Kevään kaipuu -haaste

Ihana Tuulikki Kukkia ja Koukeroita -blogista pyysi minut mukaan Kevään kaipuu -haasteeseen. Kiitos! 😊 Toivoinkin itse asiassa saavani kyseisen haasteen, mutta arvelin, ettei kukaan osaa minua näin uutena bloggaajana mukaan pyytää. Haaste on alun perin lähtöisin Puutarhahetki -blogin Tiiulta. Itse en (vielä) tunne puutarhabloggaajia niin paljon, että osaisin ketään uutta mukaan haastaa, joten haastan yleisesti kaikki halukkaat osallistumaan tähän ihan oma-aloitteisesti.

Ah, kevät! Pidän vuodenaikojen vaihtelusta ja kaikissa vuodenajoissa on jotain hienoa. Kesän lämpö, syksyn upeat värit, talven kuuraiset maisemat... Mutta jos lempivuodenaika pitää valita, se on ehdottomasti kevät. Silloin kaikki tuntuu mahdolliselta, pää on täynnä puutarhaunelmia ja -suunnitelmia, joita ihan kohta pääsee toteuttamaan.

Lempijuttujani keväässä

 

1. Hento vihreys

Kevään väri on ehdottomasti vihreä. Yhtä aikaa hento ja intensiivinen, elinvoimaa pursuava hiirenkorvanvihreä. Ensin se on pelkkä vihreä aavistus koivupuussa, kunnes yhtäkkiä koko puu on täynnä vihreitä lehtiä. Perulainen ystäväni kertoi ihailevansa Suomessa kevään vihreyttä erityisesti siksi, että ikuisen kesän maassa samanlaista vihreyttä ei samassa mittakaavassa koskaan näe. Olen myös innokas neuloja ja keväällä haluan neuloa lähinnä vihreitä lankoja.

Metsässä liikkuminen on mielipuuhaani kaikkina vuodenaikoina, mutta keväisessä koivumetsässä on jotain todella erityistä.

Puiden silmujen puhkeamisen seuraaminen on jotain maagista. Vähän kuin seuraisi kotelostaan kuoriutuvaa sudenkorentoa tai perhosta. Uskomatonta, että koko lehden aihe mahtuu pienenpieneen silmuun. Aluksi aivan ruttuinen, pieni lehti kasvaa kokoa ja suoristuu kuin perhosen siivet.

Omenapuu herää ihan kohta kevääseen.

Hevoskastanjan suuret lehdetkin pakkautuvat silmuihin.

2. Puutarhan muutosten seuraaminen

Kiertelen keväällä päivittäin katsomassa, mitä maasta on noussut ja mikä on selvinnyt talvesta. Olemme asuneet tässä pihassa kolme syksyä, joista ensimmäisenä en ehtinyt lykätä maahan kuin muutaman krookuksen. Ilokseni kuitenkin huomasin keväällä, että nurmikolla kasvaa valmiiksi kiurunkannuksia!

Seuraavana syksynä laitoinkin maahan aika reippaasti sipuleita sekä istutin tietenkin pitkin kesää kaikenlaista kasvia ympäri pihaa. Viime keväänä olikin hauska seurata, miten sipulikukat puskivat ylös penkeistä ja kasvit heräsivät eloon. Melkein kaikki istutukseni olivat ilokseni elossa. Nyt jännittääkin, mitä penkeistä tänä keväänä nousee. Sipuleita upposi maahan taas melkoinen määrä ja uusia kasvejakin istutin (turhankin) myöhälle syksylle asti.

Ihastuin talventähtiin ja niitä istutinkin viime syksynä lisää. Toivottavasti myös lumikellot nousevat, niiden istutus kun jäi aika myöhään.

Tulppaaneista eniten taisin istuttaa lisää erilaisia pienikukkaisia kasvitieteellisiä tulppaaneja ja luonnonlajeja, kuten metsä- ja parvitulppaaneja. Pidän niiden ulkonäöstä ja erityisesti siitä, että ne nousevat vuodesta toiseen ilman sen kummempia temppuja.

Toki myös näyttävillä, jalostetuilla tulppaaneilla on paikkansa. Yksi lempilajikkeeni on alla olevassa kuvassa komeileva Ballerina.

3. Kissatkin nauttivat

Meillä asuu kaikkiaan kuusi somalikissaa, joiden touhuja voi seurailla kissablogissani, mutta varmaan ne täälläkin aina välillä piipahtavat. Kissoilla on pääsy ulkotarhaan kyllä talvellakin, mutta eipä niitä juurikaan kiinnosta talvisin ulos mennä. Niinpä välillä on havaittavissa tylsistymistä ja "äiti mulla ei ole MITÄÄN tekemistä" -tyyppistä märinää. Keväästä syksyyn tarhassa asutaan sään salliessa melkeinpä kellon ympäri tarkkailemassa lintuja, oravia ja ötököitä. On ihanaa, kun kissoilla on jotain mielekästä tekemistä ja niiden näkee nauttivan olostaan. Käymme myös pihalla valjastelemassa. Kissat tutkivat pihalle jätettyjä hajumerkkejä ja syövät ruohoa (se todellakin on vihreämpää tai ainakin maukkaampaa aidan toisella puolella) ja minä katselen kukkapenkkejä. Aivan mahtavaa.

