Piti jo eilen laitella juhannustoivotuksia tänne, mutta oli liian "kiire" istuskella puutarhassa katselemassa kukkia ja niissä pyöriviä ötököitä. Sen kummempia juhannussuunnitelmia ei oikeastaan olekaan. Tänään olisi tarkoitus katsoa, saako ruukkuperunoista jo satoa. Aika jännät suunnitelmat, vai mitä? 😆 Huomenna on sen sijaan oikeasti jännää ohjelmaa tiedossa, nimittäin retki Pionien kotiin.
Viimeinkin minulla on varjoliljoja! Marhanliljat (Claude Shride) lähtivät reippaasti kasvuun jo ensimmäisenä vuonna. Nekin ovat kauniita, mutta näillä vanhanajan varjoliljoilla on erityinen paikka sydämessäni. Pidän etenkin valkoisista, mutta purppurainenkin on kaunis. Niitäkin nousi muutama. Taidan esitellä ne ja toisen suuren rakkauteni, allaolevassa kuvassakin näkyvän sormustinkukan omassa postauksessaan.
Kuvan oikeassa reunassa näkyy hieman kaivonkantta. Meillä on siis kaivo! Sitä tosin ei ole ennen tätä vuotta mihinkään käytetty. Nyt mies osti siihen pumpun, joten kaivosta saisi kasteluvettä. Tai saisi, JOS vettä olisi. Nyt on ollut niin kuivaa, että pohjavesi on sen verran matalalla, ettei kaivoon häävisti ole vettä tullut. Pumppu ei ole mikään romanttinen, kaunis käsipumppu, vaan hiivatin ruma, hieman modernia pölynimuria muistuttava sininen hirvitys. Onneksi se on jo aika lailla peittynyt kasvien alle, mutta täytynee keksiä sille joku naamiointi.
En ole mikään ruusuihminen, mutta niitäkin puutarhasta löytyy. Kuvan valamonruusu on yksi suosikeistani, sarjaa "näitä kasvoi mummonkin puutarhassa".
Kukka ja ötökkäkuvien myötä toivottelen
oikein hyvää juhannusta kaikille! 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, niitä on aina kiva lukea!