Ensimmäiset kevätkukkijat

Joka kevät sitä näköjään edelleen hämmästyy samalla tavalla siitä vauhdista, jolla kevätkukat nousevat maasta. Aivan mahtavaa! Noin viikko sitten näkyi ensimmäinen talventähden nuppu ja nyt sekä niitä että krookuksia on jo isoina rypääinä kukassa.

Itselle muistiin syksyä varten, että talventähtiä saa istuttaa runsaasti lisää varsinkin ensimmäisenä sulaviin kohtiin.

Lumikelloja oli jo aiemmin kukassa, joskin nitä on vaikeampi huomata lumen keskeltä. Toisekseen en saanut niistä yhtään kelvollista kuvaa. Kevätaurinko on niin kirkas, että valkoinen ylivalottuu kuvissa rumasti. Samaa ongelmaa oli toki muidenkin kukkien kanssa, mutta ei niin pahana. 

Vaikka lumikellojen kuvausoperaatio oli pettymys, lumikellot ilahduttivat kyllä kovasti muuten. Marjapensaiden alla oli jo pari ihan kunnon ryhmää, joten kai ne siellä pikkuhiljaa leviävät. Kateellisena olen katsellut joiden vanhojen pihojen lumikelloryppäitä ja pohtinut, että montakohan vuotta tai vuosikymmentä niiden saamiseen menee. Miehen vaihtoehtoinen hypoteesi oli, että niitä on alun perinkin istutettu suuri määrä. Tarkempi kuvaus oli, että niissä taloissa asuu "sipulifanaatikkoja", jotka "tilaavat Hollannista valtavia määriä sipuleita ja istuttavat pihan niitä täyteen". Kuulostaa tosi erikoiselta, en oikein usko sellaisia ihmisiä olevan. (Heh heh)

Niin kuin kuvista näkyy, kukkapenkkini eivät ole varsinkaan tähän vuodenaikaan erityisen "siistejä". Jätän syksyllä kaikki perennanvarret niille sijoilleen ja kasaan lehtiä penkkeihin. Kuivat varret kerään pois kevään aikana, mutta lehdet saavat jäädäkin penkkeihin. Aiemmin pilkoin varret suoraan penkkeihin paikan päällä, nykyään olen ulkoistanut homman puolisolle ja silppurille. Kuivat varret ja lehdet tarjoavat ötököille talvehtimispaikkoja ja perennojen siemenet myös linnuille ruokaa. Lopulta ne päätyvät maaperäeliöiden ruokalistalle ja kasveille ravinteiksi.

Ensimmäiset kärpäsetkin ilahduttavat, mutta kevään yksi huippuhetkistä on ensimmäisen kimalaisen näkeminen. Yhden kuningattaren olen bongannut, toivottavasti niitä kömpii esille lisääkin kunhan kokevat hetken sopivaksi.

Odotan innolla pitkää viikonloppua, jotta ehtisin myös puuhailla puutarhassa kunnolla. Ainakin perennanvarret pitäisi saada kerättyä, kohta nimittäin penkeissä alkaa olla niin paljon jos jonkilaisia piippoja, ettei sinne uskalla enää astua. Lavojen tilanne pitää myös tarkastaa. Muutama talvivalkosipuli siellä näytti jo kurkistelevan.

No onkos tullut joulu..?

Kuten aikaisempinakin vuosina myös viime vuonna jäi ritarinkukkien ja hyasinttien sipuleiden hankinta pikkasen viime tippaan. Ritarinkukan sipulin taisin laittaa multaan lokakuussa. Arvelin, että pikkasen tiukille voi kukinnan kanssa mennä, mutta kyllä sen nyt suunnilleen jouluksi pitäisi kukkaan ehtiä.

No, ei se ihan ehtinyt, on nimittäin parhaillaan kukassa. Liekö hämäläinen sipuli tai ehkäpä se kuuluu siihen heimoon, jolla on joulu ainainen?

Koska en tullut laittaneeksi mitään kevätsipuleita ruukkuihin, niin kiva vaan, että on edes jotain kukkivaa tähän aikaan! Myös kuistilla talvehtivista, kesän ulkona olleista vanhoista ritarinkukan sipuleista ainakin yksi on intoutunut kukkimaan. Niille tämä onkin luontainen kukkimisaika.

Mahtaisikohan jo nyt viikonloppuna päästä kuvailemaan ensimmäisiä kevätkukkijoita puutarhaan? Muutama lumikello siellä ainakin on noussut ja yhden talventähden nupunkin huomasin.

