Pelargonipäivitys

Taisin jo aiemmin kertoakin, että pelargonit ovat talvehtineet todella hyvin tänä vuonna. Vertailukohtia ei tietenkään paljoa ole, koska emme vielä kovin montaa talvea tässä ole asuneet, eikä minulla ennen tänne muuttoa ollut pelargoneja. Talossamme on siis puolilämmin kuisti, joka suorastaan vaati pelargoneja ikkunoilleen. Täksi talveksi kuistille laitettiin kasvivaloja lähinnä chilejä varten, mutta myös pelargonit näyttävät hyötyneen niistä. Viime keväänä tähän aikaan minulla oli enemmän kuolleita yksilöitä ja hengissä olevat näyttivät aika rähjäisiltä.

Tänä talvena (so far...) vain yksi pelargoni näyttää kuolleen, se menehtyi jo alkutalvesta. Tietenkin se oli yksi suosikkini, keltainen "First Yellow". Pahus. Pitää yrittää metsästää jostain uusi, niitä ei vain ihan joka paikasta saa. Ehkäpä huhtikuuun Päivä Pelargonitaivaassa -tapahtumassa tärppää!

Tykkään erityisesti vanhoista lajikkeista, osaksi koska muutenkin pidän perinnekasveista ja osaksi koska niistä tulee mummo mieleen. Mummollani oli aina talvisin kellarinikkunat täynnä puolikuolleen näköisiä pelakuita, jotka suorastaan mystisesti keväällä heräsivät henkiin. Mummoni oli lähtöisin Karjalasta, joten ehkäpä osa pelakuistakin oli tuotu sieltä asti. Olin valitettavasti sen verran nuori mummoni kuollessa, etteivät pelargonit siinä vaiheessa kiinnostaneet sitten niin pätkääkään, joten niistä ei tullut otettua pistokkaita. Toisaalta epäilen olisivatko ne opiskeluvuosien sun muiden läpi kestäneet hengissä kuitenkaan. Harmittaa silti.

Harmiteltuani tätä anopilleni sain häneltä pistokkaan pelargonista, jonka hän on perinyt omalta äidiltään. Se onkin harvinaisen reipas yksilö, kukkii jo kauniisti! Nyt minullakin on siis oma perinnepelargonia, vaikkakin hieman mutkan kautta.

Jo tammikuussa se näytti näin pirteältä...

...ja nyt siis kukkii!

Siemenestä kasvattamani "Rafaella Orange" pukkaa myös nuppua, samoin pistokaslähtöinen "Vectis Snow". Muutoin kaikki ovat vielä vihreitä, mikä on ihan hyvä, koska suurin osa kaipaa leikkausta ja nuppuisia pelakuita olisi sääli leikellä. Mullat sain vaihdettua reilu viikko sitten, nyt siis vielä leikkaukset ja pelakuut ovat valmiita kevääseen!

Koska talvehtineet eivät vielä oikein kuki, en voinut vastustaa kiusausta ja hankkia paria valmiiksi kukkivaa puutarhamyymälöistä. Ostin myös Plantagenista muutaman pikkutaimen, pari riippuvaa sorttia ja yhden kirjavalehtisen. Riippapelargoneja oli nimilappujen mukaan useampaa lajiketta, mutta hieman epäilen niiden paikkaansapitävyyttä. Samalla nimellä kun oli aika erinäköisiä taimia ja toisaalta samannäköisiä oli myös eri nimillä. Valitsin samannäköisiä taimia, jotta saisin yhteneväiset amppelit, ovatpa sitten oikeasti nimeltään mitä tahansa. Eipä se nyt niin vakavaa ole. Toissa vuonna laitoin "keltaisen" pelargonin siemeniä kasvamaan. Niistä tuli oikein reippaita ja isoja taimia, joiden kukintaa odotin kieli pitkällä. Osaan tuli kirkkaanpunaisia ja osaan fuksianpinkkejä kukkia. Eivät siis ole keltaista nähneetkään. En ole suoraan sanoen hirveän yllättynyt.

"Mårbacka" on varsinainen klisee, mutta ihan syystä.

Tällä ei ollut nimeä, mutta eipä se haittaa.

Hieman yllättäen myös australian villipelargoni selvisi talvesta. Kuvassa se on vielä vähän rähjäisen näköinen, on sen jälkeen saanut uudet mullat ja trimmauksen.