 

4. Ruukkuistutusten tekeminen

Tykkään ruukkuistuksista, koska niillä saa äkkiä väriä pihaan ja vihreyttä sellaisiinkin paikkoihin, joihin niitä on mahdotonta tai vaikeaa istuttaa. Ensimmäisenä keväänä metsästin Tori.fi:sta isoa rautapataa, koska mielestäni sellainen nyt vain kuuluu vanhan talon pihaan. Löysinkin ilokseni sopivan (tarpeeksi ison ja sopuhintaisen) naapurikunnasta. Siihen on hienoa tehdä istutuksia, koska siihen uppoaa melkoinen määrä kasveja. Viime kevään istutuksessa näkyvä tuivio jäi puolivahingossa pataan talven yli ja hämmästyksekseni talvehti siinä onnistuneesti. Siirsin sen kesällä maahan ja kokeilusta rohkaistuneena jätin täksi talveksi pataan kukkasipuleita. Jos sieltä ei nouse mitään, niin padan voi taas täyttää valmiilla sipulikukilla.

5. Ötököiden ja muuttolintujen paluu

Ensimmäisen nokkosperhosen tai kimalaiskuningattaren havaitseminen aiheuttaa suorastaan lapsenomaisen riemun. Eräänä aamuna märällä ruoholla näkee yhden matoja metsästävän räkätin, seuraavana aamuna nurmikon täyttää kokonainen meluisia rastasparvi. Täällä ne taas ovat! Muuttolinnuista suosikkejani ovat västäräkit, ötököistä tunnen erityistä kiintymystä luontaisiin pölyttäjälajeihin, erakkomehiläisiin ja kimalaisiin. Olen yrittänyt panostaa kasvivalinnoissa pölyttäjille hyödyllisiin lajeihin, erityispainotus ollen aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä kukkivissa lajeissa. Kuvan riipparaita on omasta mielestänikin kaunis, mutta se on hankittu erityisesti pörriäisiä silmällä pitäen. Siinä kävikin keväällä kova kuhina. Toinen pörriäisten suosikkikukka oli helmihyasintti, joka taas ei kuulu erityisiin suosikkeihini, mutta tuikkasin niitäkin syksyllä maahan melko runsaasti. Jos pölyttäjät tykkäävät, kelpaa minullekin.

Linnunpöntöt on muuten edelleen putsaamatta, pitää muistaa tarttua toimeen ajoissa. Tiaiset ja pikkuvarpuset ovat jo katselleet pönttöjä selvästi sillä silmällä.

 

6. Istuskelupaikat

Yksi kevään merkki on se, että saan raahata lievästi kulahtaneen puutarhapenkkini ulos ja istuskella siinä kissojen kanssa valjastellessa. Ylipäätään hienoa on se, että ulos voi noin vaan mennä miettimättä ensin, mitä kaikkea pitää pukea päälle ja toisekseen siellä voi vain olla tarvitsematta tehdä mitään. Talvella ei ihan hirveästi tee mieli istuskella ulkona lukemassa kirjaa.

Toinen suosikkipaikkani etenkin sadesäällä on kuisti, joka toistaiseksi on istuskelua varten a) liian kylmä ja b) liian täynnä kaikenmaailman rehua. Jälkimmäinen ongelma ratkeaa vasta siinä vaiheessa, kun kaikki talvenarat kasvit ja taimet on saatu ulos. Ilmojen lämmettyä esikasvatushärdelli nimittäin valloittaa kuistin. Mutta jossain vaiheessa kaikki ulos menevä on ulkona, riipputuolilleni on tilaa ja joskus jos oikein hyvin käy, tuoli on myös vapaana.

Listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin...

Omien kylvöjen kasvun seuraaminen on luonnollisesti jännittävää ja palkitsevaa, samoin kuistin pelargonien lähteminen kasvuun. Puutarhamyymälöissä voi kierrellä hakemassa ideoita ja vain fiilistelemässä, puutarhamessut ja taimitorit alkavat. Päivät pitenevät kuin varkain, yhtäkkiä aurinko tuntuu aiempaa lämpimämmältä poskella, ensimmäinen sula läntti pihassa on kasvanut päivässä tuplasti kokoa ja niin edelleen. Oikein ihanaa kevään odotusta kaikille, ihan kohta se tulee!