Taimiosastolla kelloköynnökset alkavat olla niin isoja, etten kohta tiedä mihin ne mahtuvat. Täytyy kaivella niille tukikepit ennen kuin ovat toisissaan kiinni. Viime viikonloppuna kylvin mm. tomaatit ("Evakko", "Savitaipale" ja "Gardener's delight"), samettikukkia ("Orange flame" ja "Silvia") ja tithoniat. Näistä sammarit ovat ensimmäisinä reippaasti taimella, hyvin motivoivia kasvatettavia ovat he!

Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pienin askelin kevätfiilistä kohti

Olen edelleen niin innoissani kunnon talvesta, jollaista ei täällä Turun suunnilla ole moneen vuoteen ollut, että kevätfiiliksetkin ovat vielä hieman jäässä.

Kattokaa nyt tätäkin, kuva Halistenkoskelta. Sormet meinasivat kuvatessa jäätyä, mutta olipa hienoa!

Pienenpieniä askelia on kuitenkin jo kevättä kohtikin otettu. Siemeniä tietenkin tilasin, useammastakin paikasta, vaikka alun perin meinasin pärjätä ilman. Hah hah! Tilausmäärät pysyivät kuitenkin melko hyvin lapasessa, jotain kai sekin.

Eniten innoissani ole maatiaistomaateista ("Savitaipale" ja "Evakko"). Multiin on toistaiseksi päässeet paprikat ("Novosibirsk") ja muutaman chilin laitoin viimevuotisista siemenistä varmuuden vuoksi. Chilejä on kuistilla talvehtimassa, mutta mikään ei takaa, että ne pysyisivät hengissä kesään saakka. Hyvä olla joku varasuunnitelma.

Paprikoissa näkyy vasta pientä elonmerkkiä itämisestä. Viikkoa myöhemmin kylvetyt pelargonit ("Appleblossom") sen sijaan ovat jo reippaita pikkutaimia. Pelargonien kavereina etualalla on kelloköynnöksiä. Liloja tällä kertaa, viime vuonna oli valkoisia.

Hankin myös pihan eläimille uusia asumuksia, kartanokimalaisille ja mustarastaalle pesäpöntöt. Pikkulinnuille pönttöjä aika monta onkin, ja talitiaiset ovat niitä jo käyneet katsastamassa.

Sadan lintulajin haastekin edistyi hieman viikonloppuna, kun listalle tuli hömötiainen, viherpeippo, korppi ja kanahaukka! Nyt on kasassa 22 lajia.

No nyt on lunta!

Ymmärrettävästi ihan kaikkia ei "lumi-inferno" ole miellyttänyt, mutta itse olen ollut viime päivät aivan onnessani! Viikonloppuna kahlasin metsässä kameran kanssa kauniita näkymiä taivastellen. Suoraan sanottuna olin jo melkein unohtanut, miten ihanalta luminen talvi näyttää.

Lunta ehti sopivasti tulla kunnolla juuri ennen pakkasen kiristymistä, joten puutarhan kasvit olivat lumipeitteen suojassa. Saa silti keväällä jännätä, lähtevätkö kaikki herkimmät kasvuun vai eivät. Viime talvi oli niin leuto, ettei sen puolesta tarvinnut huolehtia. Tosin leutona talvena taas talvimärkyys muodostuu ongelmaksi.

Jouluruusuista en ole yhtään huolissani, ne ovat sitkeitä sissejä!

Jäljistä päätelle puutarhassa on pomppinut paljon pupuja. Pensasmustikat ja japaninvaahterat, joiden ainakin tiedän pupuille maistuvan, ovat verkon suojissa. Saa nähdä onko joku uusi herkku jäänyt suojaamatta. Aina ei voi oikein tietää, mikä kaikki rusakoille ja muille maistuu ja mikä ei.

Pikkuruisella kurilienkirsikalla on runkosuoja. Lunta on tosin tullut niin paljon, että kohta se jää matalaksi.

Ihanan valkoista!

Kasvihuoneen seiniin on muodostunut jäätaidetta.

Kissat eivät ole sen kummemmin lumesta kuin pakkasestakaan erityisen riemuissaan. Välillä on pitänyt kuitenkin päästä ulos tarkistamaan, että olisiko kesä mahdollisesti jo sillä aikaa tullut.

