Pölyttäjäsuunnitelma pihalle

Tapasin sattumalta Kaksi puutarhaa -blogin pitäjän ihan muissa merkeissä, mistä tuli äkillinen tarmonpuuska päivittää omaakin blogia pitkästä aikaa. Puutarhasta ei tällä hetkellä ole mitään kerrottavaa saati näytettävää, koska siellä ei tapahdu vielä sitten niin yhtään mitään. ("Täällä ei ole mitään nähtävää".) Pari lumikelloa on noussut, mutta muutoin kaikki piipot ovat vielä piilossa. Olin hyvin kateellinen instaan ihania krookuskuvia postanneille, mutta koska ilmat taas kylmenivät,  toisaalta on oikein hyvä, että kevätkukat ovat edelleen maan alla suojassa pakkasilta.

Aiemmin satuin huomaamaan instassa Ajatuspaja Vision mainoksen Suomen pölyttäjien tilaa käsittelevästä luennosta. Luento on vapaasti katsottavissa YouTubesta. Suosittelen, oli paljon mielenkiintoista asiaa! Luennon yhteydessä kerrottiin Pölyttäjiä ja perhosia pienellekin pihalle -verkkokurssista, jolle ilmoittauduinkin melkein samoin tein. Kurssin opettajana toimii Leena Luoto (Flowerpecker, Ötökkätieto).

Kurssi on kaksiosainen ja välitehtävänä on laatia omalle pihalle pölyttäjäsuunnitelma. Kurssin toisella kerralla käydään yhdessä läpi kurssilaisten suunnitelmia. Innostuin suunnitelman tekemisestä todella paljon! Lähdin Leenan ohjeiden mukaan ensin pohtimaan, mitä pölyttäjiä pihalla vierailee ja sitä kautta miettimään, mitä siellä ei ole ja mitä sille voisi tehdä.

Koska kuvaan hyönteisiä mielelläni ja raportoin havainnot iNaturalist -palveluun, luonteva ensimmäinen askel oli katsoa, mitä sieltä löytyy. Havainnoissani on 106 varmistettua laji- tai lajiryhmähavaintoa hyönteisistä. En saanut niitä suodatettua pihan sijainnin mukaan, (varmaan sekin olisi onnistunut), joten listassa on kaikki oman kaupungin havainnot, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki ovat omasta pihasta.

Erittäin syväluotaavan analyysin (hah hah!) jälkeen tulin siihen tulokseen, että meillä on sekä laji- että lukumäärällisesti mukavat määrät kukkakärpäsiä ja mesipistiäisiä. Toki niitä myös kuvaan paljon, koska sattuvat olemaan lemppareitani, mutta kuvaan myös aina kaikki näkemäni perhoset ja niitä on siihen nähden kyllä melkoisen vähän. En oikein tiedä miksi, varmasti pihan sijainti kaupungissa vaikuttaa, mutta ei se ehkä kaikkea selitä. Kirjasinkin suunnitelmaan ensimmäiseksi askeleeksi perehtyä paremmin perhostoukkien ravintokasveihin ja tarvittaessa lisätä niitä. Toivottavasti kurssilla tulee palautetteessa lisääkin vinkkejä!

Kesän perhossatoa

Tänä kesänä on ollut monin paikoin paljon perhosia lennossa, ja useat lajit ovat olleet samaan aikaan lennossa. (Ilta-Sanomat: Harvinainen perhosilmiö käynnissä Suomessa – perhostutkija: ”Ei ole tapahtunut koskaan aiemmin”) Lämpimät, aurinkoiset säät suosivat aikuisia perhosia, mutta kuivuus saattaa verottaa toukkien ravintokasveja. Lisäksi vaikka helteet ovat perhosyksilöille hyödyksi, ilmastonmuutos uhkaa monia perhoslajeja. (STT:n tiedote: Perhosten on vaikea sopeutua nopeasti muuttuvaan ilmastoon)

Neitoperhonen punahatun kukalla

Omassa pihassa perhosmäärät, sekä yksilö- että lajimäärät, jäävät tyypillisesti aika pieniksi. Kaupunkiympäristö ei kokonaisuudessaan ole mikään perhosparatiisi, vaikka oma puutarha sitä olisikin. Nyt on meilläkin ollut tavallista enemmän liihottelijoita ja olen bongannut pari uuttakin lajia.

