Ohhoh, sehän kukkii! (osa 2)

Tästä kukkijasta olen todella hämmästynyt. Se on bataatti! Bataatti on Ipomea -sukua eli samaa, johon elämänlangat kuuluvat. Kukkaa katsoessa sukulaisuussuhde onkin hyvin selvä. Laitoin bataatit kasvusäkkiin lavakaulukseen, jonka päällä on nostettava kasvihuonekehikko, eli ovat olleet jonkinlaisessa kasvihuoneessa.

Bataatteja on kaksi. Toisen ostin taimena Helsingin puutarhamessuilta tuskattuani idätettävien bataattieni mökötykseen. Jonkun ajan päästä toinen niistä kuitenkin rupesi pukkaamaan versoja, joten yhtäkkiä bataatteja olikin suorastaan ylenmäärin. Ne kasvavat iloisena sekamelskana, joten en tiedä kumpi niistä kukkii. Toivottavasti tekevät myös bataatteja! Edellinen bataattikokeiluni ei ollut erityisen menestyksekäs. Muutaman juuren saattoi hyvällä mielikuvituksella sanoa pullistuneen, mutta mitään satoa niistä ei kyllä tullut.

Nyt kaikki kolme taimivaiheen yli selvinnyttä kelloköynnöstäni kukkivat. Alla olevissa kuvissa on niistä suurin, jossa on myös eniten kukkia. En suoraan sanoen oikein alun perin käsittänyt, miksi kyseisestä kasvista on niin kauhea hypetys. Täytyy myöntää, että onhan se nyt hieno!

Kukkiin tulee näköjään hedelmän näköisiä siemenkotia. Näistä voinee kerätä siemeniä, kun ovat kypsiä? Milloin se sitten lieneekään, ei mitään hajua miltä niiden pitäisi kypsinä näyttää.

Toinen kannakin kukkii.

Ruostekukissa näkyy olevan tasan yksi nuppu. Aika onnetonta, mutta parempi kuin ei mitään. Ruostekukat ovat ihania, mutten ole ollut erityisen onnekas niiden kanssa. Viime vuonna minulla oli yksi maassa ja yksi ruukussa. Molempien tilanne näytti toivottomalta, mutta koska kesä oli niin lämmin ja pitkä, ruukussa ollut lopulta puski kuin puskikin pari kukkaa. Nyt laitoin molemmat maahan. Tämä nuppuinen on komea ja rehevä, toinen taas jäi ihan surkean pieneksi. En oikein tiedä, miten ne saisi paremmin viihtymään vai pitäisikö suosiolla luovuttaa.

"Mysteerikasvi", jota ihmettelin aiemmin kesällä, oli todellakin kellopeippi. Ne ovat levinneet penkissä todella hyvin (penkki on perustettu viime kesänä). Alkuun ajattelin, että niitä on ihan liikaa, mutta sitten kun ne rupesivat kukkimaan, se ei haitannutkaan yhtään. Pörriäisetkin tykkäävät, mikä on aina plussaa. Viime kesänä penkissä oli komeat auringonkukat, joissa kimalaiset pyörivät, mutta tänä vuonna auringonkukat jäivät pieniksi ja suurin osa on vielä kukkimattakin. Hyvä siis, että on jotain muuta tarjolla.

Penkkiin pitäisi keksiä jotain keskikesän kukkijaa. Laukkojen kuihduttua siinä ei kukkinut oikein mikään ennen kuin myöhemmät kukkijat päääsivät vauhtiin. Ehkä täytän sen sormustinkukilla. (Kylvin niitä kesällä lievästi ilmaistuna reilulla kädellä ja kasvarissa on nyt ihan naurettava määrä taimia kasvamassa...)

Tämä kukkiva pensas on kletra, lajikenimeltään "Hummingbird". Heräteostos viime syksyn alennusmyynneistä. Aika sievä, eikö? Päiväpörriäisiäkin siinä pyörii, mutta arvelen sen olevan myös suosittu yöperhosten keskuudessa, koska se on valkoinen ja tuoksuu.

"Rocoto" -chilillä on jännät violetit kukat. Kukkakärpäsiä on niin paljon, että mitään kukkakuvia ei näköjään voi ottaa ilman niitä. 😀 Menee sarjaan "positiiviset ongelmat".

Perhosiakin on näkynyt aika mukavasti, tosin eivät ole olleet kuvaustuulella.