikkoja. Harkko on betonia, josta suurin osa on kierrätysmateriaalia, joten sen pitäisi olla ainakin kestävä. Harkko pysyy ilman tukea pystyssä, joten sitä ei tarvitse kiinnittää seinään, jos sopiva paikka löytyy muutenkin. Itse ajattelin laittaa sen ainakin aluksi rappusten yläpäähän seinän viereen, jos sinne vaan jää aurinkopaikka kaikkien kukkaruukkujen sekaan. Siitä sitä voi sitten tarvittaessa siirrellä.

Varhaiskylvöjen helmikuun kuulumiset

Ikkunoista tulvii auringonpaisteella sisään jo ihanasti valoa, mutta siitä huolimatta keinovalo sen kun lisääntyy. Otin keittiön riippuvasta taimihyllyköstä käyttöön alimmatkin hyllyt, koska tila rupesi loppumaan. Alimman hyllyn pohjassa on myös ledilista, joka valaisee pöydällä olevia kasveja. Pöydällä on toistaiseksi vain kaupan yrttejä ja multapedillä lojuva bataatti, mutta pian sinnekin tulee kauheasti kaikkea.

Tähän mennessä koulittu pelargonit, kaikki chilit ja pitkiksi honteloisiksi venyneet kovan onnen orvokit. Orvokkikylvös tippui heti ensimetreillä kissan toimesta hyllyltä alas, mutta karusta alusta huolimatta taimet näyttävät ihan reippailta. Varsinkin nyt, kun ne ovat päässeet omiin astioihinsa ja syvemmälle multaan.

Orvokki "Cats orange"

"Normaalit" chilit eli baccatumit ja annuumit ovat kasvaneet hyvällä prosentilla, kaikki selvisivät koulintavaiheeseen. Niistä raaskin jopa karsiakin huonompia taimia, joku järki siis (joskus) minunkin hommissani. Hankalammista (rocoto ja villilajike) koulintavaiheeseen selvisi vain kolmannes, eli molemmista vain yksi potti. Sehän toki riittää, jos ne vain jaksavat pysyä hengissä ja kasvaa. Kasvoivat tai ei, näillä mennään. En rupea uusia kylvämään. Itivätkin sen verran hitaasti, ettei aikakaan enää riittäisi.

Pelargonit alkavat jo näyttääkin pelargoneilta. Koko pussillinen, mikä oli onneksi vain kuusi siementä, iti ja kasvoi hyvin. Kuistin talvehtineille pelakuillekin pitäisi kohtsillään tehdä jotain, siis vaihtaa mullat. Ensin pitäisi kaivella sopivia ruukkuja ulkovarastosta, missä on kylmää, ahdasta ja sekaista (-> ei houkuta) ja joko raivata jonkinlainen mullanvaihtotila kuistille (-> mission impossible) tai tuoda koko mullanvaihtohässäkkä keittiöön (-> kauhea sotku ja kissat häsläävät mukana).

Pelargoni "Black velvet rose", takavasemmalla "normaali" chili

Munakoiso kasvaa hitaasti, mutta lupaavasti. Paprika on edelleen "ehkä idän, ehkä en" -vaiheessa. Jopa ne hankalat villichilit itivät nopeammin. Lämpömatto olisi varmaan auttanut, mutten ole halunnut sellaista hankkia. Jotenkin epäilen, että taimien sijaan sen päällä lämmittelisivät kissat... En muista, että viime vuonna paprikan kanssa olisi ollut mitään ongelmaa (sen pidempää paprikakokemusta minulla ei olekaan), mutta se oli tietysti eri lajikettakin. Siirsin paprika-astian pöydältä valohyllykköön, toivottavasti se viihtyy siinä paremmin.

Kelloköynnös, neidonkieli ja vaikka mikä itää. Tässä vaiheessa olen vielä innoissani ja kieltäydyn ajattelemasta, miten paljon tilaa kaikki myöhemmin vie... Joko kohta saa kylvää tomaatit???

Koristetupakka meni vähän överiksi, vaikka kylvin mielestäni "ihan vähän".

Olin pari päivää poissa kotoa, ja sillä aikaa jääkaapin akileijat olivat päättäneet ruveta itämään. Siirsin onnettomat olmitaimet lämpöön ja valoon, eivätköhän ne siitä vankistu. Toivon mukaan lisääkin siemeniä itää vielä, tällä hetkellä taimia on vain astian toisessa päässä.

