Pioni-iloja ja vähän -huoliakin

Viime syksynä istutin uuteen penkkiin kahden eri luonnonlajipionin juurakot, kaukasianpionin ja silkkipionin. Molempia olin himoinnut jo jonkun aikaa, mutta ne ovat taimina melko arvokkaita, eikä niille oikein ollut paikkaakaan. Juurakot ovat yleensäkin edullisempia ja syksyllä Pionien kodissa oli vielä alennusmyynti, joten arvaahan sen miten siinä käy.

Keväällä en tietenkään enää muistanut, kummin päin olin juurakot laittanut. Jotenkin luulin ensimmäisenä nousseen olevan silkkipioni. Molempien kukittua on aika selvää, että se ensimmäisenä noussut ja kukkinut olikin kaukasianpioni.

Aivan ihana! Tosin arveluttaa, että istutinko sen sittenkin liian aurinkoiseen paikkaan, koska jouduin antamaan sille vettä useampaan otteeseen ilmojen lämmettyä. Muista pioneista poiketen kaukasianpioni viihtyy varjommassa. Istutin sen katsuran viereen, joka kasvaessaan tarjoaa jatkossa enemmän varjoa. Lämpeneminenkin tapahtui tänä keväänä niin nopeasti ja rajusti, että välttämättä tästä ei kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ehkä katson miten sen viihtyy paikalla ensi vuonna.

Seuraavaksi kukki vuokkopioni, luonnonlaji sekin. Se on ollut samalla paikalla jo kolmisen vuotta ja tuntuu viihtyvän ihan hyvin.

Puupioni pukkasi versoa jo helmikuussa ja vähän hirvitti, että se paleltuu, mutta vielä mitä. Siihen ilmestyi iso nuppu, jonka aukeamista odotin erityisen suurella jännityksellä, koska sen väri oli lievä mysteeri. Olen ostanut sen Lidlistä lilaan vivahtavana, mutta en nyt hirveästi olisi yllättynyt, jos väri olisi ollut jotain ihan muuta. Ei se nyt ihan lila ole, mutta kauniin tummanpunainen kuitenkin. Tuoksui myös todella hyvältä.

Ennen silkkipionia kukkaan ehti vielä hieman mystinen kiinan- tai hybridipioni. En ole (tietenkään) kirjoittanut lajeja ja lajikkeita ylös, koska "kyllähän minä ne muistan". No joopa joo. Muistan Pionien kodissa pähkäilleeni kahden hyvin samannäköisen lajikkeen välillä, joista toinen oli Claire de Lune, mutta en yhtään muista mikä se toinen oli ja kumpaan lopulta päädyin.

Melkein kyllä tekisi mieli veikata, että tämä on White wings. No, kaunis se ainakin on ja reippaasti teki kaksi kukkaakin, vaikka on hyvin nuori vielä. Lempipionini ovat yleensä juurikin tätä tyyppiä, yksinkertaisia valkoisia keltaisella keskustalla eli mallia paistettu kananmuna. 😂

Parhaillaan kukassa on se silkkipioni. Se on niin kaunis, etten meinaa kestää! Isot, puhtaanvalkoiset kukat, jotka pysyvät reippaasti pystyssä tanakoissa varsissa. Kukkia on kaikkiaan kolme, joten se pääsi kertaheitolla runsaimmin kukkivaksi pionikseni.

Siitä päästäänkin huoliosastolle. Muissa kiinan- ja hybridipioneissa nuppuja on ainoastaan Elsa Sassissa, joka kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Se on kasvanut hyvin ja näyttää oikein hyväkuntoiselta.

Elsan kanssa samaaan aikaan on istutettu Jan van Leeuwen ja Buckeye Belle, joista kumpikaan ei ole kukkinut vielä kertaakaan. (Eikun hetkinen, Belle on saattanut yhden pienen kukan tehdä.) Kaiken järjen mukaan niissä pitäisi jo ainakin jotain yritystä näkyä. En tiedä onko niiden kasvupenkki huono vai ovatko ne vain painuneet liian syvälle kompostimullan lisäyksen yhteydessä. Ajattelin siirtää Janin, joka on myös mallia "paistettu kanamuna", samaan penkkiin silkin ja kaukasianpionin seuraksi, mutta tummanpunainen Belle ei sinne kyllä oikein sovi. Pitää miettiä mitä sille teen. Näillä helteillä en joka tapauksessa aio mitään siirrellä. Jos ongelmana on pelkkä istutussyvyys, niin voisin nostaa sen ylös ja istuttaa takaisin samaan paikkaan lähemmäs maanpintaa, mutta jos se ei tykkää koko penkistä, niin siitä ei luonnollisesti ole mitään apua. Ylempänä esitelty vuokkopioni kyllä kukkii siinä samaisessa penkissä,  mutta toki se saattaa luonnonlajina olla jalostettuja versioita sitkeämpi.

Näistä huolista huolimatta iloitsen kukista, sillä tässä pihassa minulla ei vielä koskaan ennen ole ollut näin monta pioninkukkaa!

Oikein mukavaa juhannusta kaikille! 😀