Edellä linkatusta IS:n jutusta on pakko vielä poimia yksi lainaus. Jutussa kerrotaan hyviä vinkkejä perhosten houkuttelemiseksi puutarhaan. Erityisen ilahtunut olin seuraavasta:

"Jos perhosia haluaa omaan puutarhaansa, pitää kuitenkin myös ymmärtää sen kehitysvaiheita. Aikuinen perhonen on ollut hetkeä aiemmin ravintoa keräävä toukka.

– On paradoksaalista, että usein sama ihminen ei halua toukkien syövän pihan kasveja tai hyväksy ensimmäistäkään toukan tarvitsemaa rikkaruohoa, mutta aikuisia perhosia pitäisi silti saada paljon."

Otsikon "satoa" viittaakin osin siihen, että pihassa on myös kasvanut perhosten uusia sukupolvia. Puutarha voi tuottaa monenlaista satoa.

Amiraali, toukka ja aikuinen

Nokkosperhonen, toukka ja aikuinen

 

Suuremmista päiväperhosista uutena lajina bongasin suruvaipan, jota on esiintynyt runsaasti. Sillä oli valitettavasti niin kiire, ettei ehtinyt jäädä kuvattavaksi. Suruvaippa ei välitä kukista, tämä yksilö oli maassa imemässä kosteutta kastellusta kukkapenkistä. Jokohan ensi kesänä saisi viimein laitettua perhosille baarin? Olen monta vuotta suunnitellut baarinpitäjän uraa, mutta on jäänyt suunnittelun tasolle. Baarille voisi saada sellaisiakin lajeja, jotka eivät kukilla juuri käy.

Suuret perhoset ovat näyttäviä, mutta pieni on kaunista. Pikkukultasiipi on kaunis kuin koru.

Ruostenopsasiipi oli nimensä mukaisesti vikkelä, mutta ehdin kuitenkin napata lajintunnistukseen riittävän kuvan. Tämä oli minulle uusi laji, tunnistuksessa auttoi iNaturalistin tekoäly. Itse asiassa luulin kuvaavani pikkukultasiipeä ja vasta kuvaa näytöllä katsoessa tajusin, että tämähän onkin joku ihan muu.

Kaaliperhosten suvun edustajia on yleensäkin pihallamme aika runsasti. Tämä kaaliperhonen oli jo aika repaleinen.

Sitruunaperhonen

Myös yöperhosia on näkynyt mielestäni enemmän kuin ennen. Riemastuin bongatessani ruotsinköynnöskuusaman kukilla ruokailevan syreenikiitäjän. (Siitä ei ole kuvaa, koska oli niin pimeää.) Kuusama on osaksi ihan sitä varten istutettu, että siinä kävisi kiitäjiä. Aiemmin en ole nähnyt yhtään. Näin myös kuusamakiitäjän ruokailemassa marhanliljoilla. Kiitäjät ovat ehdottomia lemppareitani!

Tämä yksisarvinen on lehmuskiitäjän toukka

Gammayökkösellä oli vauhti päällä

Yhden yhtäkään keisarinvittaa en ole nähnyt, vaikka niitä näyttää somen mukaan olevan pilvin pimein kaikkien muiden puutarhoissa. Ehkä niitä on pihalla käynyt, mutta en vain ole sattunut näkemään. Ihan koko ajanhan ei (valitettavasti) voi puutarhassa olla ötököitä katselemassa.

Ruusujen aika

Yleensä ruusupostaukseni alkavat nootilla, että en muuten sitten oikeastaan edes tykkää ruusuista, mutta... Taitaa olla aika luopua tästä harhaluulosta. Ruusuja on kertynyt puutarhaan jo sen verran monta, että väkisin taidan niistä kummiskin tykätä.

Viimeisin hankintani on köynnösruusu "Above and Beoynd", joka pääsi kasvamaan uuden pergolan yhteen kulmaan. (Muissa kulmissa on "Arabella"-kärhö, "Zilga"-viiniköynnös ja tuoksuköynnöskuusama.) Saa nähdä miten tämä kestää talvea. Jos näyttää huonolta, ehkä korvaan sen vaikka "Pohjantähdellä" tai "Flammentanzilla", jotka eivät pienestä hätkähdä. Tämä vaan olisi niin paljon nätimpi... Tykkään erityisesti kukkien värin vaihtumisesta keltaisesta lähes valkoiseksi.

