Jättiverbenayllätys

Surkuttelin ystävälleni, miten pieniä jättiverbenan taimeni ovat. Ystävä kehotti seuraavalla kerralla talvettamaan jättiverbenan, että se pääsee kasvuvauhtiin nopeammin. Minä (vilpittömän hämmästyneenä): "Ai sen voi talvettaa, en oo tiennytkään? Kiitti, kokeilen ensi vuonna!"

Sitten alkoi muisti palailla pätkittäin... Ihan kuin olisin daalian mukuloita pöyhiessäni nähnyt jonkun oudon juurakon? Siellähän se jättiverbena oli tallessa! Ystäväni jättiverbena kuulemma talvehtii viherkasvina ikkunalaudalla. Ilmeisesti olin jostain lukenut, että sen voi talvettaa juurakkona daalioiden tapaan, koska olin näin tehnyt. Jotain vihreää se jo puskee, eli lienee hengissä. Pistin sen jo multiin, koska juurakko oli aika kuiva.

Ei järin kaunis näky, mutta lupaavaa versoa kuitenkin tuloillaan.

Ja itse asiassa taimetkin alkavat jo näyttää ihan... kasveilta.

Pihallakin alkaa näyttää jo ihan lupaavalta, lumikellojen lisäksi muutama krookuskin kukkii ja talventähtiä puskee maasta. Vihannespenkistä löytyi lumen alta vihreää timjamia.

Ruukuissa olleet sipulitkin näyttävät nousevan. Kokeilin jo edellisenä talvenakin laittaa sipulikukkia ruukkuihin, mutta silloin ne joko menivät ihan plörinäksi tai onnistuivat yli odotusten, riippuen miltä kantilta asiaa haluaa katsoa. Minulla ei ole oikein mitään järkevää paikkaa sipuliruukkujen talvisäilytykseen, vaihtoehdot ovat liian kylmä ja liian lämmin. Viime talvena hyysäsin ruukkuja säilyttämällä niitä pääasiassa pienessä kellarissa ja nostamalla kuistille kovilla pakkasilla. Tulos: krookukset kukkivat iloisesti jo helmikuussa (...), tulppaanit nousivat johonkin järkevämpään aikaan, mutta olivat aika aneemisia luiruja. Nyt jätin ruukut kylmänviileästi ulos koko talveksi, lapioin lunta päälle silloin kun sitä oli, ja nostin vain kovemmilla pakkasilla kellariin. Krookukset ainakin näyttävät nousevan nyt ihan oikeaan aikaan, syvemmälle istutetuista tulppaaneista ei pysty vielä mitään sanomaan.

Jääkaapissa talven yli asuneista tulppaaneista ensimmäinen kukkii.