Mustarastaita on kerääntynyt puutarhaan viime päivinä paljon. Parhaimmillaan koiraita saattaa olla viisi tai kuusikin. Päätin tänä vuonna osallistua BirdLife Suomen 100 lintulajia -haasteeseen. Mustarastas oli ihan ensimmäisiä lajeja sini- ja talitiaisen jälkeen. Tänään listalle tuli laji numero 18, urpiainen. En tiedä mahdanko päästä sataan lajiin asti, mutta hauska joka tapauksessa osallistua! Ihan eri tavalla tulee metsäreissullakin kuunneltua lintujen ääniä. Aivan vuoden alussa kuulin lehtopöllön huhuilua! Muita jonkinlaisia ylpeydenaiheita listallani ovat varpushaukka ja puukiipijä. Eivät toki mitään harvinaisuuksia ole, mutta eivät myöskään ihan jokapäiväisiä havaintoja.

Pikkuhiljaa kai pitäisi innostua kylvöhommistakin, mutta koska ulkona nyt kerrankin on oikean talven näköistä, ei oikein ole mieli vielä kevättunnelmissa. Ensimmäisen siementilauksen kuitenkin pistin jo menemään. Nettituttu vinkkasi Siementarha-kaupasta, ja sieltä löytyikin mm. hauskoja tomaattilajikkeita (Evakko ja Savitaipale). Chilejä en taida tänä vuonna laittaa ollenkaan (no, en tässä vaiheessa mene mitään vannomaan...), koska viime kesän kasveja on kuisti pullollaan. Tuskin ne kaikki kesään selviävät, mutta varmasti muutama kuitenkin. Kasvihuoneen voisi ehkä käyttää tänä kesänä johonkin järkevämpään kuin chiliviidakkoon...

Pihakoivu on kaunis mihin tahansa vuodenaikaan.

Vuodenkierto: joulukuu

Joulukuu ei sään puolesta juurikaan marraskuusta eronnut: enimmäkseen on ollut harmaata ja ankeaa. Muutamana päivänä on sentään sen verran valoa pilkahtanut, että on saanut kuvattua pihan jouluruusuja. Muuta kuvattavaa siellä ei sitten oikein olekaan.

Yleisnäkymä on melko masentava.

Yleensä meillä on ollut pieni kuusi, mutta tänä vuonna jotenkin tuntui siltä, ettei jaksa vaivautua. Koristelin pihalla pihlajan joulupalloilla ja mies laittoi oksankarahkaan valot. Sisällä kuusen virkaa saa toimittaa kuvan ruukkuhavu.

Joulukukkienkin kanssa meni vähän niin ja näin. Jääkaapissa olleet hyasintit nostin ihan ajoissa valoon, mutta ne ovat edelleen hyvin tiukalla nupulla. Onneksi niitä saa kaupasta valmiimpina.  Värivalinta tosin ei osunut ihan nappiin, luulin nimittäin ostaneeni pelkkiä sinisiä, mutta osa onkin pinkkejä. En ole sen kummemmin sinisen kuin pinkinkään ystävä, joten ihan esteettisistä syistä valintani olisi valkoinen. Mutta siniseen on tunneyhteys. Edesmennyt vaarini antoi minulle aina joulun alla nimenomaan sinisen hyasintin, joten jouluhyasintin pitää olla minulle sininen. No, onneksi pinkkikin tuoksuu hyvältä!

Ritarinkukka ei "ihan" ehtinyt jouluksi. 😂

Mukavaa uuden vuoden odotusta kaikille! Nythän päivätkin jo pitenevät, eli ei mene kovin kaukaa kun kohta on jo kevät. 😙

Hyvää joulua!

Vaikka vuosi on ollut hyvin kummallinen ja kaikki eivät ehkä pääse viettämään jouluakaan niin kuin olisivat halunneet, toivon että kaikilla on silti mahdollisimman mukava joulu! Omaan jouluviettoon rajoitukset eivät suuremmin vaikuta. Tavallisesti olemme käyneet yhtenä päivänä vanhemmillani kylässä (puolison vanhemmat asuvat pikakyläilyyn liian kaukana), mikä jää nyt väliin, mutta muuten olemme normaalistikin viettäneet joulua kotona ihan omalla porukalla eli kahdestaan kissojen kanssa. Koronatilanne vaikuttaa kyllä mielialaan, tosin masentava sää taitaa vaikuttaa sitä enemmän.

Kaiken pimeyden ja märkyyden keskellä puutarhassa jos ei nyt varsinaisesti väriä, niin ainakin kauneutta, tarjoavat jouluruusut. Sain aikanaan ystävältäni jouluksi jouluruusun, jonka istutin keväällä kokeeksi puutarhaan. Koska se tuntui viihtyvän hyvin, olen istuttanut niitä lisääkin. Osa on ihan varta vasten hankittu puutarhaan, osa taas joulukukista puutarhakasveiksi "kierrätettyjä". Allaolevan kuvan lajike (jonka nimi ei valitettavasti ole jäänyt mieleen) on vähälehtinen ja runsaskukkainen.