Helenanruusu "Lykkefund" on myös melko talvenarka ja kärsikin viime talvesta. Sen kaikki pitkät versot paleltuivat. Reippaasti se silti kukki, mikä oli oikein positiivinen yllätys! Seuraneitinä toimii pioni "Immaculee", jonka kanssa sopivatkin oikein kauniisti yhteen.

Myös puistoruusu "Nevada" kärsi talvesta, eikä siinä ollutkaan kuin pari kukkaa. Kukinta meni myös todella nopeasti ohi helteiden vuoksi.

Köynnösruusu "Henry Kelsey" pääsi viime kesänä kiipeämään kissatarhan seinustalle. Se ei ollut talvesta moksiskaan, toki se on aika matalakin vielä. Kukki kokoonsa nähden runsaasti ja kukkii edelleen. Tykkään tästä, vaikka onkin kirkkaanpunainen, joka ei ole suosikkivärini. Myös pörriäiset pitävät kukista.

Kapusiiniruusu "Bicolor" on myös viime vuoden hankinta (heräteostos...) ja kasvaa Henryn vieressä. En tiedä mistä se otti nokkiinsa, kuivuudesta ehkä, mutta nupuista putosi ennen kukintaa aikaa monta. Onneksi osa kuitenkin aukesikin.

Hunajaruusu sen sijaan ei tunnu välittävän pakkasista eikä kuivuudesta, se kukkii aina runsaasti. Tähän olen tykästynyt niin paljon, että istutin pari uutta samanlaista puutarhakaaren juurelle molemmin puolin varjostamaan portissa kiipeilevien kärhöjen juuria.

Myös ranskanruusu "Merveille" ja sammalruusu "Vaarala" ovat varmoja talvehtijoita. "Merveille" tosin taisi kärsiä kirvojen massaesiintymästä sen verran, että teki vain muutaman kukan. Se on niin kauniin värinen, että ansaitsee paikkansa vaikka kukkiikin vain sen yhden lyhyen hetken.

"Vaarala" on omituinen päähänpistoni. En siis tykkää sen kummemmin kerrotuista kukista kuin vaaleanpunaisesta väristäkään. Sammalruusun nuput ovat niin kiehtovan näköiset, näyttävät nimensä mukaisesti sammaleen peittämiltä, että aluksi päätin sietää sen hörsökukkia nuppujen takia. Nyt vastentahtoisesti myönnän, että alan tykästyä kukkiinkin. Ne myös tuoksuvat, toisin kuin useimmat ruusuni. Ja tarvitaanhan puutarhaan myös ruusuntuoksua, eikö?

Mukavaa viikkoa kaikille ja lomia niille, jotka lomilla ovat! Itsellä vielä tämä viikko töitä, lomaviikoiksi toivon hieman viileämpiä kelejä...

Pionien kukintaa

Odotin innolla pionien kukintaa, mutta nyt kaikki tuntuu etenevän helteen takia niin vauhdilla, että kukinta kestää vain pienen hetken. Onneksi eri pionit sentään kukkivat eri aikaan, joten kokonaiskukinta on pidempi!

Vuokkopioni, oletan. Tämä on hankittu ilman nimeä.

Keltainen kaukasianpioni kukki ensimmäisenä jo aikoja sitten. Siitä seuraavana kukkaan ehti ylläoleva vuokkopionioletettu ja sitten alakuvan valkoinen kaunotar, jonka nimestä en ole ihan varma. En ole merkinnyt lajikkeita penkkeihin, mutta muistan ainakin suunnilleen mitä lajikkeita pihasta löytyy. Mutta koska suurin osa pioneistani on valkoisia keltaisella keskustalla, ts. aika samannäköisiä, ei lajikkeiden erottaminen toisistaan ole ihan yksinkertaista.

Tämä voisi olla Claire de Lune, etenkin aikaisen kukinnan vuoksi.

Claire on hybridipioni, eli kahden lajin (kiinanpionin ja kaukasianpionin) risteytys. Tämän jälkeen kukkansa avasi aivan ihana silkkipioni, jossa oli kaikkiaan kuusi kukkaa! Näin silkin kerran yhdessä puutarhassa ja tiesin saman tien, että se on pakko saada omaankin puutarhaan. Toissasyksynä ostin Pionien kodista silkin juurakon, joka lähtikin reippaasti kasvuun. Viime kesänä siinä oli jo pari kukkaa ja nyt siis jo reilu määrä.

