Puutarhan perhoset

Puutarhahetki-blogin Tiiu oli julkaissut perhospostauksen kauniine kuvineen, mistä inspiroiduin esittelemään oman puutarhankin siivekkäitä vieraita. Pikkukultasiipi tulikin jo esiteltyä ötökkäpostauksessa, mutta koska se on niin sievä, se ansaitsee päästä estradille uudestaankin.

Jos tuntuu, että omassa puutarhassa on ollut tänä kesänä niukanlaisesti perhosia, niin vika ei välttämättä ole puutarhassa. Nimittäin Suomen ympäristökeskuksen keräämien ennakkotietojen perusteella kuluva perhoskesä on ollut hieman paria edellistä heikompi. Kolea toukokuu ja sateinen heinäkuu eivät olleet perhosille edullisia. Yleisistä lajeista nokkos-, neito- ja sitruunaperhoset ovat kuitenkin olleet runsaslukuisia.

Yleensä pelkistä omista havainnoista ei kannata tehdä johtopäätöksiä yleisemmälle tasolle, mutta ainakin tänä kesänä oman pihan perhoshavainnot seurailevat hyvin perhosseurannan raportin tuloksia.

Eniten omassa puutarhassa on näkynyt erilaisia kaaliperhosiin kuuluvia perhosia. Varmuudella erotan vain muita valkoisia lajeja suuremman kaaliperhosen, lanttu- ja naurisperhosista pitää mielellään saada kuva napattua tunnistuksen varmistamiseksi. Kaaliperhosilla oli myös jälkikasvua kukkapenkissäni. Kaaliperhosen toukat syövät ristikukkaiskasveja, joihin penkissä kasvanut illakko kuuluu. Illakko oli jo kukkinut, joten annoin toukkien syödä rauhassa.

Sitruunaperhonen on helppo tunnistaa siipien muodosta. Jotkut yksilöt saattavat olla väriltään melkein valkoisia, mutta siitä ei kannata hämääntyä.

Nokkosperhosia on myös ollut useampikin kerrallaan pihassa, tosin ne ilmestyivät vasta siinä vaiheessa, kun syyssyrikkä puhkesi kukkaan. Ehkä niillä on ollut muuta syötävää muualla ennen sitä. Neitoperhosia olen tainnut nähdä vain yhden. Silläkin oli niin kiire, ettei oikein ehtinyt kuvattavana olla. Syriköiden lisäksi perhosten suosikkikukkia ovat olleet muun muassa syyspäivänhatut, titonia, törmäkukat ja kellopeipit.

Amiraaliperhosia olen odotellut puutarhaan vieraaksi, kun yleensä niitä on näihin aikoihin näkynyt. Alussa linkatun päiväperhosseurantaraportin mukaan amiraaleja on ollut tänä vuonna aiempaa vähemmän. Toki raportissa oli huomioitu vain 10.8. asti tullut aineisto ja amiraaleja voi lentää hyvin myöhäänkin syksyllä. Amiraalit eivät talvehdi täällä, vaan vaeltavat Etelä-Eurooppaan talveksi. Siksi niiden määrät täällä riippuvatkin Etelä-Euroopan olosuhteista ja vaellussäistä.

Eilen sitten viimein yhden näin. Sekin oli kovasti kiireinen, eikä olisi oikein joutanut poseeraamaan, mutta joku kuva sentään saatiin arvon amiraalista.

 

Ettei totuus unohtuisi, niin lisäksi pari kuvaa hieman vaatimattomamman näköisistä perhosista. Suurin osa perhosistahan on jotain ihan muuta kuin isoja, värikkäitä päiväperhosia. Nämä kaverit ovat mutkakulmumittari ja gammayökkönen.

 

Jos omaan puutarhaan haluaa houkutella perhosia, on hyvä huomioida kauniiden kukkien lisäksi myös toukkien ravintokasvit ja perhosten talvehtimispaikat. Hyviä kasvivinkkejä löytyy esimerkiksi täältä. Vaikka pihasi olisi millainen perhosparatiisi tahansa, eivät kaikki perhoset välttämättä löydä sinne, jos ympäröivä maasto on kovin luotaantyöntävää. Poikkeuksena ovat esimerkiksi vaeltavat lajit, kuten amiraali, jotka pystyvät lentämään hyvin pitkiä matkoja. Ei siis kannata hermostua, mikäli perhosia tuntuu yrityksistä huolimatta olevan vähän, vaan iloita niistä, jotka sinne löytävät. 😀