 

 

Jos täkäläiset talvet aikovat olla jatkossakin tällaisia, saatan istuttaa koko pihan täyteen jouluruusuja. Ne kukkivat tosiaan nyt, kun puutarhassa ei juuri muuta väriä ja elämää ole. Pakkasen sattuessa ne lötkähtävät hetkeksi, mutta piristyvät heti sään lämmetessä. Jos ihan kunnon talvi osuu kohdalle, kukat ja jo esillä olevat nuput toki paleltuvat, mutta siinä tapauksessa jouluruusu usein tekee keväällä uuusia nuppuja. Sitä paitsi keväällä on niin paljon muitakin kukkia, ettei yhtään haittaa, vaikka jouluruusun kukinta jäisikin vain talven iloksi.

 

Valkoisia jouluruusuja kasvaa puutarhassa useammassa paikassa ja ne tuntuvat viihtyvän niissä kaikissa. Suurin osa on hieman varjoisemmissa paikoissa, mutta osa myös aurinkoisemmassa penkissä. Keväällä perustettuun uuteen penkkiin istutin myös pari punakukkaista jouluruusua. Jännityksellä odotan, kukkivatko ne keväällä.

Oikein hyvää joulua kaikille!

Vuodenkierto: marraskuu

Marraskuun vuodenkiertopostaus meni näköjään joulukuun puolelle, mutta haittaako tuo nyt mitään. Marraskuu, joopa joo. Ei ole juuri mitään erityisen positiivista sanottavaa koko kuukaudesta, eikä joulukuun alku ainakaan näytä sääennustuksen perusteella yhtään sen paremmalta. Märkää ja pimeää on ollut.

Lunta toivoisin kovasti, sekä suojaamaan kasveja että piristämään maisemaa. Pelkkä pakkanenkin riittäisi, että olisi mukavampi kävellä metsäpoluilla (nyt ovat melkoista mutavelliä) ja voisi aloittaa lintujen ruokinnan kunnolla.

Lumi tekee talventörröttäjistä erityisen kuvauksellisia. Tässä punahattu, jolla lumihattu.

Kuukauden kuvan nappasin sinä ainoana päivänä, kun oli hieman lunta.

 

Puutarhan syystyöt ovat enimmäkseen paketissa, mutta jokunen pikkuhomma vielä odottelee tekijäänsä. Daalianjuurakot nostin muistaakseni viikko sitten ja ne lojuivat kuistilla kuivumassa turhankin pitkään, ennen kuin sain laitettua ne talviteloille. Kannojen juurakot ovat edelleen ruukuissa odottamassa samaa operaatiota. Jättiverbenakin oli tarkoitus ottaa juurakkona talteen, mutta se puskee edelleen uutta versoakin, joten ehkä otankin sen kokonaisena säilöön. Chilit kypsyvät kuistilla hyvin, tosin valitettavasti myös kirvat viihtyvät siellä. En taas oikein tiedä, mitä niiden kanssa tekisin. En ole myrkkyjen ystävä ja kun chilejä on tarkoitus syödä, se ei oikein ole vaihtoehto muutenkaan

 

Sitkeä tuoksukärhö kukki vielä marraskuussa..

 

 

Kukkasipuleita "jouduin" hankkimaan lisää, ne pitäisi vielä istuttaa. (Joulukuussa, aika hullua...) Talon tienvieri on ollut kokonaaan laittamatta, kun tietä on kaiveltu putkitöiden yms takia. Nyt tiellä on asfaltti ja talon puolella reunustettu nurmialue, joka siis tietenkin toistaiseksi on pelkkää mustaa multaa. Periaatteessa alue on tonttiamme, mutta en tiedä saisiko siihen silti omin luvin mitään istutella. Kukkasipuleiden istuttamista sen sijaan tuskin kukaan kieltää, joten haalin siihen tulppaaneja ja narsisseja kevättä piristämään. Krookukset olivat valitettavasti jo joka paikasta loppu, joten pitää lisäillä niitä sitten ensi syksynä. Kukkien siemeniä ajattelin myös heitellä ruohonsiemenien sekaan, mutta varpuset näyttävät niitä niin ahkeraan nokkivan, että ehkä odottelen niiden siirtymistä talviruokinnalle.

Mukavaa joulukuun alkua kaikille!