Ennen tähän taloon muuttamista asuimme rivitalossa, jossa oli pikkuinen piha. Ehdin tunkea sen melkoisen täyteen kasveja ja vaikka olen onnellinen isommasta pihasta, jäin kaipaamaan muutamia kasveja edellisestä paikasta. Erityisesti kohtalaiseksi kokoisiksi, kauniisti kukkiviksi ehtineitä pioneja. Pionit olisi tietenkin voinut ottaa mukaan, mutta muutimme myöhään syksyllä, enkä oikein tiennyt siinä vaiheessa mihin olisin ne uudessa pihassa laittanut. Lisäksi halusin jättää edellisen pihan sellaiseksi kuin se oli ja tavallaan aloittaa alusta. (Uudet asukkaat ovat toki voinee kaivaa pionit ylös ja heittää mäkeen, en tiedä enkä haluakaan tietää...)
Edellisen pihan Jan van Leuwen ja Bowl of Beauty kukassa
Istutin jo ensimmäisenä kesänä muutaman pionin uuteen pihaan, mutta ne eivät tietenkään vielä kuki. Lukuunottamatta pikkuruista vuokkopionia, joka reippaasti punnersi viime kesänä ensimmäisen kukkasensa. Samalla selvisi, että se on vuokkopioni, ostin taimen nimittäin Pionien kodin löytöpöydästä tietämättä yhtään, mikä se on. Taimi oli erikoisen näköinen, pieni ja lehdiltään se muistutti enemmän akileijaa kuin pionia, ja outous viehättää usein minua. Toivoin kovasti sen olevan yksinkertaiskukkainen ja mielellään tummanpunainen (jotenkin se näytti tummanpunaiselta), niin kuin se olikin.
En alun perin pitänyt pioneista, koska ne ovat makuuni hieman liian, noh, pömpöösejä. Edellisen pihan Bowl of Beauty tarttui jostain mukaan täydellisenä heräteostoksena. Kuuluu sarjaan "mitähän ihmettä oikein ajattelin". En nimittäin pidä vaaleanpunaisesta väristä ja tosiaan siihen aikaan en pitänyt pioneistakaan. Täysin loogista siis napata puutarhaliikkeestä kainaloon vaaleanpunainen pioni? Aina ei tarvitse olla looginen eikä järkevä, eihän?
Bowl of Beauty
Onhan se kaunis, ei käy kieltäminen! Innostuin pioneista lisää ja minulle selvisi, että ne eivät olekaan pelkästään pinkkejä ja pömpöösejä, vaan niitä on hyvin monenlaisia. Mielikuvani pioneista perustui lähinnä mummon kerrannaiskukkaisiin hörselöpioneihin, joiden kukat painuivat sateella melkein maahan asti tuista huolimatta. Muistan ravistelleeni kukkia kuiviksi lapsena. Mutta pioneja on siis todellaan vaikka minkälaisia. Bowl of Beautylle tuli kaveriksi Jan van Leuwen, joka on edelleen mielestäni yksi kauneimpia pioneja. Uudessa pihassanikin on Jan van Leuwen, tietenkin. Muita pihaan istutettuja lajikkeita, joiden kaikkien kukintaa vielä odotan, ovat Buckeye Belle, Krinkled White ja toinen tummanpunainen lajike, jonka nimeä en juuri muista. Istutin myös (taas heräteostoksena) halpakaupasta hakkimani puupionin, mutta sen talvehtimisen onnistumisen suhteen en odota kummoisia. Lumen alla on uinumassa myös kuolanpionin siemeniä, joiden itämistä sen sijaan odotan jännityksellä.
Olen vähän kronkeli, pidän ainoastaan suht yksinkertaisista kukista sekä ulkonäöllisesti että siksi, että pölyttäjähyönteisillekin on niistä iloa. Väreistä pidän valkoisesta ja tummanpunaisesta. Ja keltaisesta, mutta keltakukkaiset lajikkeet ovat sen verran harvinaisia ja arvokkaita, etten ole ainakaan toistaiseksi raaskinut sellaista hankkia.
Jan van Leuwen
Kestää monta vuotta, että uudet pionini ehtivät yhtä upeiksi kuin edelliseni, mutta ei auta kuin odotella. Ehkäpä jo tänä kesänä saisin ainakin yhden kukan Jan van Leuweniin. Pionien kukinta on lyhyt, mutta itse pidän nuppujen kehityksen seuraamista vähintään yhtä mielenkiintoisena kuin varsinaista kukintaa.
Jan van Leuwenin nuppu muurahaisineen. Muurahaiset kuuluvat asiaan, eivätkä ne vahingoita pionin nuppuja.
Tällä hetkellä kasvaa...
Olohuoneen nurkassa kasvava kanna on varmaan jo puolimetrinen. Ohohups. Kannattikohan (ha!) sitä ottaa sittenkään ihan näin aikaisin lämpimään? Tekisi mieli toistakin kannaa (keltaista), mutta juurakoita tuntuu olevan vähän huonosti tarjolla.
Toisessa kylvösatsissa multiin meni kelloköynnös, koristetupakka ja miljoonakello. Munakoiso itää viimeinkin, ja paprikakin näyttää ainakin harkitsevan itämistä. Muutama pelargoni tekee kuistilla jo nuppuja, kohta siis mullanvaihdon aika?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, niitä on aina kiva lukea!