tiistai 17. maaliskuuta 2020

Kuvia Islannista ja taimihommia

Ehdin käydä Islannissa ennen tilanteen eskaloitumista. Olimme pääosin Reykjavikissa konferenssissa ja yhden päivän road trippailemassa luonnon nähtävyyksiä katsomassa. (Taimijutuista kiinnostuneet voivat hypätä suoraan postauksen loppuun, muille tarjolla pieni virtuaalinen Islannin matka. 😀)

Konferenssi järjestettiin musiikkitalo Harpassa, joka on ihan Reykjavikin keskustassa ja meren rannalla, joten sieltä on aika hulppeat maisemat. Hieman hassua, että näin suomalaiselle oli melkein eksoottista nähdä lunta, mutta sitä ei tosiaan ole juurikaan tänä talvena eteläisessä Suomessa näkynyt. Melkein kaikki kysyivät, oliko Islannissa kylmä tai tuuliko siellä koko ajan. Lämpötila oli aika lailla sama kuin täälläkin, eikä tuullut koko aikaa, mutta silloin kun tuuli, silloin todella tuuli!

Mietin luonnollisesti millaista Islannissa olisi harrastaa puutarhahoitoa. Tuulen takia varmaan hieman haastavaa, mutta jos puutarhan saisi suojattua tuulella puilla, niin siellä todennäköisesti olisi meri-ilmastosta ja geotermisestä lämmöstä johtuen mahdollista kasvattaa kaikenlaista vaativampaakin. Talvisaikaan kasvillisuudesta ei tietenkään saanut oikein kuvaa, mutta kaupungintalon lähellä kiipeili muuria pitkin muratti. Kottaraiset lauloivat kaupungilla.


Kamera ei mahtunut tavaroihin mukaan, kun yritin matkustaa mahdollisimman kevyesti. Konferenssipäivinä pelkän tabletin kameran varassa oleminen ei erityisemmin harmittanut, koska kuvaamiselle ei ollut aikaakaan. Aamulla konferenssiin mennessä oli hämärää ja illalla tilaisuuden päättyessä oli taas liian vähän valoa kuvaamiseen. Nähtävyyspäivänä sen sijaan kaipasin kameraa moneen otteeseen.


Black Sand Beach

Islanninhevosia näkyi todella paljon, harmi kyllä lähinnä vain auton ikkunasta. Niitä olisi ollut kiva kuvata kunnolla, ovat paitsi kauniita, myös hyvin ilmeikkäitä.

Stokkur

Tämä on myös Stokkurin ympäristöstä ja on lempikuvani koko reissulta. Tässä vaiheessa hämärä rupesi jo pikkuhiljaa hiipimään maille ja oli vähän kiikun kaakun ehdimmekö geysirille valoisan aikaan vai emme. Onneksi ehdimme, oli nimittäin niin upea, mystisen oloinen paikka. Kunnon LOTR-tunnelmaa. Ajattelin kohtausta, jossa Frodo, Sam ja Klonkku ylittävät suota.

Inspiroiduin paikasta niin, että aloitin Stokkur-nimisen neuleenkin. Katsotaan, mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Neulon siis muutenkin paljon, mutten ole oikein kirjoneule- enkä paksulanka- yhteensopiva. Olin Islannissa ensimmäistä kertaa, toivon pääseväni toistekin. Haluaisin käydä siellä myös kesäaikaan, mieluiten ehkä vaeltamassa.

No niin, sitten taimihommiin! Kelloköynnöksen valkoiset ostosiemenet itivät reippaasti ja taimet ovat jo isoja. Omista köynnöksistä otetuista liloista siemenistä iti vain kaksi ja ne ovat huomattavasti pienempiä taimia (toki myös kylvin ne myöhemmin), mutta joka tapauksessa siis itsekerätytkin siemenet tuottivat taimia. Kuvassa ostosiementen taimia.

