Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna haastoi minut mukaan Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Haaste on lähtenyt liikkeelle Tuplasti terapiaa -blogista.

Ilahduin haasteesta tosi paljon. Blogi on ollut vähän tyhjäkäynnillä, kun ulkona on niin kertakaikkisen ankean ja epäinspiroivan (? liekö edes oikea sana) näköistä. Odottelen lunta ja pakkasia, että tulisi taas jotain mielenkiintoisempaa kuvattavaa kuin niljakkaat lehdet. Hyvänä puolena säässä voinee pitää sitä, että kukkasipuleita voi edelleen istuttaa. (Kyllä, laitoin niitä vielä lisää maahan...)

Oli siis mukava näin ankean harmaan marraskuun keskellä palata kesään hetkeksi. Haaste oli paitsi inspiroiva, myös haastava. Kuusi kuvaa on lopulta aika vähän ja halusin kuvien paitsi edustavan jotain tiettyä muistoa tai kesällä puutarhassa tapahtunutta asiaa, myös olevan visuaalisesti kauniita tai jotenkin mielenkiintoisia.

Ensimmäisessä kuvassa on pikkusyreenini ja satunnaiseen paikkaan kasvanut unikko. En muista ovatko unikot silkki- vai siperianunikoita. Tykkään niistä tosi paljon ja minusta on hauskaa, että niitä ilmestyy vähän sinne sun tänne, milloin minkäkin värisinä. Sattumalta tuossa penkissä kukki ainoastaan valkoisia unikoita, ja ne näyttivät raikkaalta yhdessä pikkusyreenin kanssa. Valitsin kuvan siis siksi, että pidän kukkien muodostamasta yhdistelmästä. Valokuvausmielessä unikko on ylivalottunut, mutta menköön silti. Mitään tiettyä muistoa se ei oikeastaan edusta, vaan tavallaan ihan päin vastoin. Tajusin jälleen kerran kuvia selatessani miten huono ja lyhyt ihmisen (no, ainakin minun...) muisti on. Pidän puutarhaani loppukesän puutarhana, se näyttää mielestäni parhaalta oikeastaan ehkä vasta elokuussa. Kuvia selatessa tajusin, että se näytti itse asiassa alkukesästäkin kivalta. Erilaiselta tietenkin, ei niin kypsältä ja yltäkylläiseltä, mutta herkemmällä tavalla kauniilta. Raikkaalta ja tuoreelta. Pidän siitä, miten puutarha muuttuu kesän kuluessa.

Meillä oli kesällä kissanpentuja, jotka olivat iso osaa elämäämme muutaman kuukauden ajan, joten yksi kuvista täytyy olla niistä. Kissatarha on aikuisten kissojen lempipaikka kesäkaudella, ja ne viettävät siellä paljon aikaa. Pennut pääsivät tutustumaan tarhaan kunhan olivat riittävän isoja ja sää oli tarpeeksi lämmin. Aluksi ulkomaailma oli lähinnä pelottava kokemus kaikkine uusine äänineen ja tuoksuineen, mutta eipä siellä montaa kertaa tarvinnut käydä kokeilemassa, kun se jo muuttui hauskaksi paikaksi. Pennuilla riitti tietenkin energiaa to-del-la paljon, joten tarhailu oli myös hyvä keino purkaa sitä rakentavalla tavalla. Valitsemastani kuvasta mielestäni välittyy hyvin pennun uteliaisuus.

