Lisää daalioita ja pelargoneja kukassa

Huomasin kuvia läpikäydessäni, että niitä on ensinnäkin tosi paljon ja toisekseen niille on vaikea keksiä mitään yhtenäistä teemaa. Joten palastellaanpa ne osiin. En vielä tiedä, mitä ne muut osiot tulevat tarkalleen ottaen olemaan, mutta katsotaan sitten fiiliksen mukaan. 😃

Pari uutta daaliaa on saanut kukkiaan auki. Niistä ihana "Night Butterfly" näyttää tulleen hieman napostelluksikin jonkun ötökän toimesta, mutta ei anneta sen häiritä.

Minulla oli samanlainen jo viime vuonnakin, eri yksilö tosin. Sen juurakko ehti syksyllä kastua sen verran pahasti ennen kuin muistin kaivaa sen ylös, joten se meni siinä sitten. Lajike on näyttävän näköinen, joten piti saada uusi. Viimevuotinen kasvoi niin korkeaksi, 1,5-metriseksi, että sen tukeminen oli hieman haastavaa ja se kärsikin tuulivaurioita syksyllä. Tämä taas on alle puolimetrinen, mikä on hieman yllättävää. Kasvupaikka on tosin eri, mutta äkkiseltään luulisi tämänvuotisen paikan olevan parempi. Ehkä se johtuu naapuridaalioista tai ehkä tämä vain on nuorempi tai muuten vaan matalakasvuisempi yksilö.

Tämän vuoden suosikkini taitaa kuitenkin olla "Smarty". Juurakko lähti heräteostoksena mukaan Plantagenin alelaarista. Kaverini mielestä kukista "saa migreenin" 😅, mutta minusta tämä on kertakaikkisen valloittava! Hieman hullu kieltämättä, mutta hyvällä tavalla. "Smartylla" on kahdenvärisiä terälehtiä, valkoisia ja purppuraisia, ja joka kukassa on erilainen jakauma niitä. Tykkään myös terälehtien hauskasta tötterömäisyydestä sekä kauniista keskustasta. Kukat eivät aukea tämän enempää.

Daaliakuvia ei näköjään pysty ottamaan ilman kimalaisia tai kukkakärpäsiä.

Olen miettinyt daaliapenkille laajennusta. Daalioitakin oli penkkiin hieman turhan paljon ja toisekseen myös syyssyrikät tarvitsisivat jonkun paikan. Minulla on tällä hetkellä neljä buddlejaa, kolme ruukuissa ja yksi kukkapenkissä. Penkissä ollut oli siinä myös talven yli ja paitsi selvisi talvesta, kukkii nyt komeasti, eli aiemmin ja paremmin kuin ruukkusyrikät. Maksoin siitä muistaakseni kolme euroa tai jotain muuta vastaavaa yhtä älytöntä, joten päätin kokeilla sen talvettamista ulkona. Eipähän olisi ollut suuri menetys, jos se olisi paleltunut. Kaikkia en uskalla maahan talveksi jättää, mutta ne varmasti hyöytyisivät siitä, että pääsisivät kesäksi kasvattamaan juuria vapaasti. Pitää miettiä asiaa.

Ulkona olevat pelargonit ovat viihtyneet hyvin. Jopa vähän turhankin hyvin, voi nimittäin tulla hieman ongelmia saada ne kaikki mahtumaan talveksi kuistille, mutta se on sen ajan murhe.

Ennen pelargoneja näytän muistaessani kuistilla talvettamani verenpisaran. Se oli talven jäljiltä ihan kamala kuiva käppyrä, mutta on nyt oikein rehevä. En ole yleensä oikein verenpisara-ihmisiä, mutta pystykukkainen 'Walz Jubelteen' on mielestäni hauska. Se ei näytä pahemmin pahastuvan vesisateesta ja pysyy nättinä nyppimättäkin.

Sivuraiteen jälkeen niihin pelargoneihin... Alkukeväästä kylvämäni "Black Velvet Rose" on venähtänyt turhan pitkäksi, mutta kukkii kauniisti. En uskonut sen vielä tänä vuonna kukkivan, joten se oli kiva yllätys. Lajikkeen lehdet ovat tummat.

Kuistilla on ollut välillä suorastaan trooppisen kuuma, mutta pelargoneja sekään ei näytä haittaavan. Ulos vien lähinnä ns "tavalliset" pelargonit, siis nimettömät markettikukat ja muut vastaavat, joiden perään ei tule itku, jos ne sattuvat saamaan liikaa sadetta tai unohtuvat hallayöksi ulos. Erikoisemmat viettävät kesänkin kuistilla. Paremmin nekin varmasti viihtyisivät ulkona, mutta ovat tosiaan kuistilla turvassa sateelta ja kylmältä, ja kuistikin kaipaa jotain väriä. Kun viimeksi oli esittelyssä kirkkaanpunaisia pelakuita, niin annetaan tällä kertaa vuoro hempeämmän värisille kukille.

"Ruotsin mummo".

"Einan pelakuu"

Tämä on siemenestä kasvatettu yksilö, jonka piti olla keltaista lajiketta. No, keltainen se ei tosiaankaan ole, mutta kaunis silti. Sillä on myös kirkkaanpunainen sisar. Mikä lie sekoitus ei-keltaisia siis siemenpussissa ollutkaan.