Suuri puutarhaidolini Monty Don kehottaa ottamaan puutarhasta paljon kuvia: ne auttavat suunnittelussa muistamaan, mitä missäkin kasvoi ja huomaamaan, mihin ehkä tarvitsee jotain täydennystä. Tiedän, että monilla (kaikilla muilla??) puutarhaihmisillä on istutussuunnitelmat ja -kartat vimpan päälle. Minulla ei. Olen juuri se tyyppi, joka osuu perennalle kuoppaa kaivaessaan johonkin sipuliin ja ihmettelee, että mikähän se tämä muka on. Toki yritän jonkun verran miettiä, mitä mihinkin istutan, mutta aika paljon menee fiilispohjalta.
Suunnittelu ei ehkä ole juttuni, mutta valokuvaus sen sijaan on. Yleensä otan lähinnä lähikuvia kukista (ja kimalaisista, niille tarvitsee ehkä varata ihan oma postauksensa...) ja kaikenlaisia kivoja tunnelmakuvia, mutta viime kesänä yritin tsempata ja ottaa "tylsiä" yleiskuviakin. Ne eivät itse asiassa olekaan yhtään tylsiä. Ensinnäkin näin talvella niitä on ihana katsella ("Siis oliko tuokin penkki noin rehevä, enpä muistanutkaan!") ja toisekseen niistä näkee, että joskus asiat oikeasti edistyvätkin.
Monty sanoo myös, että jos puutarhan tekemisen aloittaa alusta, ensimmäiseen kolmeen vuoteen kukaan ei huomaa sinun tehneen yhtään mitään. (Käytän "Monty sanoo" -alkuisia lauseita niin paljon, että mieheni alkaa olla totaalisen kypsä Montyn sanomisiin...) Viime kesä oli toinen kesämme tässä puutarhassa. Ihan alusta sitä nyt ei sentään tarvinnut aloittaa, mutta kuvista kuitenkin näkee hyvin, että jotain siellä on sentään tapahtunut.
Huhtikuu, aika tyhjältä näyttää, muutamia krookuksia lukuunottamatta. Etualan penkissä kasvoi alun perin vuorenkilpeä ja kuunliljaa. (Ja heinää...) Siirsin molemmat muualle. Kuunliljat ovat ihania, mutta viihtyvät varjommassakin. Tähän ns. paraatipenkkiin halusin jotain kukkamielessä näyttävämpää.
Toukokuu. Uusi penkki valmistunut edellisen viereen (välissä ruohoinen "huoltokäytävä"), edellisenä vuonna istutettuja tulppaaneja on noussut ihan kiitettävästi.
Kesäkuu. Uuteen penkkiin istutettu perennoja ja kylvetty kesäkukkia. Jokunen ruukku ilmestynyt portaille ja tomaatit ovat keltaisessa laatikossa hyvässä kasvussa.
Heinäkuun alku. Kukkaa pukkaa, tomaatti rehottaa. Tomaatteja oli kahta lajiketta, Outdoor girl ja villitomaatti Poro poro. Varsinkin jälkimmäinen oli to-del-la voimakaskasvuinen. Vuohenkello on monen inhokki, itse tykkään siitä tosi paljon, vaikka se leviääkin joka paikkaan (vai juuri siksi?). Sitä oli täällä ennestään.
Heinäkuun loppu. Ihanan rehevältä näyttää! Ekan penkin edellisenä vuonna istutetut punahatut ja syysleimut nousivat ja kukkivat hyvin. Pionit olivat vielä liian nuoria kukkimaan. Ehkä jo tänä vuonna?
Elokuu. Rappusilla kukkivat syyssyrikät ja uudessa penkissä siemenestä kasvatettu tupakka. Taimet näyttivät tosi surkeilta keväällä, mutta todistivat epäluuloni vääriksi. Niin ihana tuoksukin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, niitä on aina kiva lukea!