Kukat ovat myös pölyttäjien mieleen.

Seuraava kukkija oli myös hybridipioni, tummanpunainen Buckeye Belle.

Luonnonlajien ja hybridien jälkeen estradille pääsevät kiinanpionit. Osa niistä on vielä nupulla, kuten Elsa Sass ja ensimmäistä kertaa kukkiva Nippon Beauty, joten muutama pioni riittää vielä toiseenkin postauksen esiteltäväksi! Olen ihan innoissani kaikista näistä kukista! Ensimmäinen vuosi tässä pihassa, jolloin pionit kukkivat näinkin runsaasti! Tuskin maltan odottaa tulevia vuosia.

Jan van Leuwen, ensikukinta tässä pihassa. Se on ollut minulla jo muutaman vuoden, muttei ole kukkinut. Siirsin sen syksyllä uuteen paikkaan, liekö sitten ollut mieleinen siirto vai pelkkää sattumaa. Joka tapauksessa hän nyt kukkii!

Tämän nimestä taas en ole varma. Voisi olla Krinkled white?

Viime kesän heräteostos, Immaculee.

Tulppaanien ajasta perennojen aikaan

Tulppaanit tuntuivat kukkivan tänä vuonna erityisen runsaasti ja kauniisti. Kukinta myös kesti ihan kohtalaisen ajan, vaikka lämmintä olikin. Tietysti yöt ovat vielä olleet viileähköjä, mikä varmaan pidensi kukintaa. Nyt tulppaanien kukinta alkaa kuitenkin olla jo loppusuoralla ja niiden on aika tehdä tilaa muille kukille.

Näitä punaraidallisia mariannekarkki-tulppaaneja tilasin jossain mielenhäiriössä. Väriyhdistelmä ei yhtään ole makuuni eikä sovi muihin puutarhassa oleviin tulppaaneihin, joten en oikein tiedä mitä mietin, kun ne ne ostoskoriin klikkasin. Tyrkkäsin ne pihan perälle, jossa ei ennestään tulppaaneja ollut. No, nyt täytyy myöntää, että ovat siellä oikein raikkaan ja kauniin näköisiä. Jos muistaisin, mikä lajikkeen nimi on, saattaisin jopa tilata näitä lisääkin.

Myös omenapuut kukkivat runsaasti. Kukissa pyöri runsaasti pörriäisiä, joten toivottavasti ne ehtivät pölyttyä, vaikka parhana kukinnan aikana olikin hieman sateista ja viileää. Omenapuidenkin kukinta on jo ohi.

Seuraavaksi odottelen etenkin pionien kukintaa. Ensimmäisenä ehti kukkimaan kaukasianpioni, jossa oli vain yksi kukka, mutta se oli sitäkin kauniimpi.

Sen jälkeen kukkaan ehtii vuokkopioni, ja seuraavasta sijasta kisaavat silkkipioni ja en-muista-tämän-nimeä -hybridi-/kiinanpioni. Veikkailin viime vuonna sen olevan "White wings", katsotaan tänä vuonna kukkien auettua olenko edelleen samaa mieltä. Silkkipionissa on huimat kuusi nuppua!

Tomaatit ja kaikki kuistin talvehtijat pääsivät viime viikonloppuna ulos. Edelleen sisällä on muutamia ulospääsyä odottelevia taimia ja pikkuämpärissä talven viettäneet vesikasvit odottelevat inventaariota, siivousta ja vesiruukun täyttämistä. Olen muutamaan otteeseen jo rauhoitellut päänsisäistä paniikkiääntä ("Apua kesä on kohta mennyt, ei tässä enää mitään ehdi!"), että nyt on vasta kesäkuun alku, hyvin ehtii istuttaa ja kylvää vaikka mitä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Uusia juttuja

Meille tuli kolmisen viikkoa sitten uusi puutarha-apulainen, Lyyra-koira. Lyyra on rescuekoira Bosniasta, joten sille on kaikki täällä uutta. Puutarhassakin on paljon jännää tutkittavaa. Erityisen kiinnostunut Lyyra on kompostointi- ja kaivuuhommista. Kissat eivät luonnollisesti hirveästi tulokkaasta innostuneet, mutta pikkuhiljaa niidenkin kanssa tutustuminen etenee. Koiran kanssa on mennyt aika paljon aikaa, joten puutarhahommat(kin) ovat olleet hieman paitsiossa, mutta eiköhän se taas tästä lähde käyntiin.

