Paras ruusuni ikinä -haaste

Ensireaktioni taisi olla "voi apua", kun näin Hiidenkiven puutarhassa -blogin haastaneen minut ruusuhaasteeseen! Haaste on alun perin lähtöisin  Kukka & kaali -blogista. Olen varmaan moneen otteeseen ehtinyt mainita, etten ole mikään ruusuihminen, toki siinä sivussa esitellen sen seitsemän uutta ruusuhankintaani. (Tältä vuodeltakin löytyy ruusujen esittelypostaus.)

"Nevada"

Jospa aloitan kertomalla ruususuhteestani. Ruusut eivät varsinaisesti ole juttuni. Ne ovat liian... noh, ruusumaisia. Ruususta tulee ensimmäisenä mieleen joku hempeänpömpöösi hattara, jota pitää suojata talvella ja muutenkin hirmuisesti paapoa, että se viihtyisi. Sateen sattuessa kukat ja nuput homehtuvat välittömästi ja toki ruusua uhkaa jatkuvasti kirva- ja muu tuholaisarmeija. Vaikka ruusun yrittäisi varovasti ohittaa noin metrin päästä, silti sen piikit raapivat kädet verille ja oksat tarttuvat hiuksiin.

Edellisessä pihassamme, joka siis oli ensimmäinen oma puutarhani (puutarha se on pieni rivitalon pihakin, eikö?), oli valmiina punainen köynnösruusu, oletettavasti "Flammentanz". En ikinä olisi itse sellaista hommannut, mutta kun se nyt siellä kerran oli, niin toki se sai sinne jäädä. Vastentahtoisesti piti pikkuhiljaa myöntää, että se on aika hieno. Ja sitkeä. En tietenkään jaksanut sitä talvisuojata, mutta useimpina talvina se pärjäsi vallan mainiosti ja puhkesi kesällä punaiseen kukkaloistoon. Jonain talvena se paleltui lähes maata myöten, mutta kasvatti reippaasti seuraavana kesänä uudet versot.

Koska pihassa oli jo yksi ruusu, istutin sille ikään kuin kaveriksi myös juhannusruusun ja suomenköynnösruusu "Pohjantähden".

Entisen pihan ruusuista olisi varmasti ollut parempiakin kuvia, mutta mennään nyt tällaisella huumoriotoksella, joka löytyi arkistosta helposti. Kuvassa esittelen neulomaani huivia kuvausta varten ja Aura-kissani, joka oli silloin ihan pentu, fotobombaa koko kuvan. Köynnösruusu on aidannurkassa kuvan vasemmassa reunassa, juhannusruusu penkin takana ja "Pohjantähti" sen takana aitaa vasten ristikossa.

Rivarin piha oli toki pieni, mutta aina välillä kaiholla muistelen, miten rehevä se oli. Pienen pihan saa äkkiä täyteen kasveja. Penkin vieressä näkyy myös kauniit, runsaasti kukkivat pionini, joita edelleen kaipaan. Nykyiset pionini ovat niihin verrattuna vielä pieniä ja tekevät vain vähän kukkia.

Nykyisessä pihassanikin on juhannusruusu (se vaan jotenkin kuuluu asiaan, vaikka kukkiikin noin viikon vuodessa ja loput 51 viikkoa on aika tylsännäköinen puska), mutta se on aika varjoisessa paikassa. Se kukkii kyllä, muttei ollenkaan niin runsaasti kuin rivaripihan auringossa paistatellut juhannusruusu. Tässäkin kuvassa on pääosassa neule, tosin tällä kertaa ilman kissaa. (Neulomisesta kiinnostuneille tiedoksi, että malli on Veera Välimäen "Siitepölyä", nimensä puolesta siis oikein sopiva puutarhapostaukseen.) Ruusu näkyy kuitenkin taustalla.

Parhaat ruusuni ovat siis toistaiseksi varmaankin olleet nuo edellisen pihan hyvin perinteiset, runsaskukkaiset kaunottaret. Vertailun nykyisen pihan ruusuihin on tietenkin epäreilu, koska ne eivät ole vielä ehtineet kunnolla kasvaakaan. Toivottavasti oikeasti paras ruusuni on siis vasta kasvamassa loistoonsa! Tämänhetkisistä ruusuista suosikkini taitaa olla keltainen hunajaruusu "Bienenweide Gelb", joka kukkii pitkään ja houkuttelee nimensä mukaisesti pörriäisiä.

Kiitos Minna haasteesta! En osaa ketään haastaa nimeltä, mutta haasteeseen saa vapaasti tarttua! Alla vielä haasteen säännöt:

Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3-5 blogiystävääsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.