Myös tulppaaniruukku piti nostaa jääkaapin vihanneslokerosta kuistille, koska sille tuli miehen sanojen mukaan lasikatto vastaan. 😁

Kanna ei ole kylvös, mutta varhaiskasvatukseen kuuluva kuitenkin. Nostin ruukun joskus joulun jälkeen olohuoneen nurkkaan ja nyt nurkassa näyttää tältä:

Viidakkonurkkaus! Vähän hirvittää mihin mittoihin se oikein aikoo kasvaa. Hankin myös toisen kannanjuurakon (keltaisen, tämä on punainen), joka pitäisi laittaa multiin. Ihmiseksi, joka ei pidä kannoista, tunnun näkevän yllättävän paljon vaivaa niiden eteen...

Niin joko kohta saa kylvää tomaatit?

Kevään kaipuu -haaste

Ihana Tuulikki Kukkia ja Koukeroita -blogista pyysi minut mukaan Kevään kaipuu -haasteeseen. Kiitos! 😊 Toivoinkin itse asiassa saavani kyseisen haasteen, mutta arvelin, ettei kukaan osaa minua näin uutena bloggaajana mukaan pyytää. Haaste on alun perin lähtöisin Puutarhahetki -blogin Tiiulta. Itse en (vielä) tunne puutarhabloggaajia niin paljon, että osaisin ketään uutta mukaan haastaa, joten haastan yleisesti kaikki halukkaat osallistumaan tähän ihan oma-aloitteisesti.

Ah, kevät! Pidän vuodenaikojen vaihtelusta ja kaikissa vuodenajoissa on jotain hienoa. Kesän lämpö, syksyn upeat värit, talven kuuraiset maisemat... Mutta jos lempivuodenaika pitää valita, se on ehdottomasti kevät. Silloin kaikki tuntuu mahdolliselta, pää on täynnä puutarhaunelmia ja -suunnitelmia, joita ihan kohta pääsee toteuttamaan.

Lempijuttujani keväässä

 

1. Hento vihreys

Kevään väri on ehdottomasti vihreä. Yhtä aikaa hento ja intensiivinen, elinvoimaa pursuava hiirenkorvanvihreä. Ensin se on pelkkä vihreä aavistus koivupuussa, kunnes yhtäkkiä koko puu on täynnä vihreitä lehtiä. Perulainen ystäväni kertoi ihailevansa Suomessa kevään vihreyttä erityisesti siksi, että ikuisen kesän maassa samanlaista vihreyttä ei samassa mittakaavassa koskaan näe. Olen myös innokas neuloja ja keväällä haluan neuloa lähinnä vihreitä lankoja.

Metsässä liikkuminen on mielipuuhaani kaikkina vuodenaikoina, mutta keväisessä koivumetsässä on jotain todella erityistä.

Puiden silmujen puhkeamisen seuraaminen on jotain maagista. Vähän kuin seuraisi kotelostaan kuoriutuvaa sudenkorentoa tai perhosta. Uskomatonta, että koko lehden aihe mahtuu pienenpieneen silmuun. Aluksi aivan ruttuinen, pieni lehti kasvaa kokoa ja suoristuu kuin perhosen siivet.

Omenapuu herää ihan kohta kevääseen.

Hevoskastanjan suuret lehdetkin pakkautuvat silmuihin.

2. Puutarhan muutosten seuraaminen

Kiertelen keväällä päivittäin katsomassa, mitä maasta on noussut ja mikä on selvinnyt talvesta. Olemme asuneet tässä pihassa kolme syksyä, joista ensimmäisenä en ehtinyt lykätä maahan kuin muutaman krookuksen. Ilokseni kuitenkin huomasin keväällä, että nurmikolla kasvaa valmiiksi kiurunkannuksia!

Seuraavana syksynä laitoinkin maahan aika reippaasti sipuleita sekä istutin tietenkin pitkin kesää kaikenlaista kasvia ympäri pihaa. Viime keväänä olikin hauska seurata, miten sipulikukat puskivat ylös penkeistä ja kasvit heräsivät eloon. Melkein kaikki istutukseni olivat ilokseni elossa. Nyt jännittääkin, mitä penkeistä tänä keväänä nousee. Sipuleita upposi maahan taas melkoinen määrä ja uusia kasvejakin istutin (turhankin) myöhälle syksylle asti.

