Olen perennaihminen. Kun perennat on kerran istuttanut, ne nousevat ja kukkivat vuodesta toiseen ilman sen kummempia temppuja. Kaikenlainen ylimääräinen vaivannäkö, kuten juurakoiden nostelu maasta talvisuojaan ei ole ollenkaan minun juttuni. Daaliatkaan eivät siis olleet minun juttuni.
Ensimmäisenä kesänä tässä pihassa ostin alennusmyynnistä kukkasipulilajitelman, jossa oli mukana muutama daalia. Tyrkkäsin ne penkkiin muiden ohella ja kauniistihan ne kukkivat. Värit eivät tosin menneet ihan putkeen: daalioiden piti olla punaisia ja valkoisia. Yksi oli punainen, yksi pinkki ja kolmas oranssi. En oikeastaan pidä kirkkaanpunaisesta, joten en tiedä miksi alunperinkään ostin punaisen lajitelman, mutta varmaan siihen joku syy oli. Pinkistä pidän vielä vähemmän, oranssi taas on lemppareitani. Oranssissa oli yksinkertaiset kukat, muut olivat kerrottuja. En ole myöskään kerrottujen kukkien ystävä, joten daaliakokeilu ei sinänsä ollut kovin onnistunut. Mutta vaikutun siitä, miten hienosti ja pitkään ne kukkivat.
Syksyn tullen olin aikonut jättää daaliat penkkiin paleltumaan, mutta koska oranssi yksinkertaiskukkainen daalia oli kaunis ja näytti olevan myös pölyttäjien mieleen, päätin nostaa sen ylös ja kokeilla talvetusta. Samalla vaivalla nostin kerrotutkin. Hyvä niin, sillä niille löytyi arvostava koti kaverin luota.
Juurakot talvehtivat puolilämpimällä kuistilla, mitään sopivaa kellaritilaa minulla ei ole. En ollut oikein vakuuttunut paikan soveltuvuudesta daalian juurakoille, mutta lieväksi yllätyksekseni oranssi daalia lähti reippaasti kasvuun. Tässä välissä oli mieli jo ehtinyt sen varran muuttua, että se sai kesäksi useita uusia kavereita. Myönnän olleeni täysin väärässä, daaliat ovat ehdottomasti vaivan arvoisia! Pihan kimalaiset lienevät samaa mieltä.
Tällä hetkellä kasvaa...
Kanna. Sekään ei ole koskaan kuulunut suosikkikasveihini, mutta sain viime vuonna juurakon jonkun tilauksen (varmaan daaliatilauksen...) kaupanpäällisenä. Laitoin juurakon tietenkin ruukkuun, koska, no, se oli siinä. Kasvuunlähtö oli sen verran myöhäinen, ettei kanna ehtinyt pitkästä, lämpimästä kesästä huolimatta kukkia, mutta lehdet olivat komeat. Nostin sen kuisitlta olohuoneeseen jo joulun jälkeen, saa nähdä mitä siitä tulee. Uusia alkuja ainakin reippaasti kurkistelee mullan alta. Muistaakseni se on väriltään (tietenkin) kirkkaanpunainen, joten ei sinänsä harmita, vaikkei se kukkisikaan. Saatan hankkia jonkun kivemman värisenkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, niitä on aina kiva lukea!