Kevät on ollut taas hieman kummallinen. Ensin ei oikein mikään tuntunut etenevän ja yhtäkkiä kaikki lähti kasvamaan oikein rytinällä. Näiden kahden kuvan välillä on vain noin viikon ero.

Jälkimmäisessä kuvassa on myös uusi juttu, nimittäin uusi pergola. Puoliso ystävällisesti rakensi useamman vuoden palvelleen väliaikaisen katoksen tilalle ihan pysyvän rakennelman, johon on nyt mahdollista myös istuttaa monivuotisia köynnöksiä. Tämä kesä mennään nyt vielä kuitenkin kelloköynnöksillä, koska sellaiset nyt tulin kasvataneeksi.

On se hieno!

Tulppaanit ovat olleet tänä keväänä erityisen hienoja. Nyt ei enää yhtään harmita, että puput söivät krookuksia. Eipä siitä kauaa harmia ollut ja tulppaaneihin ei onneksi ole kukaan koskenut. En laiskana koskaan merkitse mihinkään ylös mitä tulppaaneja olen mihinkin istuttanut, joten aina on hieman yllättävää mitä mistäkin nousee. Olen yrittänyt pitää istutusalueet joten kuten järjestyksessä siten, että joka penkillä on oma värimaailmansa. Yksi on keltapunainen, toinen oranssi, kolmas pastellisävyinen jne. Ei se niin tarkkaa ole, mutta noin niin kuin suurin piirtein. Jos ei ihan muista mitä väriä piti missäkin olla, voi aina lisätä valkoisia tulppaaneja. 😂

Viime keväänä istutettu rusokirsikka ei vielä tänä vuonna kukkinut, mutta onneksi pikkuruinen kurilienkirsikka hoitaa hommansa. Harmillisen vähän aikaa sen kukinta kestää, mutta toisaalta sillä on myös upea syysväri, joka melkein vastaa toista kukintaa.

Koska kevät niin sanotusti eskaltoitui yhtäkkii, olen tietenkin totaalisen jäljessä kaiken kanssa. Daaliaruukut ovat tällä hetkellä kasvihuoneessa, mikä tarkoittaa, että osa taimista on vasta kuistilla totutettelemassa lämpötilan ja valon vaihteluihin ja toinen mokoma edelleen keittiössä kasvivalojen alla. Viimeiset kylvöt tein viikonloppuna, kesäkurpitsoita ja muita. Ne olisi toki voinut kylvää aiemmin, mutta eipä taas tullut mieleen, kun kelit olivat niin viileitä. No, eiköhän ne siitä ehdi.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Pupuilta säästyneitä krookuksia

Viime päivinä on hieman ollut eläinrakkaus koetuksella, kun rusakot ovat parturoineet ison osan krookuksista maata myöten. Erityisesti keltaiset tuntuvat maistuneen. Oman silmänilon lisäksi aikaiset kukkijat ovat tärkeitä herääville pölyttäjille, joiden ruokavarastot huolettavat omaa iloa enemmän. Onneksi ihan kaikki krookuksetkaan eivät ole pupujen suihin menneet ja kohtahan sieltä myös nousee sinililjoja, kiurunkannuksia ja pikkutulppaaneja pörriäisten ravinnoksi.

Krookuksia on pitkin pihaa, joten niiden suojaaminen aitaamalla ei oikein onnistu. Virittelin vasta nousevien krookusten päälle perennatukina käyttämiäni raudoitusverkkolieriöitä ja ripottelin kahvinporoja penkkeihin. Ainakaan kahvinporoilla ei näytä merkittävää vaikutusta olevan, saa nähdä auttavatko verkkoesteet. Pitänee vastaisuudessa harkita pupukarkotteita, jos ongelma näyttää jatkuvan. Aiempina vuosina ei ole vastaavassa laajuudessa krookustuhoa ilmennyt.

Crocus sieberi ei ole rusakoille maistunut, mutta pörriäisille kyllä.

Nämä menivät jo parempiin suihin. Onneksi kerkesin kuvata!

 Nämä kasvavat melkein seinän vieressä, joten ilmeisesti siksi ovat suojassa.

Näiden penkki on kissatarhan vieressä, ehkäpä suurten kissapetojen haju on suojannut nämä.