Ihastuin talventähtiin ja niitä istutinkin viime syksynä lisää. Toivottavasti myös lumikellot nousevat, niiden istutus kun jäi aika myöhään.

Tulppaaneista eniten taisin istuttaa lisää erilaisia pienikukkaisia kasvitieteellisiä tulppaaneja ja luonnonlajeja, kuten metsä- ja parvitulppaaneja. Pidän niiden ulkonäöstä ja erityisesti siitä, että ne nousevat vuodesta toiseen ilman sen kummempia temppuja.

Toki myös näyttävillä, jalostetuilla tulppaaneilla on paikkansa. Yksi lempilajikkeeni on alla olevassa kuvassa komeileva Ballerina.

3. Kissatkin nauttivat

Meillä asuu kaikkiaan kuusi somalikissaa, joiden touhuja voi seurailla kissablogissani, mutta varmaan ne täälläkin aina välillä piipahtavat. Kissoilla on pääsy ulkotarhaan kyllä talvellakin, mutta eipä niitä juurikaan kiinnosta talvisin ulos mennä. Niinpä välillä on havaittavissa tylsistymistä ja "äiti mulla ei ole MITÄÄN tekemistä" -tyyppistä märinää. Keväästä syksyyn tarhassa asutaan sään salliessa melkeinpä kellon ympäri tarkkailemassa lintuja, oravia ja ötököitä. On ihanaa, kun kissoilla on jotain mielekästä tekemistä ja niiden näkee nauttivan olostaan. Käymme myös pihalla valjastelemassa. Kissat tutkivat pihalle jätettyjä hajumerkkejä ja syövät ruohoa (se todellakin on vihreämpää tai ainakin maukkaampaa aidan toisella puolella) ja minä katselen kukkapenkkejä. Aivan mahtavaa.

 

4. Ruukkuistutusten tekeminen

Tykkään ruukkuistuksista, koska niillä saa äkkiä väriä pihaan ja vihreyttä sellaisiinkin paikkoihin, joihin niitä on mahdotonta tai vaikeaa istuttaa. Ensimmäisenä keväänä metsästin Tori.fi:sta isoa rautapataa, koska mielestäni sellainen nyt vain kuuluu vanhan talon pihaan. Löysinkin ilokseni sopivan (tarpeeksi ison ja sopuhintaisen) naapurikunnasta. Siihen on hienoa tehdä istutuksia, koska siihen uppoaa melkoinen määrä kasveja. Viime kevään istutuksessa näkyvä tuivio jäi puolivahingossa pataan talven yli ja hämmästyksekseni talvehti siinä onnistuneesti. Siirsin sen kesällä maahan ja kokeilusta rohkaistuneena jätin täksi talveksi pataan kukkasipuleita. Jos sieltä ei nouse mitään, niin padan voi taas täyttää valmiilla sipulikukilla.

5. Ötököiden ja muuttolintujen paluu

Ensimmäisen nokkosperhosen tai kimalaiskuningattaren havaitseminen aiheuttaa suorastaan lapsenomaisen riemun. Eräänä aamuna märällä ruoholla näkee yhden matoja metsästävän räkätin, seuraavana aamuna nurmikon täyttää kokonainen meluisia rastasparvi. Täällä ne taas ovat! Muuttolinnuista suosikkejani ovat västäräkit, ötököistä tunnen erityistä kiintymystä luontaisiin pölyttäjälajeihin, erakkomehiläisiin ja kimalaisiin. Olen yrittänyt panostaa kasvivalinnoissa pölyttäjille hyödyllisiin lajeihin, erityispainotus ollen aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä kukkivissa lajeissa. Kuvan riipparaita on omasta mielestänikin kaunis, mutta se on hankittu erityisesti pörriäisiä silmällä pitäen. Siinä kävikin keväällä kova kuhina. Toinen pörriäisten suosikkikukka oli helmihyasintti, joka taas ei kuulu erityisiin suosikkeihini, mutta tuikkasin niitäkin syksyllä maahan melko runsaasti. Jos pölyttäjät tykkäävät, kelpaa minullekin.

Linnunpöntöt on muuten edelleen putsaamatta, pitää muistaa tarttua toimeen ajoissa. Tiaiset ja pikkuvarpuset ovat jo katselleet pönttöjä selvästi sillä silmällä.