Chilit ja paprikat on koulittu, nekin lähtivät hyvällä prosentilla kasvuun. Lajikkeina tänä vuonna

Chilit

  • Jalapa
  • Aji Finlandia (yellow)
  • C02598
  • Pequante
  • Dalle Khursani
  • Kanon Pepper

Paprikat

  • Sweet Apple Kambe
  • Mini Bell Orange

Tomaatit kylvin eilen. Näköjään kyydistä oli jäänyt
  • The trace of a Flying Dragon
joten pitää sekin laittaa kasvamaan. Jo multiin menneet lajikkeet ovat
  • Black Dragon
  • Blue Green Zebra
  • Blue Pitts
  • Golden Konigsberg
  • Golden Currant
  • PoroPoro (omista siemenistä)
Maltillisesti laitoin kaikista vain kaksi kipaletta itämään, etten huku tomaatintaimiin. Jos itävät huonosti, ehdin vielä paikkailla. 

Kuistin pelargonit ovat edelleen tilassa "pitäisi leikata". Mullanvaihdolle ei oikein ole kuistilla tilaa, joten aion vain antaa niille lannoitetta ja vaihtaa mullat myöhemmin. Ulos menevät pitää joka tapauksessa istuttaa uusiin astioihin.

Viimevuotisista ritarinkukista tämä yksi intoutui tuottamaan ihan kunnon kukkavanan. En ole aiemmin saanut niitä kukkimaan uudestaan.

Pihalla pitäisi silputa talventörröttäjiä kukkapenkeistä, mutta odottelen vähempituulisia päiviä sitä varten. Tarkoitus oli myös levittää kompostia penkkeihin ennein kuin sipulikukat alkavat kasvaa, mutta koska ne alkoivat nousta jo helmikuussa, niin eihän siitä mitään tullut. Sipulikukkien lisäksi näköjään myös puupioni on jo noussut.

6 kommenttia:

  1. Kiitos Islannin matkasta! Hauskaa, että sait myös omista siemenistä kelloköynnöksiä kasvamaan, eivätköhän ne kasva ostosimenistä kylvettyjen vanavedessä. Taimikasvattelu on hauskaa, kun sitä ei tarvitse tehdä liian vakavasti. Onnea sinun taimillesi, ja voi miten reippaan näköinen puupioni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Aina hauska kokeilla kaikenlaista, vaikkei se lopulta onnistuisikaan.

      Poista
  2. Islannissa haluaisin minäkin käydä, mielenkiintoinen maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, teki ehdottomasti suuren vaikutuksen!

      Poista
  3. Kiitos virtuaalivisiitistä Islantiin! Siinä maassa on jotain kiehtovaa (varsinkin kun en ole itse koskaan siellä käynyt :D) Eipä pelargoneja ole mikään pakko leikata. Itse jätin joskus yhden leikkaamatta, kun halusin korkeamman kasvin ruukuryhmään. Hyvin kukki ja viihtyi niinkin. Sitten jos on tilasta pulaa tai haluaa muuten vain pelakuitten pysyvän pienempinä, niin ehkäpä pieni saksiminen on tarpeen. Puupionisi onkin lähtenyt jo ihan kunnolla kasvuun! Taidan näyttää tuon kuvan omille puupionikylvöksilleni, kunhan lumet sulavat. Viime vuoden odottelin turhaan, että niistä ilmestyisi edes pieni verso mullan pinnalle, joten tänä vuonna saavat luvan korjata asian. Aurinkoisia päiviä taimillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole erityisen innokas pelargonien leikkaaja. Pitkäksi kasvaminen tuntuu olevan niille luontainen tapa kasvaa, ja ihan hauskannäköisiähän ne niinkin ovat. Kuistilla kun on lämmintä ja myös valoa koko talven, niin ne kasvavat koko talven ajan ja ovat keväällä niin pitkiä, että jopa minua ärsyttää. :D Leikkaaminen on vain teknisestikin hankalaa, koska kuisti on täynnä kasveja ja pelargonien kimppuun pääseminen vaatii melkoisen viidakon läpi tunkeutumista.

      Puupioni on taimena ostettu Lidlistä. Ei ollut erityisen suuret odotukset sen selvitymisen suhteen, mutta sitkeä tapaus tuntuu olevan.

      Aurinkoisia päiviä sinnekin! :) Toivottavasti puupionisikin tänä vuonna nousevat!

      Poista

Kiitos kommentistasi, niitä on aina kiva lukea!