Kolmannessa kuvassa on valkoinen varjolilja ja amiraaliperhonen. Varjolilja on yksi suosikkiperennoistani. Meillä on vanha piha, jossa olisi voinut olla ihanat, ties kuinka vanhaa kantaa olevat varjoliljakasvustot, mutta valitettavasti sellaisia ei ollut. Pihassa on tosin varmaan joskus ollut punaisia varjoliljoja, koska niiden siementaimia on ilmestynyt nurmikolle, josta olen niitä pelastellut muualle. Varjoliljan sipuleita on välillä vaikea löytää ja ne ovat usein melkoisen hintaviakin, joten en ole raaskinut kerralla istuttaa isompaa määrää, vaan sipulin silloin ja toisen tällöin. Nyt tänä kesänä tulosta näytti viimeinkin tulevan ja varsinkin nämä valkoiset kukkivat kauniisti. Amiraali on mukana siksi, että perhosten näkeminen puutarhassa on aina ilahduttavaa ja vielä hienompaa on, jos niitä saa vielä kuvattuakin. Tarkennus on osunut liljaan eikä perhoseen, mutta se on oikeastaan ihan hauskakin, koska kukka on kuvassa kuitenkin pääosassa.

Yksi kuvapaikka menee itseoikeutetusti kelloköynnökselle. En ole sitä ennen kasvattanut, mutta koska "kaikki" tuntuivat keväällä niitä kylvävän, niin pitihän minunkin kokeilla. Taimia iti kuusi vai seitsemän, eli käytännössä koko pussillinen, mutta osa niistä jäi sirkkalehtivaiheeseen juromaan. Ulos asti pääsi kolme taimea ja ne kaikki ehtivät myös kukkia. Kuvassa olevassa puutarhan sisäänkäynnin portissa kiipeilee isoin kelloköynnös, joka tuotti myös melkoisen määrän hassuilta, karvattomilta kiiveiltä näyttäviä siemenkotia. Keräsin niitä muutaman talteen siltä varalta että niistä saisi siemeniä, vaikka ne eivät ehkä kypsiä olleetkaan. Köynnöksellä oli melkoinen kasvuvoima. Kun tyhjensin köynnöksen kasvulaatikon, se oli niin täynnä juuria, että jouduin ottamaan siitä pohjan irti saadakseni mitään laatikosta pois. No, laatikko olikin jo vanha ja laho. Samassa laatikossa kasvoi kuvan oikeassa alareunassa näkyvä jättiverbena. Ihmettelin köynnöksen juuriston nähtyäni, että miten verbenaparalle on riittänyt tilaa tai ravinteita, mutta hyvin se näytti pärjäilevän. 

Vihannes- ja juureskuvat eivät ehkä ole perinteisessä mielessä yhtä kauniita kuin kukat ja perhoset, mutta valitsin kuitenkin yhden satokuvankin mukaan. Kasvatin talvivalkosipuleitakin ensimmäistä kertaa ja olin aivan tohkeissani, kun nostin ne lavasta ylös. Miten kauniita valkosipuleita! Jotenkin ihan käsittämätöntä, että yhdestä hassusta kynnestä kasvaa kokonainen sipuli. Kokemuksesta innostuneena laitoin valkosipuleita tänäkin syksynä lavaan.

Viimeisessä, ja mielestäni siinä parhaassa kuvassa, on kaksi kimalaista punahatulla. Tykkään kuvassa oikeastaan kaikesta, asetelmasta, kohteista ja väreistä. Punahattu on yksi suosikkikukkani ja kimalaiset taitavat olla suosikkihyönteisiäni, jopa perhosten ohi. Yritin edellisenä kesänä opetella tunnistamaan kimalaislajeja, aika huonolla menestyksellä tosin. Suomessa on yli 30 kimalaislajia ja monet niistä ovat hyvin samannäköisiä keskenään. Tunnistan varmuudella ainoastaan kartanokimalaisen. Kuvan kaksikko on mantukimalaisryhmän työläisiä, varmaankin samasta pesästä, koska noin sovussa ovat samalla apajalla.

Kiitos vielä Minnalle haasteesta! Jos Kottikärryn kääntöpiirin Päivi ja Puutarha on kotini -blogin Gitta eivät vielä ole haastetta saaneet ja haluavat siihen osallistua, niin haastan vuorostani teidät mukaan. 😀 Ohjeet vielä alla:

Kuusi kuvaa kesästä- haaste:

Tämän vuoden teema on paras.

Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. 

Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms.
Mikä vain sinusta on se paras muisto.

Haasta yksi tai useampi blogi

Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi
ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa.

Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.