 

6. Istuskelupaikat

Yksi kevään merkki on se, että saan raahata lievästi kulahtaneen puutarhapenkkini ulos ja istuskella siinä kissojen kanssa valjastellessa. Ylipäätään hienoa on se, että ulos voi noin vaan mennä miettimättä ensin, mitä kaikkea pitää pukea päälle ja toisekseen siellä voi vain olla tarvitsematta tehdä mitään. Talvella ei ihan hirveästi tee mieli istuskella ulkona lukemassa kirjaa.

Toinen suosikkipaikkani etenkin sadesäällä on kuisti, joka toistaiseksi on istuskelua varten a) liian kylmä ja b) liian täynnä kaikenmaailman rehua. Jälkimmäinen ongelma ratkeaa vasta siinä vaiheessa, kun kaikki talvenarat kasvit ja taimet on saatu ulos. Ilmojen lämmettyä esikasvatushärdelli nimittäin valloittaa kuistin. Mutta jossain vaiheessa kaikki ulos menevä on ulkona, riipputuolilleni on tilaa ja joskus jos oikein hyvin käy, tuoli on myös vapaana.

Listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin...

Omien kylvöjen kasvun seuraaminen on luonnollisesti jännittävää ja palkitsevaa, samoin kuistin pelargonien lähteminen kasvuun. Puutarhamyymälöissä voi kierrellä hakemassa ideoita ja vain fiilistelemässä, puutarhamessut ja taimitorit alkavat. Päivät pitenevät kuin varkain, yhtäkkiä aurinko tuntuu aiempaa lämpimämmältä poskella, ensimmäinen sula läntti pihassa on kasvanut päivässä tuplasti kokoa ja niin edelleen. Oikein ihanaa kevään odotusta kaikille, ihan kohta se tulee!

Eläimille ruokaa ja suojaa puutarhassa, osa: auringonkukat

Varmaan kukaan ei voi saada ihan kaikkia haluamiaan kasveja, mutta pienessä pihassa joutuu aina tekemään valintoja jo tilasyistäkin. Parasta on, jos sama kasvi pystyy täyttämään monta "käyttötarkoitusta", jos näin voi kasvista sanoa. Jos pihaan esimerkiksi mahtuu vain yksi puu, on parasta valita sellainen laji, joka täyttää mahdollisimman monta toivetta vaikkapa kukinnan, hedelmien ja kauniin syysvärin osalta.

Itselleni on tärkeää, että mahdollisimman monet puutarhani kasvit ovat hyödyksi myös puutarhan eläimille. Yksi omista suosikkikasveistani on auringonkukka. Lajikkeita löytyy vaikka millaisia, on pieniä, suuria ja tolkuttoman suuria, keltaisia, valkoisia ja punaisia. Auringonkukat ovat helppoja kasvatettavia ja niistä riittää silmänilon lisäksi iloa myös pihan ötököille ja linnuille. Auringonkukka on myös mainio maanparannuskasvi.

Kimalaiset ja muut pölyttäjähyönteiset rakastavat auringonkukkia. Lajike on "Aura".

Siemenet puolestaan kelpaavat linnuille. Simenenet hävisivät niin nopeasti, että meinasin itse jopa jäädä ilman!

Auringonkukkien suuret lehdet ja kukat tarjoavat myös hyviä piilopaikkoja hyönteisille.

Odottavan aika on pitkä, osa: pionit

Ennen tähän taloon muuttamista asuimme rivitalossa, jossa oli pikkuinen piha. Ehdin tunkea sen melkoisen täyteen kasveja ja vaikka olen onnellinen isommasta pihasta, jäin kaipaamaan muutamia kasveja edellisestä paikasta. Erityisesti kohtalaiseksi kokoisiksi, kauniisti kukkiviksi ehtineitä pioneja. Pionit olisi tietenkin voinut ottaa mukaan, mutta muutimme myöhään syksyllä, enkä oikein tiennyt siinä vaiheessa mihin olisin ne uudessa pihassa laittanut. Lisäksi halusin jättää edellisen pihan sellaiseksi kuin se oli ja tavallaan aloittaa alusta. (Uudet asukkaat ovat toki voinee kaivaa pionit ylös ja heittää mäkeen, en tiedä enkä haluakaan tietää...)

