Vuodenkierto: elokuu

Elokuun kuvia ja tunnelmia tulikin jo esiteltyä postauksessa Oi ihana elokuu, mutta virallinen vuodenkiertopostaus pitää toki silti tehdä. Elokuussa on ollut vehreää, värikästä ja ilma on täyttynyt kimalaisten pörinästä.

Jotain projektiakin on ollut tekeillä. Näin syksyllä laiskakin puutarhuri aktivoituu kaikenlaisiin istutus- ja siirtohommiin. Kuvan ulkopuolelle vasemmalle jäävässä penkissä oli muutama huonosti viihtyvä pioni, joten siirsin ne toivottavasti nyt otollisempaan paikkaan. Yksi pääsi ihan muualla, mutta loput kuvassa näkyvän polun oikeaan laitaan ennen toista kaarta. (Toiseen kaareen istutettu tuoksukärhö muuten näyttää suunnittelevan kukkimista! Vähän kiire sille voi tulla, mutta yrittänyttä ei laiteta.)

Isompi projekti liittyy pensasmustikoihin. Menestykseni pensasmustikoiden tarhaajana ei ole kovin kummoinen, mutta ei kai se voi kuin parempaan suuntaan mennä. Tänne  muuttaessamme pihassa oli valmiina yksi pensasmustikka, joka ei ollut kuulemma koskaan tuottanut satoa. Alkuun hankimme sille pari pölytyskaveria, joiden kasvuunlähtö oli kuitenkin vähän hankala, koska emme tienneet, että pensasmustikat ovat rusakoiden herkkua. Talvisuojauksen avulla pensaat kasvoivat kyllä, mutta sato on jäänyt surkeaksi. En ole ihan varma mikä niitä eniten haittaa, mutta vaihtoehtoina on 1) liian varjoinen kasvupaikka, 2) maata ei oltu parannettu tarpeeksi, 3) ovat olleet liian kuivia tai 4) kaikki edellä mainitut tekijät yhdessä.

Pensasmustikoille tehtiin nyt uusi istutusalue, joka on valoisammassa paikassa ja jota toivon mukaan muistan myös kastella, kun se on ihan lavatarhan vieressä. Aiemmin mustikat kasvoivat sen verran syrjässä, että vähän laiskasti tuli niitä kasteltua.

 

Pensasmustikoiden lisäksi penkissä on atsalea ja pari marjasinikuusamaa. Hieman tiuhassa ovat, mutta mustikoiden pitäisi sietää tiuhaan istuttamista. Atsalean lisääminen oli ehkä hieman turhaa onnensa koettelemista, mutta senhän voi sitten siirtää, jos meinaa tulla ahdasta.

Keväällä tehty istutusalue (siis se, jossa kasvoi tomaatteja), on tällä hetkellä jonkinlainen niitty. Kylvin siihen keväällä kesäkukkaseosta ja unohdin koko jutun. Kun huomasin maasta nousevan kukkien taimia, napsin ne tomaatit pois varjostamasta. Ihan kivasti ehti monikin kukka kukkia vielä, vaikka alkuun epäilin kesän loppuvan niiltä kesken. Kukkakärpäsiä siellä on varsinkin unikoissa pyörinyt, joten ainakin jotain iloa kukista on ötököille ollut. Ja silmäniloa itselle toki. Unikoiden lisäksi siellä kasvaa ainakin ruiskaunokkia, punapellavaa, jotain sarjakukkaisia ja jättiverbenaa.

Pihassa on ollut nyt elokuussa niin paljon kimalaisia, että olen miettinyt mitä syyskukkijoita vielä keksisin ja mihin niitä voisi laittaa. Jaa no niin, unohtui pensasmustikkaprojektin yhteydessä kertoa, että sinne, mistä mustikat siirrettiin, jäi iso kolo, joka tietenkin piti heti hyödyntää. Istutin sinne mustilanhortensian. Toivottavasti se viihtyy siinä mustikoita paremmin.

Kellopeippi on vallannut yhden kukkapenkin melkein kokonaan. Heinäkuussa vielä manailin, että kitken koko kasvin mäkeen, mutta nyt taas muistin, miksi se on paikkansa ansainnut. Kimalaiset ovat siihen hulluna. Jos sille keksisi kaveriksi jonkun hieman aiemmin kukkivan kaverin, niin kiva olisi. Ehkä penkin toisen pään keltatörmäkukka, joka sekin on kimalaisten suosikki, levittäytyy aikanaan koko penkkiin.