Edellisen pihan Jan van Leuwen ja Bowl of Beauty kukassa

Istutin jo ensimmäisenä kesänä muutaman pionin uuteen pihaan, mutta ne eivät tietenkään vielä kuki. Lukuunottamatta pikkuruista vuokkopionia, joka reippaasti punnersi viime kesänä ensimmäisen kukkasensa. Samalla selvisi, että se on vuokkopioni, ostin taimen nimittäin Pionien kodin löytöpöydästä tietämättä yhtään, mikä se on. Taimi oli erikoisen näköinen, pieni ja lehdiltään se muistutti enemmän akileijaa kuin pionia, ja outous viehättää usein minua. Toivoin kovasti sen olevan yksinkertaiskukkainen ja mielellään tummanpunainen (jotenkin se näytti tummanpunaiselta), niin kuin se olikin. 

En alun perin pitänyt pioneista, koska ne ovat makuuni hieman liian, noh, pömpöösejä. Edellisen pihan Bowl of Beauty tarttui jostain mukaan täydellisenä heräteostoksena. Kuuluu sarjaan "mitähän ihmettä oikein ajattelin". En nimittäin pidä vaaleanpunaisesta väristä ja tosiaan siihen aikaan en pitänyt pioneistakaan. Täysin loogista siis napata puutarhaliikkeestä kainaloon vaaleanpunainen pioni? Aina ei tarvitse olla looginen eikä järkevä, eihän?

Bowl of Beauty

Onhan se kaunis, ei käy kieltäminen! Innostuin pioneista lisää ja minulle selvisi, että ne eivät olekaan pelkästään pinkkejä ja pömpöösejä, vaan niitä on hyvin monenlaisia. Mielikuvani pioneista perustui lähinnä mummon kerrannaiskukkaisiin hörselöpioneihin, joiden kukat painuivat sateella melkein maahan asti tuista huolimatta. Muistan ravistelleeni kukkia kuiviksi lapsena. Mutta pioneja on siis todellaan vaikka minkälaisia. Bowl of Beautylle tuli kaveriksi Jan van Leuwen, joka on edelleen mielestäni yksi kauneimpia pioneja. Uudessa pihassanikin on Jan van Leuwen, tietenkin. Muita pihaan istutettuja lajikkeita, joiden kaikkien kukintaa vielä odotan, ovat Buckeye Belle, Krinkled White ja toinen tummanpunainen lajike, jonka nimeä en juuri muista. Istutin myös (taas heräteostoksena) halpakaupasta hakkimani puupionin, mutta sen talvehtimisen onnistumisen suhteen en odota kummoisia. Lumen alla on uinumassa myös kuolanpionin siemeniä, joiden itämistä sen sijaan odotan jännityksellä.

Olen vähän kronkeli, pidän ainoastaan suht yksinkertaisista kukista sekä ulkonäöllisesti että siksi, että pölyttäjähyönteisillekin on niistä iloa. Väreistä pidän valkoisesta ja tummanpunaisesta. Ja keltaisesta, mutta keltakukkaiset lajikkeet ovat sen verran harvinaisia ja arvokkaita, etten ole ainakaan toistaiseksi raaskinut sellaista hankkia.

Jan van Leuwen

Kestää monta vuotta, että uudet pionini ehtivät yhtä upeiksi kuin edelliseni, mutta ei auta kuin odotella. Ehkäpä jo tänä kesänä saisin ainakin yhden kukan Jan van Leuweniin. Pionien kukinta on lyhyt, mutta itse pidän nuppujen kehityksen seuraamista vähintään yhtä mielenkiintoisena kuin varsinaista kukintaa.

Jan van Leuwenin nuppu muurahaisineen. Muurahaiset kuuluvat asiaan, eivätkä ne vahingoita pionin nuppuja.

Tällä hetkellä kasvaa...

Olohuoneen nurkassa kasvava kanna on varmaan jo puolimetrinen. Ohohups. Kannattikohan (ha!) sitä ottaa sittenkään ihan näin aikaisin lämpimään? Tekisi mieli toistakin kannaa (keltaista), mutta juurakoita tuntuu olevan vähän huonosti tarjolla.

Toisessa kylvösatsissa multiin meni kelloköynnös, koristetupakka ja miljoonakello. Munakoiso itää viimeinkin, ja paprikakin näyttää ainakin harkitsevan itämistä. Muutama pelargoni tekee kuistilla jo nuppuja, kohta siis mullanvaihdon aika?